Pappisvihkimys
Turun tuomiokirkossa helatorstaina 29.5.2003
Kun Herra Jeesus oli puhunut
heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle
puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan
ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan
tunnusmerkeillä. (Mark. 16:19-20)
Rakkaat papiksi vihittävät,
Olli-Matti Hirvonen, Pirkko Koivunen ja Anneli Ruuni
Hyvät seurakuntalaiset
Te kolme seisotte ikivanhan
Tuomiokirkon alttarilla vihittävinä virkaan.
Myös tällä viralla ja vihkimisellä on ikivanhat perinteet. Apostolien ajoista alkaen on kirkko vihkinyt
ja erottanut palvelukseensa siihen valmistautuneita ja siihen sitoutuneita
uskovia kristittyjä. Vihkiminen on
tapahtunut Jumalan sanaa matkaevääksi lukemalla, yhdessä rukoilemalla ja kätten
päälle panemisin siunaamalla. Näin
teidätkin erotetaan tehtäväänne, vihitään virkaan ja siunataan uuteen
elämänvaiheeseen.
Te tarvitsettekin paljon
pappisviran vaikeassa mutta myös ihanassa tehtävässä siunaavan kirkon,
rukoilevan seurakunnan, kannustavien ja lohduttavien omaisten sekä rukoilevien
ystävien tukea.
Papin virkaa sanotaan
kutsumusviraksi. Kutsumushan voi
tarkoittaa monia asioita, kuten tiedätte.
Ennen kaikkea kutsumus tarkoittaa, että on kutsuttu. Joku on kutsunut. Pappeina emme ole liikkeellä tunkeutuen omasta aloitteestamme
johonkin, mikä ei meille kuulu, vaan meidät on kutsuttu. Papin virkaan astuva
tulee kutsumustehtävään. Hänellä on sisäinen tunto siitä, että haluaa tehdä
kaikin voimin Jumalan valtakunnan työtä. Tärkeämpää kuitenkin on, että hän voi
tuntea ja kokea ja uskoa, että joku on minut kutsunut. Teidät on kutsunut kirkko ja seurakunta. Ja se Joku, joka on niille antanut
valtuutuksen kutsua, on Kristus.
Pappisvihkimys on todistus ja
vakuutus tästä kutsumuksesta. Ottakaa
siis virkanne vastaan Jumalan kutsusta, ja lähtekää siihen tietoisina siitä,
että ette ole omalla asiallanne vaan toisen, Lähettäjän asialla.
Kun ajattelen teitä kolmea ja
edessä olevia tehtäviänne, pappisviran iloja ja suruja, kyselen, miten voitte tässä tehtävässä jaksaa ja
menestyä. Mitä te tarvitsette,
voidaksenne menestyksellisesti hoitaa tehtävänne iloita virastanne ja jaksaa
vaikeuksien tullessa? Kahteen asiaan jo
viittasinkin. Toinen on
kutsumustietoisuus, toinen seurakunnan, ystävien ja omaisten tuki.
Kaikissa pitkäjänteisissä
työtehtävissä, viroissa ja ammateissa tarvitaan vielä kaksi muutakin tärkeää
asiaa. Toinen on näky, eli visio, toinen voimavarojen lähde. Teidän visionne ja voimanlähteenne haluaisin
ammentaa tämän pyhäpäivän sanomasta.
Tänään on helatorstai,
Kristuksen taivaaseen astumisen päivä.
Se johtaa ajatuksemme Jeesuksen maanpäällisen elämän aivan viimeisiin
hetkiin. Niistä kertovat evankeliumit
ja Apostolien teot.
Jeesus kokosi oppilaansa vielä
kerran luokseen, siunasi heidät, jätti heille tehtävän ja sitten erkani
heistä. ”Astui ylös taivaaseen” sanomme
me uskontunnustuksessamme. Me ymmärrämme,
että taivas ei tässä yhteydessä tarkoita sitä avaruutta yllämme, jonne ehkä
kaikkein voimakkaimmilla avaruusaluksilla kuljetaan. Jeesus meni isänsä luo ja Isä, taivaallinen Isä ei ole meistä
kaukana vaan lähellä, puhe- ja kuulomatkan päässä, joskus vieläkin lähempänä,
vaikka emme häntä näe ja vaikka meistä usein tuntuu että hän, Jumala ja Kristus
on jossain hyvin kaukana.
Pappi on sitä varten, että hän
toisi Kristuksen aivan lähelle. Siksi hän julistaa sanaa, siksi jakaa
ehtoollista, siksi siunaa siksi hoitaa etsiviä ja ahdistettuja sieluja, että ihmiset
voisivat kohdata Kristuksen. Olkaa häpeämättömän Kristus-keskeisiä, sillä sitä
modernin ajan ihminen tarvitsee, että hän kohtaisi sen Vapahtajan, joka antaa
anteeksi, parantaa sielun haavat, rohkaisee ja vapauttaa. Pappi edustaa
Kristusta ja on kuin Kristoforos, Kristuksen kantaja. Kristus astui ylös, tuokaa te hänet alas, ihmisten luo. Siinä visio, näky kaikkeen toimintaanne.
Voimanlähteellekin ohjaa
helatorstain sanoma. Matteuksen
evankeliumin mukaan viimeisinä sanoinaan Jeesus jätti seuraajilleen
tehtävän. Hänen sanansa ovat tunnettu
lähetyskäsky: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun oppilaikseni.” Se on juuri Kristuksen itsensä tuomista
ihmisten kosketusetäisyydelle.
Lähetyskäskyn lohduttavin sana on kuitenkin lopussa, Jeesuksen lupaus niille,
jotka menevät ja tekevät, kuten hän tahtoo: ”Minä olen teidän kanssanne
kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Voimanlähde on yhteys Kristukseen. Te ette tee työtänne yksin. Pitäkää huolta siitä, mistä papin tunnusmerkki stola teitä muistuttaa:
Pitäkää oma yhteytenne Kristukseen kunnossa. Hiljentykää, rukoilkaa, eläkää
ehtoollisen ja anteeksiantamuksen armosta. Silloin saatte virassanne iloita ja
siinä myös jaksaa.
Helatorstain sanoma antaa
yksinkertaisen vision: Tuokaa Kristus alas ihmisten tasolle ja kun siinä
asiassa uskollisesti palvelette, Hän on
teidän kanssanne.