Jukka Paarma

 

TULE KANSSANI, HERRA JEESUS

 

Aamuhartaus 13.1.2003 klo 7.50, YLE Radio 1

 


 

Tiedän, että moni teistä kuulijoista kaipaa niitä aamuhartauden edellä soitettuja hartaita säveliä, jotka nyt ovat jääneet tästä pois ja siirtyneet iltahartauden edelle.

 

Rauhaisa ja harras musiikki auttoikin monia virittymään siihen mielentilaan, jossa oli helppo hiljentyä, unohtaa hetkeksi päivän huolet ja kiireet, kuulla hetki Jumalan sanaa ja yhtyä rukoukseen ja virteen.

 

Kun nyt aamuhartaus on täällä radiossa saanut ympärilleen toisenlaista, ajankohtaista ohjelmaa, se panee miettimään, mitä me hartaudelta odotamme. Mikä on sen paikka elämässä? Mikä on uskon ja Jumala-suhteen paikka, anti ja merkitys?

 

Minusta on itsestään selvää, että hartaus on hiljentymisen, rukouksen ja voimien kokoamisen hetki.  Se valtava uutistulva, jonka keskellä me nykyään elämme, se politiikan, talouselämän ja maailman tapahtumien vyöry, joka tulee eri tuuteista tajuntaamme, pyrkii peittämään alleen sen, mikä ihmiselle, sinulle ja minulle on todella tärkeää. Ikään kuin se tapahtumien virta, olisi olennaisinta, että se olisi kaikki, mikä on puhumisemme ja huomiomme arvoista. 

 

Onhan olemassa toinen todellisuus, jonka sisimpämme kyllä tuntee.  Siksi se kyselee, mitä varten kaikki on, miksi minä elän.  Mistä löydän tarvitsemani hyväksymisen ja rakkauden?  Mistä saan voiman elämääni.

 

Olisi osattava antaa tilaa hiljaisuudelle, että nämä todellisuuden äänet pääsisivät kuuluviin.  Hiljentyminen  nostaa  esiin tärkeimmät kysymykset, senkin miten jaksan taas tämän päivän sen tehtävien ja vaatimusten keskellä, yksinäisyyteni ikävässä tai sairauteni pelon ja kivun kanssa.  Siksi me saamme rukoilla, tänäkin aamuna: ”Tule kanssani, Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan.”

 

Hartaus on siis tärkeä ja tarpeellinen voimien kokoamisen hetki, akun lataaminen päivän toimia varten.  Siinä me hoidamme sisintämme ja sen eheyttä.  Aamurukouksen tai aamuvirren siru voi soida mielessä pitkin päivää.

 

Kuitenkaan tässä ei ole kaikki.  Vaikka tiedänkin, että monelle on kipeän tärkeä ja riittäväkin tavoite se, että itse jaksaisi taas päivän matkan, kestäisi ja osaisi, ei mikään hartaus, rukous tai Jumalan sanan kuuleminen ole ainoastaan ihmisen oman sisimmän hoitamista varten.  On uskonnon ja uskonkin väärinkäyttöä, jos käpertyy vain itsensä hoitamiseen ja kätkee sisimpäänsä sen, mitä on saanut.

 

Kun rukoilemme "Tule kanssani Herra Jeesus", niin juuri hän, Herra Jeesus, opetti ja opettaa katseen kääntämistä itsestä poispäin.  Se, mitä hiljentymisessä olemme saaneet, tulee mitatuksi päivän toimissa, kanssakäymisessä toisten kanssa.  Usein itsekin jaksaa paremmin, kun katsoo välillä muualle ja pitää huolta siitä, miten toiset, vaikka oman perheen jäsenet tai työtoverit tai maailman suurten ratkaisujen tekijät jaksavat ja osaavat.

 

Tämän päivän tunnussanassa Jeesus sanoo: "Te olette maan suola. Te olette maailman valo.  Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”  (Matt,5:13-16)

 

Jeesuksen koko sanoma liittyi siihen, että ihmiset häneen uskoen ja Jumalaan turvaten löytäisivät omaan elämäänsä rauhan ja voiman, siinä turvallisesti eläisivät ja että he voisivat olla sen rauhan ja hyvän elämän välittäjiä, lähettiläitä tässä maailmassa. Kaikkien ihmisten kesken. Sillä rauhaan, turvaan ja hyvään elämään meidät ja koko ihmiskunnan Jumala on luodessaan tarkoittanut.

 

Siksi kuuluvat tämän maailman asiat, tilanteet, huolet, ihmisten ja kansojen väliset suhteet, työ- ja talouselämä ja politiikkakin, kaikki se, minkä piirissä me elämme, aamuhartauden piiriin.

 

Että osaisimme tänä päivänä elää suolana ja valona maailman keskellä.  Että voisimme olla Jumalan tahdon, eli oikeudenmukaisuuden, rauhan, rakkauden ja anteeksiannon lähettiläitä, välittäjiä omissa elämänpiireissämme.

 

Moniin suuriin, kaukaisiin, mutta meitä huolestuttaviin asioihin emme aina voi suoraan puuttua, mutta rukoustemme aihepiiriin ne kuuluvat. Hiljaisuus, hartaus ja rukous ovat meitä itseämme mutta myös meidän lähimmäisiämme varten.

 

Rukous

 

Virsi 548, Tule kanssani, Herra Jeesus. Soile Isokoski ja Marita Viitasalo. Radion uusia virsiäänitteitä