Jukka Paarma

 

UUTINEN ISOLLA U:LLA

 

Saarna 1. adventtisunnuntaina Turun tuomiokirkossa 1.12.2002

 

 

Luuk.19:28-40

 

Mies ratsastaa aasilla.  Se on adventin ja adventtitekstin kuva.  Mies aasin selässä.  Se olisi aika iso uutinen täällä Turussa ,se olisi erikoista.  Mutta Jerusalemissa se oli erityisesti silloin Jeesuksen aikaan mitä tavallisin näky.  Aasi on ja oli tavallisen miehen, varsinkin köyhemmän miehen kulkuneuvo.

 

Erikoista oli se, että kadunvarren ihmiset käyttäytyivät niin kuin he olisivat nähneet jotain enemmän. Se tapahtuma oli heille tärkeä ja iso, he pitivät ratsastajaa aivan muuna kuin arkisena, tavallisena juutalaisena miehenä.  He levittelivät aasin jalkojen alle päällysvaatteitaan ja puiden oksia ikään kuin kuninkaalle.  He huusivat ja lauloivat Hoosianna Daavidin pojalle,  Kuninkaalle, Messiaalle kuuluvaa laulua.

 

Jeesuksen ratsastus kaupunkiin oli näille ihmisille Uutinen isolla u:lla. Iloinen hyvä uutinen.  Eivät he pettyneet, että Jeesuksen tulossa ei näyttänyt olevan kuninkaan tunnusmerkkejä. Ei hän karauttanut paikalle jalolla rotuhevosella ja upeilla vaunuilla. Ei ollut mukana henkivartiostoa ja turvamiehiä.   Tilanne olisi hiukan samanlainen, jos meidän aikanamme kadunvarsille kokoontunut väki valmistautuisi heiluttamaan pienoislippuja suositulle valtionpäämiehelle tai maailmankuululle tähdelle, joka vierailee maassamme.  Ja sitten, sitten hän yhtäkkiä tuleekin, ei saattueessa pidennetyllä limusiinilla, vaan polkupyörällä kypärä päässä ja reppu selässä. Ei Jeesuksen arkinen tulo ollut heille pettymys, huono uutinen. He näkivät kuninkaan.

 

Profeetat, näkijät, viisaat, Jumalan sanan kuulijat ovat ymmärtäneet tai ainakin aavistaneet, että tällä tavalla Jumala lähestyy meitä ihmisiä. Jostakin syystä Hän on valinnut tämän tavan. Kun hän toimii, ei hän lyö maailmaa hämmästyksellä, vaan kutsuu näkemään hänet ja hänen toimintansa siinä elämässä, joka on lähellämme, ympärillämme.  Se meistä, joka on valmis pysähtymään kiireen keskellä, hiljentymään, katsomaan mitä elämä todella on ja mitä siinä tapahtuu, ja mikä on tärkeää, voi nähdä kaiken keskellä Jumalan valtakunnan, rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja laupeuden merkkejä.  Hän näkee tässäkin maailmassa hyviä uutisia.

 

Suomen tietotoimiston entinen johtaja kertoi, että heillä toimituksen seinällä on kokoelma kuvia maailman suurimmista uutisista.  Siellä on piirustus Titanicin tuhosta, valokuva New Yorkin pörssiromahduksesta, yksi kuva Stalinista, Churchillista ja Rooseveltistä Jaltan neuvottelussa. Nykyään sinne arvelisin lisätyn ainakin kuvan WTC:n romahtamisesta ja  Estonian uppoamisesta.

 

Suuret uutiset kertovat pääasiassa sodista ja katastrofeista. Vain huonot uutiset ovat uutisia. Ne pääsevät pinnalle.  Mutta ne antavat vääristyneen kuvan todellisuudesta.  Se joka haluaa voi teksti-TV:n sivulta lukea lentokoneista, jotka ovat jo tänään laskeutuneet Helsinki-Vantaan lentokentälle.  Jokainen laskeutuminen on hyvä uutinen, joka kertoo isistä, jotka tulevat liike- ja  virkamatkoiltaan lastensa ja perheensä luo tai ihmisistä jotka palaavat onnistuneelta lomamatkalta. Lehdissä ja TVssä niistä ei kerrota, mutta kun joskus jossain kone rysähtää, se on kaikkien huulilla ja mielessä.

 

Kun luemme ja kuulemme liikemiehestä, joka on ollut petollinen ja epärehellinen, on hyvä ajatella niitä kymmeniä tai satoja tuntemiamme, jotka toimivat esimerkillisen oikeudenmukaisesti ja noudattavat työssään eettisesti kestäviä, vastuullisia pelisääntöjä.

