Saarna itsenäisyyspäivän ekumeenisessa
85-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa Helsingin tuomiokirkossa 6.12.2002
5.Moos.8:10-14
”Hyvin menee kun ei vertaa”,
vanhemman polven suomalaisen miehen vakiovastaus kysymykseen: Miten menee tai
Kuinka voit. ”Hyvin menee kun ei vertaa”.
Aika viisasta puhetta. Vertailemalla me tavallisesti lisäämme niin
paljon tyytymättömyyttä. Helposti
löytyy muita, joilla menee paremmin, jotka ovat varakkaampia, kauniimpia,
menestyneempiä ja joiden lapset ovat edistyneet pidemmälle. Tällainen vertailu synkentää elämää ja luo
tyytymättömyyttä.
Tyytymättömyys on myönteinen asia silloin, kun se johtaa
rakentavaan kritiikkiin ja toimintaan olosuhteiden parantamiseksi. Yhteiskunnan kehittämisestä sen
tunnemme. Tyytymättömien ääntä tulee
kuulla herkin korvin. Syrjään jääneiden
vähemmistöjen ääntä ei saa vaientaa.
Kuuleminen on avoimuuden,
ihmisen kunnioittamisen ja kehityksen edellytys. Onpa kyse alueellisesta, kulttuurisesta tai poliittisesta
vähemmistöstä, ikäryhmästä, sairastavista tai muulla tavoin syrjään jätetyistä.
Yhteiskunnan eheys mitataan
sillä, kuinka paljon päätöksenteossa kuullaan vähemmistöjen ääntä. Niiden vaientamisesta on olemassa
murheellisia esimerkkejä sekä tämän päivän maailmassa että historiassa.
Ett missnöje som tar sig uttryck i bitterhet och inte aktivitet, förgiftar
människans inre och sprider giftet också till den närmaste omgivningen. Genom
att leta efter och se de goda sidorna sprids livsglädjen och tron på något helt
nytt.
När vi idag firar det 85-åriga Finlands
självständighetsdag, är det angeläget att reflektera över vilka mängder av
belåtenhet och missnöje som finns hos vårt folk; finns det orsak till tacksamhet, anledning
till att göra bättring eller kolla riktningen och slå in på en annan
kurs.
Hyvin menee jos ei vertaa. Ja
niin menee, vaikka vertaisikin. Kun
ajattelen elämää Suomessa isoäidin aikaan, silloin 85 vuotta sitten, elettiin
oloissa, joihin monen meistä olisi
vaikea ellei mahdoton sopeutua.
Isoäidin päivittäiseen työhön kuului kaiken ruuanlaiton ja lapsilaumasta
huolehtimisen ohella sellaisia tehtäviä kuin sukkien parsiminen, housujen
paikkaaminen, veden kanto, polttopuiden haku.
Naapurin suurperhe asusti hellahuoneessaan ilman pesukonetta,
sähköliettä, jääkaappia muita perheenäidin elämää suuresti helpottavia
tekniikan ihmeitä.
Oman ikäpolveni lapsuus ja
nuoruus kului sota-ajan ja jälleenrakennuksen niukoissa taloudellisissa
oloissa. Jokapäiväisen leivän eteen
oli sodasta palanneen isän uhrattava usein ei vain voimansa vaan
terveytensäkin.
Tänään itsenäinen Suomi kuuluu
hyvinvointivaltioiden kärkijoukkoon. Se
on vauraampi kuin koskaan ennen. Täällä on pystytty pitämään ainakin kohtuullisen
hyvin huolta heikoimmistakin. Olemme
jopa ylpeitä saavutuksistamme, kuten osaamisesta, koulutuksen tasosta,
sosiaaliturvasta ja kilpailukyvystä. Sydämestämme lähtee kiitollisuus ja
arvostus niitä sukupolvia kohtaan, jotka sodan ja rauhan aikoina ovat luoneet
pohjan tälle hyvinvoinnille.
