Jukka Paarma

 

Tähytkää  taivaalle – ja maailmaan

 

Puhe lähettien matkaansiunaamis- ja päätösjuhlassa kansanlähetyspäivillä Porissa 3.7.2005

 

                

 

Hyvät kansanlähetyspäivien osanottajat, sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa.  Tervehdin teitä Pyhän Raamatun sanalla, muutamalla jakeella Apostolien tekojen 1. luvusta. Siinä kerrotaan Jeesuksen jäähyväisistä oppilailleen Jerusalemin Öljymäellä ja siitä kun Jeesus erkani heistä, astui ylös taivaaseen. Apostolien tekojen kirjoittaja Luukas kertoo:

 

Kun Jeesus  oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.

Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä.

Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän."

Silloin he lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan  päässä. He palasivat Jerusalemiin

ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika.

               He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.  (Apt 1:9-14)

 

Oppilaat tähysivät taivaalle katsellakseen Jeesusta ja katsellakseen taivasta.  Uskon, että moni teistä on tullut tänne juhlille sydämessään halu nähdä Jeesus, nähdäkseen tai kokeakseen palan taivasta. Onnellinen se, jonka toive on täyttynyt.  On selvää, että nähdäksemme ne, meidän ei tarvitse rasittaa niskaamme ja katsella ylös taivaan sineä.  Kristus ja pala taivasta, Jumalan valtakunnan läsnäoloa, on koettavissa täällä maan tasalla.  Missä kaksi tai kolme tai useampi on koolla Jeesuksen nimessä, siellä hän on.  Missä Jumalan sana saa herättää, koskettaa ja armahtaa etsivää tai ahdistettua taakkojen kantajaa, siellä taivas koskettaa maata.

 

On tärkeätä, että Kristuksen opetuslapset tähyävät sellaista taivasta. Siksi on tärkeätä kokoontua Sanan äärelle, ehtoollispöytään, keskinäisen kehotuksen ja rohkaisun tilanteisiin. Jeesuksen oppilaat tunnetaan siitä, että he tähyävät tällä tavoin ymmärretylle taivaalle.

 

Taivaaseen katsominen merkitsee myös sitä, että kristityt etsivät elämänsä voimanlähteet, elämänsä mielen, tarkoituksen ja arvot muualta kuin tästä maailmasta. Jokainen kristillinen kesäjuhla, jokainen sen tilaisuus, jokainen jumalanpalvelus ja raamattu- tai rukouspiiri, niiden tulisi tuoda meille viesti toisesta maailmasta.  Vain sillä tavoin opetuslapsijoukko tänään voisi olla maan suola, säilyttää makunsa, eikä väljähtyä mauttomaksi. Pitää tähytä taivaalle, kuten tekivät Pietari, Johannes, Jaakob ja kumppanit.

 

Kun seurakunta tai herätysliike, lähetysjärjestö tai kirkko kokee vaikeuksia tai peräti vastoinkäymisiä, kun sen kannatus heikkenee tai jäsenkato suurenee tai toiminta jossain päin hiipuu, ei ole katseltava entistä tiiviimmin vain tätä maailmaa, sen viisauksia, tutkimustuloksia, tieteen neuvoja ihmisiin vaikuttamisesta tai ihmisten käyttäytymisestä. Niitäkin on joskus hyvä tutkia, mutta on muistettava, että sen työn ja sanoman voima ja vaikutus tulee ylhäältä Kristukselta, Jumalan Hengeltä ja Jumalan sanasta. Evankeliumissa on voima, dynamis. Siksi on muistettava tähytä ylöspäin.

 

Galilean miehet saivat kyllä melko pian muistutuksen: ”Mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän."  Öljymäki tai kirkastusvuori, se paikka, jossa on koettu pala taivasta maan päällä, ei ole kuitenkaan se paikka, johon on jäätävä.  Niitä, jotka ovat nähneet Jeesuksen, tarvitaan muualla.  Opetuslapset palasivat kotiinsa, ensin Jerusalemiin, jossa olivat tottuneet kokoontumaan. Siellä heistä kerrotaan kaksi tärkeätä asiaa.  He pitivät kaikki yhtä ja he rukoilivat muiden joukkoonsa kuuluvien kanssa. Erikseen  mainitaan Jeesuksen opetuslapsina olevat naiset, äiti Maria ja Jeesuksen veljet.  He rukoilivat ja pitivät yhtä.

 

Pian tämä sama joukko sai kutsun lähteä kotiseudulleen Galileaan, sitten muualle, todistamaan ylösnousseesta, viemään sanaa eteenpäin.  Aina maan ääriin saakka.

