Kari Mäkinen

kansallispyhäkön juurella

Tervehdys Suomi sydämessä –ulkosuomalaispäivillä Turussa 2.7.2011

Arvoisa Tasavallan Presidentti,
hyvät ulkosuomalaisjuhlien osanottajat,
bästa deltagare I festivalen “Finland I våra hjärtan”,
participants of “Finland in our hearts” –festival,

Suomi sydämessä –ulkosuomalaisjuhlaa vietetään Turun tuomiokirkon kupeessa. Paikka on tarkoitukseen erityisen sopiva. Kun olemme tuomiokirkon juurella, olemme samalla suomalaisen kulttuurin ja elämänmuodon syvillä juurilla. Tämä on Suomen kansallispyhäkkö. Se edustaa henkistä ja hengellistä perintöä, joka on tärkeällä tavalla muovannut suomalaisuutta. Samalla kirkko edustaa sellaista todellisuutta, joka yhdistää yli maantieteellisten, kielellisten ja kansallisten rajojen. Kristillisyys ei, kuten hyvin tiedetään, ole varsinaisesti suomalaista perua.

Tuomiokirkon juurella tässä juhlassa on luontevaa muistaa sellaisia suomalaisen kulttuurin varhaisia merkkihahmoja kuin piispa Henrik ja Mikael Agricola. Jos käyttää nykykielen ilmaisuja, voi sanoa, että piispa Henrik oli maahanmuuttaja, uussuomalainen, jonka kotoutuminen päättyi tylysti Köyliönjärven jäällä. Mikael Agricola puolestaan vietti useita vuosia ulkosuomalaisena Saksanmaalla, ja oli paluumuuttaja, kun uskonpuhdistajana saarnasi tässä kirkossa ja loi suomen kirjakielen.

Juuri he, maantieteellisten, kielellisten ja kansallisten rajojen yli kulkeneet miehet, ovat piirtäneet syvän jäljen siihen Suomeen, jota kannamme sydämessämme ja joka on saanut kokoontumaan yhteen näille juhlille.

Tänään heidän kaltaisiaan on yhä enemmän. Globalisoituneessa maailmassa muuttoliike useista syistä on jatkuvasti vilkkaampaa. Yhä useampi joutuu näin ollen myös kysymään, miten löytää paikkansa uudessa ja vieraassa ympäristössä. Yhä useampi tuntee kuuluvansa kahteen tai useampaan paikkaan, kahteen ympäristöön ja kahteen kulttuuriin.

Kyse ei ole vain kaksoiskansalaisuudesta, vaan myös identiteetistä, siitä, kuka oikeastaan on ja mihin kuuluu. Siinä suhteessa ihmiselle on erityisen arvokasta tunnistaa omat kotipaikkansa. Kotipaikkoja voi olla yhtaikaa useita. Yhtäällä voi olla arjen elämän kotipaikka ja toisaalla mielen, kielen ja muistojen ja oman historian kotipaikat.

Kahden tai useamman paikan ja kulttuurin sävyttämä identiteetti voi olla suuri rikkaus, mutta samalla se voi sisältää paljon vierautta, irrallisuutta ja yksinäisyyttä.

Ulkosuomalaisjuhlat ovat kahden kotipaikan kokemuksen jakamisen tilanne. Samalla juhlat kertovat siitä, miten tärkeää ihmiselle on tuntea kuuluvansa sekä omaan taustaansa että omaan ympäristöönsä. Näiden kokemusten jakaminen ja välittäminen on arvokasta sekä teidän ulkomailla asuvien itsenne kannalta että tämän päivän suomalaisuuden ymmärtämisen kannalta ja myös maastamuuttajien ja maahanmuuttajien tilanteen ymmärtämisen ja tukemisen kannalta.

On olennaista, että tässä toimitaan laajan verkoston yhteistyössä. Kirkon mukana olo on luontevaa ja, ei vain taustana ja osana kulttuuriperintöä, vaan osana tämän hetken suomalaista elämää, myös silloin kun se toteutuu maan rajojen ulkopuolella. Kirkko tekee ulkosuomalaisten parissa työtään eri tavoin 40 maassa. Toivon, että voitte löytää sen kautta ja paikallisista kirkoista yhteyden, joka hälventää yksinäisyyttä, vierautta ja irrallisuutta. Missä niin tapahtuu, siellä kirkko on omassa tehtävässään Kristuksen kirkkona.

Ärade utlandsfinländare På kyrkans vägnar har jag glädje att önska er alla hjärtligt välkomna till Åbo och till och vid Åbo domkyrkan. Kyrkans närvaro vill här och ute i världen vara ett märke av hop och gemenskap. Jag hoppas att denna festival ska ge er kraft och mod för ert vardagsliv och kraft och mod att gemensamt påverka att alla kunde känna sig vara hemma i Finland, i sitt nuvarande hemland , i världen och i livet.

It is my pleasure to greet you on behalf of the Evangelical Lutheran Church of Finland. I do it as a successor of Bishop Henry, who organized western Christianity in Finland in the 12^th century, and Bishop Mikael Agricola, the Finnish reformer in the 16^th century. In today’s context it is worth mentioning that Bishop Henry was not of Finnish origin, but an immigrant who was not treated well here, whereas Mikael Agricola was of Finnish origin, but lived many years as expatriate Finn in Germany, and carried through reformation as a returning migrant. Their heritage is an important part of Finnish culture and Finnish Christian life. I hope it is present here during these days encouraging and supporting you in your life wherever your home is in this whole world of God.

Haluan toivottaa Hyvän Jumalan siunausta tälle juhlalle ja teidän elämäänne kaikissa niissä kotipaikoissa, joita teillä on.