Monessa
suhteessa on tänään syytä kiitollisuuteen ja tyytyväisyyteenkin. On syytä
muistaa, mitkä asiat ovat hyvin, ettei katkeruutta ja pettymyksiä
yksipuolisesti korostaen kokonaiskuva vääristy.
Raamatun
alkulehdillä 5. Mooseksen kirjassa on
kuvaus Jumalan ja hänen kansansa suhteesta.
Se on saarnatekstimme tänään.
Sanat ovat kuin osuva ja ajankohtainen kuvaus tämän päivän Suomesta.
Mooses välitti kansalle Jumalan kymmenen käskyä elämänohjeeksi onnellista ja
hyvää elämää varten ja sanoi: ”Kun syötte itsenne kylläiseksi, kiittäkää
Herraa Jumalaanne siitä hyvästä maasta ,jonka hän on teille antanut. Varokaa
unohtamasta Herraa, Jumalaanne. Noudattakaa aina hänen käskyjään, lakejaan
ja säädöksiään, jotka minä teille nyt annan.” (5 Moos.8:10-11)
Raamatun
sanaan sisältyy paitsi Jumalan kiittäminen hyvästä maasta, mikä helposti
meiltäkin unohtuu, myös varoitus tai muistutus, joka jatkuu näin: ”Kun
saatte syödä itsenne kylläisiksi, kun rakennatte kauniita taloja ja asutte
niissä, kun nautakarjanne ja lampaanne lisääntyvät, kun teille kertyy hopeaa ja
kultaa ja koko omaisuutenne kasvaa, varokaa tulemasta ylpeiksi ja unohtamasta
Herraa, Jumalaanne.” (5 Moos.8:12-14)
Aikamme
rientoa tarkatessa ei ole vaikea huomata, että nuo kuullut muistutukset on
syytä yhä toistaa. Älkää unohtako Jumalaanne ja hänen tahtoaan. Älkää oikeudenmukaisuutta, laupeutta ja
omantunnon mukaista elämää.
Kovassa
vauhdissa on ajauduttu tielle, joka ei näytä menevän oikeaan suuntaan.
Hyvinvointivaltiossa ihmiset eivät voi hyvin.
Pahaa oloa on liian paljon.
Vertailussa muihin maihin on
sanottava, että monet
hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet, toisista huolehtimisen järjestelmät, laajat
ja tasokkaat koulutusmahdollisuudet ja meille niin kertakaikkisen tärkeä
kilpailukyky ovat aika hyvässä kunnossa.
Ihminen, jota varten nuo kaikki systeemit ovat olemassa, voi niistä
huolimatta huonosti. Jotain on unohtunut tai mennyt vikasuuntaan.
Perheen,
yhteiskunnan ydinsolun tilanteesta kertoo lasten ja nuorten oirehtiminen. Onko heitä ehkä uhrattu pyhän kilpailukyvyn ja työelämän tehokkuuden
alttarille. Mistä satumaan, onnen
kaukorannan kaipuusta kertoo suomalaisten ennätysmäinen haikailu
eläkkeelle. Työuupumuksen ja etenkin mielenterveysongelmien lisääntyminen
ovat nyt vastikään saatujen tietojen mukaan sitä luokkaa, että hälytyskellojen
pitäisi jo soida.
Tämän
ajan yleisillä asenteilla, narsistisella itsekkyydellä ja kyynisyydellä
ympäristöä ja lähimmäisiä kohtaan ei todellakaan lisätä yhteistä hyvinvointia.
Tällaisia
näkymiä en tahdo nostaa esille siksi, että etsisin syyllisiä ja kysyisin, missä
ja kenen toimesta ajoimme harhasuuntaan.
Kyllä syyllisyys on yhteinen, kun huomaamme yhdessä kiiruhtaneemme kimaltavien ja houkuttelevien väärien
arvojen perään. Tai niin kuin Raamatun
kielellä jylhästi sanotaan: Palvelemme vääriä jumalia, väärät asiat ovat
tärkeimpiä ja pyhiä. Itsestämme
löydämme sittenkin aika helposti
tunnistettavaa itsekkyyttä, mammonan tai vallan rakastamista tai
välinpitämättömyyttä.