 

Lähetystehtävä ei tänään ole yhtään vähemmän ajankohtainen kuin ennen. Ehkä päinvastoin. Nyt 21.vuosisadalla, jolloin maailmamme globalisoituu, yhteiskuntamme moniarvoistuu, uudet uskonnot pyrkivät esille, ideologiat ja aatteet kilpailevat entistä voimakkaammin ja penseys sekä välinpitämättömyys näyttävät valtaavan alaa kristittyjenkin piirissä, tulee meidän kantaa huolta siitä, että lähetys- ja todistustehtäväämme varten meillä olisivat parhaat mahdolliset keinot, voimat ja taidot käytettävissämme. 

 

Siuron kylän uskova seppä tapasi ensi kertaa seurakuntaan tulleen uuden nuoren papin. Alasimensa ja moukarinsa ääressä hän sanoi papille: ”Kuule, se työmaa, maaperä, jossa sinun on kylvettävä ja kynnettävä, on kova ja kivinen. Sen tähden, vie aurasi kunnon sepälle, jotta se hiottaisiin oikein teräväksi. Lähetyksen ja todistamisen aseet on hiottava teräviksi. Tehtävä on niin suuri ja tärkeä, ja se koskee meitä jokaista.

 

Hiomisen tavat kerrottiin jo Apostolien teoissa. Ensimmäinen oli rukous.  Se tarkoittaa myös sen muistamista ja tunnustamista, että työ ei ole meidän varassamme.  Voima ei ole meissä vaan siinä evankeliumissa, jota meidän tulee pitää esillä. Paavali sanoi: Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat”. Silloin kun rukous on aseemme, on vaikea olla muuta kuin uskollisia Jumalan sanalle. Silloin emme tee työtä omin voimin emmekä todista itsestämme. 

 

Toinen asia josta kerrottiin apostolien kohdalla oli se, että he pitivät yhtä, rukoilivat, varustautuivat yhdessä toistensa ja muiden uskovien kanssa. Jos olemme huolissamme todistuksemme aitoudesta ja voimasta, olemme myös murheissamme siitä, että yhtä pitäminen on tämän päivän opetuslasten kesken niin vaikeaa. Voimavaramme hajaantuvat silloin, kun kärsimme kristikunnan hajanaisuudesta, kristikunnan, kirkkommekin, lähetystyönkin hajanaisuudesta. Tämä maailma, jossa pahan, itsekkyyden ja materialismin vallat näyttävät saavan yhä vahvempaa jalansijaa, tarvitsee kristittyjen yhteistä ääntä, yhteistä todistusta.  Maailmassamme, yhteiskunnassamme on niin monia ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä mielekkyyttä ja eheyttä tai jotka kärsivät elävän veden janoa.  Kuinka meidän todistuksemme ja julistuksemme voisi olla riittävän vahva ja aito, että se vakuuttaisi heidät. Millä puolustaudumme, jos keskinäinen yhteytemme ei toimi ja siksi aseemme on tylsynyt.

 

Jos ymmärrämme tehtävämme, ilosanoman viemisen kaikille, kaikkein suurimmaksi, kalleimmaksi tehtäväksemme, olemme murheissamme kaikesta, mikä estää yhteistä todistusta. Mikä asia on niin kallis, että se on yhteistä todistustehtäväämme tärkeämpi, ja voi olla sitä heikentämässä. Sielunvihollinen on se, joka panee meidät etsimään vikoja ja heikkouksia toinen toisistamme.  Sehän onkin maailman helpoimpia tehtäviä.  Herramme kehottaa kuitenkin etsimään sitä, mikä meitä yhdistää. ”Yhdess´ ollen ennenkin, voitot suuret saatihin, kunniaksi Herran.”

 

Tänään iloitsemme kuitenkin siitä, että meidän heikkouksistamme huolimatta Herra on uskollinen. Hän ei meitä jätä. Hän kutsuu meitä uudelleen ja uudelleen yhteyteensä. Ja hän kutsuu niitä, jotka ovat valmiit lähtemään todistajiksi, sananviejiksi kauaskin kotoaan. Jokaisessa työntekijäin vihkimyksessä, jokaisessa lähettien matkaansiunaamisessa näen todistuksen Herran uskollisuudesta.  Siksi tahdon kiittää jokaista teitä lähtijää. Te olette meille todistus Kristuksen uskollisuudesta.  Teitä jokaista rukoilijaa, matkaan lähettäjää, rukoilijaa, tukijaa ja yhteyden rakentajaa tahdon niin ikään kiittää. Olkaa uskollisia lähettäjiä, silloin sekä lähtijöiden että lähettäjien todistus voi olla aito ja vakuuttava. Herra teitä kaikkia siunatkoon.