Jukka Paarma

 

PALVELUVIRKA JUMALAN ARMOSTA

 

Kappalainen Johanna Viirroksen virkaanasettaminen Pyhän Katariinan kirkossa Turussa 21.4.2002

 

 

Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu (2.Kor.4:1)

 

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

 

Rakas työtoverimme, Johanna Viirros. Olet tullut alttarin eteen asetettavaksi Turun Katariinanseurakunnan kappalaisen virkaan.  Jumala on sinut työhönsä kutsunut, seurakunta on sinut valinnut.  Nyt lähetämme yhdessä sinut rukouksin ja siunauksin tehtävääsi. Pyydämme Hengen voimaa, hengellistä viisautta ja paljon rohkeutta.  Ennen kaikkea toivomme, että voisit pysyä uskollisena Jumalan sanalle ja että siitä löydät sen sanoman, josta ammennat itsellesi ja toisille elämän leipää ja elämän vettä.

 

Tämän pyhäpäivän Raamatun teksteistä voimme löytää sinulle tienviittoja Jumalan sanan palvelijan työhön.  Apostoli Paavalin Korinttilaiskirjeestä, eräästä tämän päivän teksteistä, voimme niitä etsiä.

 

Kun apostoli Paavali aloitti työnsä sananjulistajana eräässä aikansa maallistuneessa ja syntisenä pidetyssä suurkaupungissa, Korintissa, hän kuvasi kuulijoilleen oman tilanteensa ja tehtävänsä.  Tilanne oli vaikea ja tehtävä työläs. Sen edessä hän tunsi itsensä mitättömän pieneksi ja avuttomaksi.  Hän vertasi itseään saviastiaan, joka herkästi rikkoutuu säröille ja murenee palasiksi.

 

Hän kuitenkin aloitti työnsä.  Vieläpä hän teki sen rohkeasti, pelkäämättä.  Niin hän saattoi tehdä, kun  hän pani syrjään oman persoonansa, sen heikkouden tunnon ja ajatteli tehtäväänsä. Hän muisteli, mitä Jumala ja mitä Jeesus Kristus oli tehnyt hänen omassa elämässään.

 

Paavali oli kohdannut henkilökohtaisesti Vapahtajan. Hän, entinen Herran pilkkaaja ja vainooja, oli saanut tuntea, että Jeesus Kristus oli totuus ja hän oli tullut maailman valoksi.  Sama Kristus oli johdattanut häntä elämässään, varjellut monelta vaaralta, pelastanut kuolemasta.  Vaikka Jumala ei ollut suostunut kaikkiin hänen pyyntöihinsä ja rukouksiinsa, ei ollut poistanut hänen sairauttaan, oli Paavali kokenut sen, mikä oli vielä suurempaa.  Jumalan armossa oli hänelle kyllin.

 

Tästä Jeesuksesta hän todisti.  Hänen  luokseen hän tahtoi ihmisiä johdattaa.  Ihmetyksen aihe oli toki se, että niin suuri asia ja tehtävä, todellinen aarre, oli annettu hauraisiin käsiin, aarre saviastiaan.  Näin kirjoitti Paavali:

 

Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia.  (2Kor.4:1,5-8)

 

Yksi Paavalin sanoman lohduttavimpia ja rohkaisevimpia piirteitä on hänen voimakas julistuksensa, että asiat eivät ole sellaisia, miltä ne näyttävät.  Totuus ei aina ole se, mikä näkyy ulospäin.  Heikko saviastia, mutta valtava aarre.

 

Kristillisen uskon ydinsanoma ilmaistaan Raamatussa usein juuri tällä tavoin, paradoksina.  Asia näyttää siltä ja siltä, mutta todellisuus onkin jotain muuta.  Evankeliumin paradoksi pelkistyy Raamatun useissa mutta-sanoissa. ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia.”  Jeesuksen oma tie näytti tappiolta, mutta oli voitto, se oli näköjään pitkäperjantai, mutta sitten tulikin pääsiäinen.

 

Tämä paradoksi on se, jota sanajulistaja, pappi, seurakunnan palvelija saa kertoa masentuneille, toivottomille, itsensä heikoiksi tunteville, syntisille.  Se on toivon sanoma.  Toivoa tarvitsevat tämän ajan ja tämän maailman ihmiset: pelokkaat, tulevaisuudesta huolehtivat, ahdistetut,. elämän paineiden keskellä ahtaalla olevat, maahan lyödyt ja kuolemaa kohti kulkevat.

 

Lähde tätä sanomaa viemään. uskalla sanoa rohkeasti: mutta.  Kaikki ei ole, miltä näyttää.  ”Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan.”