Siksi
syyttelyn, ainakaan toisten, aika ei
ole nyt. Eikä huonojen uutisten vaan hyvien, toivoa herättävien uutisten. Ajan merkit nimittäin kertovat muutoksesta. Uusien positiivisten arvojen tavoittelu on
lähtenyt liikkeelle. Yhä useampi
huomaa, ettei taloudellisilla mittareilla arvioidakaan elämän sisältöä.
Henkisten arvojen, ihmisen elämään
todellista rikkautta ja tyydytystä tuovien, tavoittelu on nostamassa
päätään. Uskonnollinen etsintä ja
kysely on nousussa Kun hiljennymme TV:n ääressä yhdessä Myyrmäen kirkossa
pidettyyn muistohartauteen, kun
sisimpämme kaipaa kaiken kiireen ja
kovan menon keskellä hiljaisuuteen ja lepoon, kun sytytämme, niin kuin entistä
useampi tekee, rukouksen kynttilän hiljaisessa kirkossa tai hautausmaalla,
tajuamme koskettavasti, ihmisen sisimmän tarpeen löytää rauha. Vanhan ajan opettaja, filosofi ja teologi Augustinus
on tämän kiteyttänyt klassisella tavalla: ”Minun sydämeni on levoton ja
rauhaton, kunnes se löytää levon ja rauhan sinussa, Jumala”.
Myös
yhteiskunnassamme näen suunnan kohti uudenlaisia arvostuksia. Eri poliittiset
ryhmät, työmarkkinajärjestöt ja yritykset perustelevat ohjelmiaan entistä
enemmän eettisin argumentein ja luovat eettisiä ohjeistoja. Ihmisen hyvinvointiin läheisesti liittyvät
perhe- ja ympäristöarvot nousevat niissä yhä useammin esiin. Valtaosa
kansalaisistamme on viimeisten tutkimusten mukaan halukas lisäämään vastuutaan
kaukaisesta lähimmäisestä kehitysapua tehostamalla.
Dessa tecken är kanske
bara enstaka sköra signaler på en förändring, men det är dem vi lever med och
ibland. Huruvida förändringen fortgår
och får fotfäste i oss och i våra avgöranden beror på oss själva. Skall hoppet
om det nya bli verklighet? Skall
människan, hennes människovärde och hennes goda lyftas ovanför systemens
intressen?
Muutoksen
tiellä etenemiseen ei kuitenkaan riitä tilanteen analyysi. Nyt tarvitaan hyviä
esimerkkejä, tekisi mieli sanoa moraalisia esikuvia. Tarvitaan niitä, jotka omilla ratkaisuillaan ja toimillaan
näyttävät suuntaa. Jotka osoittavat, etteivät ne Jumalan tahdon mukaiset
oikeudenmukaisuus, laupeus ja omantunnon mukaan toimiminen ole vain helisevä
symbaali. Että täällä elää ja voi menestyäkin se, joka on empaattinen,
epäitsekäs, omantunnon
ihminen.
Hyvin
menee kun ei vertaa. Nyt on aika nähdä
hyvyyden, eettisyyden ja vastuullisuuden lisääntymisen merkit ja antaa niille
kasvuvoimaa, vahvistaa niitä. Samalla
kun saamme tänään kiittää Jumalaa tästä todella hyvästä maasta saamme sanoa
itsellemme ja toisillemme: Kun syötte itsenne kylläisiksi, rakennatte kauniita
taloja, kun teille kertyy hopeaa ja kultaa, älkää unohtako Herraa,
Jumalaanne. Muistakaa ja noudattakaa
hänen tahtoaan. Näihin muistutuksiin
kansalleen liittyy Jumalan sanassa siunauksen lupaus.