Oppi-isämme Martti Luther on opettanut meidät kirjoittamaan teesejä. Niinpä tuon kirkkomme tervehdyksen tähän tilaisuuteen kymmenen teesin muodossa.

1. Työttömiä ei ole. Sen sijaan kohtuuttoman paljon ilman palkkatyötä olevia. Työ ei ole sama kuin palkkatyö. Jokaisessa kodissa tai yhdistyksessä tehdään paljon työtä - ja erittäin arvokasta työtä - ilman palkkaa. Palkka ei siten ole työn arvon lopullinen mittari.

2. Jokaisella ihmisellä on arvo työstä riippumatta. Siten ilman palkattua työtä oleminen ei vähennä ihmisen arvoa. Sen sijaan se loukkaa ihmisen arvoa.

3. Työ antaa toimeentuloa, mutta vähintään yhtä suuri merkitys työllä on siinä, että se antaa osallisuutta. Työn kautta jäsennymme yhteisöön. Siitä syystä työttömyys merkitsee ulkopuolelle joutumista. Tämä on työttömyyden pahin puoli.

4. Maallamme ei ole varaa nykyisen kaltaiseen työttömyyteen. Työttömyyden inhimillinen, sosiaalinen ja taloudellinen hinta on aivan liian korkea. Erityisesti nuorten työttömyys käy meille hyvin kalliiksi sekä sosiaalisessa että taloudellisessa mielessä. Tässä menetetään valtavia resursseja.

5. On kiireellisesti löydettävä tasapaino talouden tervehdyttämisen ja työttömyysongelman ratkaisemisen välillä. Pääoman oikeuksia ei saa asettaa ihmisoikeuksien edelle.

6. Talous- ja sosiaalipolitiikalla on yhteinen tavoite siinä, että tässä maassa asuisi ja toimisi kansalaisia, joita työttömyys ja toimeentulovaikeudet eivät nöyryyttäisi, vaan ihmisiä, jotka uskovat mahdollisuuksiinsa ja joilla on terve itsekunnioitus.

Pääkysymys on, miten työttömät pääsevät uudestaan mukaan työelämään. Olisi päästävä siihen, että vähäinenkin työpanos voidaan ottaa vastaan niin, että jokainen saisi tuoda oman kortensa kekoon ja kokea osallisuutta.

7. Yksi ratkaisu voisi olla, että jokaiselle taataan perustulo, joka antaa sellaisen taloudellisen perusturvan, että sen jälkeen on mahdollista saavuttaa riittävä toimeentulo muilla ansioilla. Näin vähäisenkin työn tekeminen tehtäisiin mahdolliseksi ja järkeväksi. Tällöin järjestelmä ei sysäisi ihmisiä toimettomuuteen eikä se jakaisi kansalaisia menestyjiin ja häviäjiin niin julmasti kuin nykyinen meno.

Tarkastelen asiaa erityisesti ihmisarvon kannalta. Kaikille kuuluva perustulo ei olisi niin nöyryyttävä, kuin millaiseksi nykyinen avustusjärjestelmä saatetaan joskus kokea. Perustulo sisältäisi jokaiselle kansalaiselle rohkaisevan ja kannustavan viestin: Sinä olet tärkeä, et ole rasite vaan resurssi. Olet tärkeä olemalla ihminen toiselle. Sillä minkä teet eri yhteyksissä saamatta siitä erikseen palkkaa, olet mukana rakentamassa yhteiskuntaamme.

8. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole mahdollista eikä oikeutettuakaan rahoittaa siinä määrin palkkatyön verotuksella kuin nyt tehdään. Voitothan syntyvät muualla kuin kotitalouksissa.Verojen painopiste on siirrettävä tuotannon jalostusarvon eli myyntikatteen verottamiseen. On kohtuullista, että verorasitus siirtyy niille, jotka hyötyvät automatisoinnista ja rationalisoinnista eikä jää niille, jotka niistä kärsivät.

9. Jos ja kun palkattua työtä ei näytä riittävän kaikille, on sekä logiikan että oikeudenmukaisuuden kannalta ainoa johtopäätös, että työ jaetaan nykyistä tasaisemmin kansalaisten kesken.

10. Teeseillä voi myös kiittää. Kirkon puolesta haluan lausua tunnustuksen ja kiitoksen siitä työstä, mitä tehdään työttömien järjestöissä. Tämä on sitä lähimmäisestä välittämistä ja sitä solidaarisuutta, joka tekee yhteiskuntaamme inhimillisemmäksi. Haluan kiittää työttömien järjestöjä ja seurakuntia myös siitä yhteistyöstä, jota yli 200 paikkakunnalla harjoitetaan.

Teesien päätteeksi haluan lyhyesti kertoa teille, että kirkkomme piispainkokous ja kirkkohallitus pitävät hyvinvointiyhteiskuntamme arvojen puolustusta ja niiden mukaista yhteiskunnan kehittämistä keskeisenä kirkon ja sen seurakuntien sosiaalieettisenä tehtävänä.

Suomen kansallinen yhtenäisyys on koetuksella eriarvoisuuden lisääntyessä väestöryhmien välillä. Yhteiskunnan tilaa arvioidessaan kirkko pitää tärkeimpänä arviontiperusteena köyhimpien ja heikoimpien elintasoa. Syrjäytymistä seurakunnat voivat estää antamalla taloudellista tukea, mutta ennen kaikkea asettumalla pitkäaikaistyöttömien ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten rinnalle. Näin totesivat piispainkokous ja kirkkohallitus viime viikolla täällä Järvenpäässä pitämässään kokouksessa.

Toivotan työttömien ihmisoikeuspäiville ja päivien järjestäjille Jumalan siunausta ja hänen antamaansa innostusta ja näkyä työssänne solidaarisuuden palveluksessa.

Takaisin