 

Liikenneonnettomuudet teillämme ovat surullista luettavaa.  jokaisen taakse kätkeytyy ihmiskohtaloita, mielipahaa, kärsimystä, surua. Kohteliaista autoilijoista ja jalankulkijoista, onnistuneista matkoista, turvallisista kotiinpaluista syystalven liukkailta teiltä ei kerrota uutisissa, mutta ne ovat suuria, ja ennen kaikkea hyviä uutisia niin monessa kodissa ja perheessä.

 

Kun luemme murheellisia raportteja perheväkivallasta, niin eikö  entistä tärkeämmältä tunnu ja kiitoksen aiheen synnyttää se, että ehkä omissa ja monien tuttujemme perheissä on niin paljon enemmän turvallisuutta, keskinäistä kunnioitusta, yhteisiä hyviä hetkiä, ystävyyttä ja rakkautta.

 

Tietysti maailman tapahtumiin ja ihmisten elämään kuuluvat surullisetkin asiat, vastoinkäymiset ja onnettomuudet.  Emme tietenkään saa ummistaa silmiämme siltä, että täällä ja meissä on paljon pahaa, ja että tällä tekevät työtään monet pahat, pimeyden voimat.  Omaan elämään kuuluu usein kärsimystä, pettymyksiä ja surua.  aiheutamme sitä monesti itse, mutta elämä tuo joskus maksettavaksemme sellaisiakin laskuja, joita itse emme ole tilanneet.  Elämän koko kuvaan kuuluvat kyyneleet, niin surun kuin ilonkin.  Kyynelten sumentamin silmin ei vain näe oikein tarkasti. Todellisuus vääristyy. Useimmiten huonot uutiset valtaavat mielemme palstatilan.

 

Adventtikirkko ja adventin sanoma nostaa esiin kaksi tähän päivään oleellisesti kuuluvaa asiaa.  Toinen on Hoosianna-hymni, toinen adventtikynttilä.  Kun laulamme tuota hienoa Hoosianna-hymniä, teemme niin kuin jerusalemilaiset silloin kerran laulaessaan sitä aasilla ratsastavalle miehelle.  Se on kiitos ja ylistys Jumalalle, hänen hyvistä lahjoistaan, joista mekin olemme saaneet osamme.  Samalla hoosianna merkitsee, että mekin näemme pintaa syvemmälle.  Mekin näemme ja tunnustamme Nasaretin Jeesuksessa kuninkaan, Vapahtajan.  Ehkä olemme myös niitä sanan ymmärtäväisiä kuulijoita, niitä viisaita, jotka näkevät tässä elämässä ja tässä maailmassa myös ne hänen kuninkuutensa merkit.  Näemme niitä ihmisiä, jotka levittävät ympärilleen iloa ja lämpöä. Näemme niitä, jota kantavat vastuuta ja huolehtivat toisista.  Näemme pieniä hyviä uutisia.  Kun ihminen osoittaa luottamusta toiselle, kun hän tekee epäitsekkään valinnan tai kun hän sanoo toiselle jotain, mikä herättää toivon hyvästä huomispäivästä. Tai näemme ja koemme, että täällä annetaan anteeksi tai lähdetään puolustamaan heikkoa, etsimään oikeudenmukaisuutta ja toteuttamaan laupeutta.  Näemme, kuinka usko Kristukseen vapauttaa, vapauttaa elämään sisäisesti rikasta elämää, vapauttaa syyllisyydestä,  rohkaisee kantamaan vastuuta,  katsomaan turvallisesti eteenpäin, aina viimeiselle rajalle asti.

 

Nämä pienet uutiset, hyvyyden ja Jumalan valtakunnan merkit vahvistuvat tässä maailmassa, jos ne saavat meidän tukemme ja me liitymme elämässämme hyvien voimien edistämisen rintamaan.  Tätä kaikkea merkitsee Hoosianna. Se on ylistys ja samalla rukous : Herra auta minua.

 

Tänään on sytytetty ja sytytetään nyt täällä kirkossakin ensimmäinen adventtikynttilä.  Tehkää niin myös kotona. Adventtikynttilä kertoo oikeastaan samasta kuin Hoosiannakin. Maailmassa on kyllä pimeyttä, mutta me tahdomme olla niitä, jotka sytyttävät valoja.  Me tahdomme nostaa esille hyvät uutiset, omasta elämästämme, kiitoksen aiheet. Elämän hyvät lahjat, onnistumiset, parhaat muistot, ja etenkin ne aivan lähellä tai kaukana olevat tärkeät ja rakkaat  ihmiset.

 

Mies ratsastaa aasilla.  Mies joka sanoi: ”Minä olen maailman valo. Joka minua seuraa ei vaella pimeydessä”.  Meistäkin riippuu, saako se valo lisääntyä tässä maailmassa. Jos me olemme niiden pienten hyvien uutisten ei vain lukijoita vaan tekijöitä, olemme Hoosiannan ja valon ihmisiä.