Jukka Paarma KRISTUKSESSA JEESUKSESSA TE KAIKKI OLETTE YKSI
Kaarinan seurakunnan kirkkoherran Pirjo Vahtolan virkaanasettamispuhe 14.1.2001
Hyvät seurakuntalaiset. Rakas työtoveri, virkaan asetettava kirkkoherra. Tänään olemme yhdessä mukana todistamassa ja kokemassa historiallista tai ainakin kirkkohistoriallista merkkitapausta. Tämän hiippakunnan yli 700-vuotisessa historiassa ensimmäinen nainen asetetaan kirkkoherran virkaan. Seurakunta on kutsunut Pirjo Vahtolan omaksi paimenekseen, seurakunnan työyhteisön ja koko seurakunnan toiminnan johtajaksi. Vaalissa saamasi suuri kannatus ja luottamus on osoitus ainakin kahdesta asiasta.
Ensinnäkin kannatuksesi oli seurakuntalaisten puheenvuoro kirkossa pitkään jatkuneeseen keskusteluun naisen asemasta seurakunnassa ja hänen kelpoisuudestaan seurakunnan paimenen ja johtajan virkaan. Vaikka kirkkomme on tehnyt ratkaisunsa tässä asiassa jo hyvän matkaa toistakymmentä vuotta sitten, on papinvirassa olevien naisten eteneminen virkauralla ollut paikoin hidasta. Siihen on tietysti ollut luonnolliset syynsä. Kokemuksen vähittäinen kertyminen ja vakinaisiin virkoihin tarvittavien tutkintojen suorittaminen ja siten pätevöityminen ovat ottaneet aikansa. Omassa hiippakunnassamme tämä virkakehitys on tapahtunut vielä hitaammin kuin eräissä muissa hiippakunnissa. Nyt - sanoisinko: vihdoinkin - on tullut aika ensimmäiselle naiskirkkoherralle tässä hiippakunnassa. Siihen tehtävään sinut, Pirjo Vahtola tänään siunataan ja lähetetään.
Kaarinan seurakunta on siis ottanut kantaa. Se on yhtynyt siihen tuttuun apostolin sanaa, jossa todetaan, ettei Kristuksen seurakunnassa, hänen edessään ole eroteltava miestä ja naista. Papin virkaan niin kuin myös seurakunnan johtajan, kirkkoherran virkaan on kirkkomme ja Kaarinan seurakunnan käsityksen mukaan samalla tavoin pätevä ja sopiva niin mies kuin nainenkin. Apostoli Paavalin tunnettu sana galatalaisille sopii myös tähän tilanteeseen erinomaisen hyvin: "Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi" (Gal. 3:28).
Toiseksi, olisi todella väärin, jos näkisimme, että sinun kutsumisesi tähän virkaan on ollut vain kannanotto sukupuolten samanarvoisuudesta kirkossa. Se on ollut paljon muutakin. Niin kuin Kristus itse on kutsunut sinut pappisvirkaan, ovat nyt kirkko ja oma seurakuntasi kutsuneet sinut, Pirjo Vahtolan, tämän seurakunnan johtajaksi, kirkkoherraksi. Olet työskennellyt Kaarinassa jo pitkään. Sinut on opittu tuntemaan. Luonteenpiirteesi, kokemuksesi, taitosi, alttiutesi tiedetään ja siksi sinut on kutsuttu. Vahvuuksinesi ja heikkouksinesi. Ja niine kaikkineen sinut nyt lähetetään rukouksin ja siunauksin uuteen tehtävääsi, Kristuksen, hänen kirkkonsa ja seurakuntasi siunauksin.
Luottamus ja kannatus ovat rohkaisevia ja ne antavat hyvän lähtökohdan työllesi. Suuri luottamus on kuitenkin aina myös suuri velvoitus. Se vaatii osoittautumaan luottamuksen arvoiseksi. Kirkkoherralle annettavassa ja kohta täälläkin luettava valtakirja muistuttaa juuri tästä. Se sanoo, että sinun on hoidettava virkaasi niin, että voit vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Jumalan ja ihmisten, molempien, edessä. Pappi, kirkkoherra on vastuussa kahteen eri suuntaan, vai olisiko niin että hänellä on työnäky, jossa nämä molemmat suunnat yhtyvät, vastuu Jumalalle ja vastuu ihmisille yhtyvät yhdeksi ja samaksi tavaksi toimia ja hoitaa virkaansa.
Sinun, Kaarinan uuden kirkkoherran työnäky voisi avautua siitä kaikkien ihmisten ihmisarvosta, samanarvoisuudesta ja yhteydestä käsin. Siitä, jota Paavali tarkoitti sanoessaan ettei ole tehtävä erotusta miehen ja naisen, orjan ja vapaan, kreikkalaisen ja juutalaisen välillä. Meidän ajassamme on vahvoja virtauksia, jotka ovat korostamassa ihmisten eriarvoisuutta ja tekemässä erottavia rajoja eri ihmisryhmien välillä. Tätä aikamme virtausta tulee kirkon palvelijan vastustaa. On epäkristillistä pitää joitakin ihmisiä toisia vähäarvoisempina esimerkiksi rodun, kielen, iän, tehokkuuden, asuinpaikan, ammatin, varallisuuden, tuottavuuden, kauneuden, sukupuolen, terveyden ja työn tai niiden puuttumisen vuoksi. Kirkon työntekijän on pidettävä ääntä, joskus kovaakin ääntä tällaisessa luokittelussa heikompaan asemaan jäävien puolesta. Kirkkoherran on siitä huolehdittava omassa työyhteisössään, mutta myös seurakuntansa kaikkien jäsenten ja alueensa asukkaiden osalta. Sovella oman seurakuntasi oloihin sitä, ettei tässä ole miestä eikä naista, ei orjaa eikä vapaata, ei juutalaista eikä kreikkalaista. Veljeyden ja sisaruuden näkökulma nousee suoraan kristillisen sanoman ytimestä.
Siinä apostolin kirjeen kohdassa, jota naispappeuskeskustelussa paljon siteerattiin, on syvällinen ajatus ihmisten todellisesta yhteydestä. Se toteutuu yhteydessä Jeesukseen Kristukseen. Tuo kohta kuuluu kokonaisuudessaan näin: "Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu" (Gal 3:26-29).
Jumalan lapset ovat yhtä, Kristuksessa olevien kesken ei ole eroja. Tähän yhteyteen kutsuminen, saattaminen ja siinä yhteydessä hoitaminen on pappina ja kirkkoherrana perimmäinen tehtäväsi. Pitää huolta, että täällä Kaarinassa olisi mahdollisimman monta, jotka on kastettu ja uskovat Kristukseen. Kun sinut on kutsuttu toimimaan ihmisten parhaaksi, heidän hyvän elämänsä puolesta, teet sen ohjaamalla heidät Kristuksen, Vapahtajan yhteyteen. Sen teet niin puheillasi ja opetuksellasi ihmisiä vapauttavasta evankeliumin sanomasta, niin ihmisten rinnalla kulkemalla kuin toimellisesti johtamalla. Tee se niin, että täällä voidaan kokea: me olemme yhtä, arvokkaina ja tärkeinä ihmisinä ja Jumalan lahjoista ja armosta samalla tavoin riippuvaisina Kristuksen omina.