AJAAKO LAMBORGHINI LUTHERIN YLI ?
Työelämän uusi maailma
Esitelmä Työhyvinvoinnin suunta 2001 -seminaarissa Helsingissä 31.8.2000
Kun sain puheenvuoroani varten tämän inspiroivan aiheen, jouduin toteamaan, ettei meillä lounaisessa Suomessa ole juuri näköhavaintoja Lamborghinista muuten kuin aikakauslehtien kuvista. Meillä ajetaan muun merkkisillä autoilla. Mutta niinpä sattui kuitenkin kesän korvalla Helsingissä, kun istuin autossa ja ajeltiin Kauppatorin laitaa, että kuljettaja yhtäkkiä totesi, että tuossa meidän takanamme on nyt se Lamborghini. Ja totta tosiaan, urheilullisen keltainen henkilöauto siellä oli. Kohta se kiihdytti viereiselle kaistalle ja oli pyyhältää ohi. Silloinpa tuli eteen punaiset liikennevalot ja siinä me odottelimme vierekkäin, vanha Volvo ja upouusi keltainen urheiluauto. Molempien oli pysähdyttävä ja jäätävä odottamaan rinnakkain. Siitä vierestä saatoin tehdä havaintoja hetken aikaa. Tässä minun kokemukseni tuosta autouutuudesta.
Otsikossa ei tietenkään tarkoiteta autoja vaan jotain muuta. Siksi minun täytyy ensin määritellä sekä Luther että Lamborghini. Sen jälkeen voidaan arvioida, onko toinen kiihdyttänyt jo toisen ohi tai peräti lähettänyt sen romuttamolle.
Luterilainen työn etiikka
Lutherin ja ns. luterilaisen työmoraalin kontolle on tavattu sälyttää paitsi syy suomalaisten työssä viihtymättömyyteen ja loppuunpalamiseen, melkein kaikki muutkin suomalaista elämänmuotoa rassaavat epäkohdat parisuhdeongelmista aina huonoon viinapäähän saakka. Luterilaisuuden ansioita on tällaisessa kuitenkin vahvasti liioiteltu.
Eräiden suomalaisen työmoraalin tyypillisten piirteiden nimittäminen "protestanttiseksi työn etiikaksi" sisältää usein yksipuolisen, yksinkertaistetun ja osittain virheellisen tulkinnan. Alkunsa se lienee saanut Max Weberin tunnetusta teoriasta, jonka mukaan uuden ajan kapitalismin juuret löytyvät protestantismin predestinaatio-opista, eli ajatuksesta, että maallisessa elämässä, esim. liiketoiminnassa hyvin menestyminen on osoitus Jumalan suosiosta ja merkki asianomaisen valitsemisesta iankaikkisen autuuden omistajaksi. Tässä ajatuksessaan Weber lähti kuitenkin sveitsiläisen kalvinismin, ei Lutherin opeista.
Yleisessä ajattelussa, myös tutkijoiden teksteissä on lähellä vaara tulkita protestantismiksi se, että suomalaisten mielissä työ on (ollut) keskeisessä asemassa. Jo työn velvoittavuuden korostaminen on voitu nähdä merkkinä protestantismista, kun moderni työn etiikka lähestyy työtä enemmän sen rationaalisuuden ja päämääräsuuntautuneisuuden painottamisen kautta.
Meidän perinteistä käsitystämme työstä, sen arvosta ja merkityksestä on kyllä voimakkaasti leimannut luterilainen etiikka. Ei tosin Lutherin yksin hahmottamassa muodossa. Siitä on edelleen jäljellä tiettyjä peruskorostuksia, vaikka työelämä on huikeasti muuttanut muotoaan sitten uskonpuhdistuksen päivien.
Lutherin työn etiikasta voidaan nostaa esiin neljä peruspiirrettä.
1. Ensinnäkin Luther arvosti työtä ja ahkeruutta. "Ihminen on luotu tekemään työtä, niin kuin lintu on luotu lentämään" kuuluu tästä asiasta tunnettu Lutherin lentävä lause. Työ kuuluu alkuperäiseen luomisjärjestykseen, eli Jumala on tarkoittanut, että ihminen tekee työtä tyydyttääkseen tarpeensa, eli "jokapäiväisen leivän", elannon ja muiden elämän tarpeiden hankkimiseksi työtä tekevälle ja hänen läheisilleen. Luomisjärjestykseen kuuluvana asiana työ palvelee Jumalan tarkoitusta maailman ylläpitämisessä. Kaikki työ on turhaa, ellei Jumala siunaa sitä. Työtä arvostaessaan uskonpuhdistajat kritisoivat laiskuutta, sekä ivailivat hyödyllisen tekemisen puutetta ja velttoa suhtautumista työhön.
2. Toinen olennainen piirre luterilaisessa työn etiikassa on käsitys kaiken oikean työn pyhyydestä.. Luther kritisoi voimakkaasti aikansa katolisen kirkon käsitystä työn jakamisesta pyhiin, eli kirkoissa ja luostareissa pääasiassa tehtävään työhön, ja maallisiin eli muihin töihin. Lutherille kaikki työ on samanarvoista lukuun ottamatta luostarityötä, prostituutiota, ryöstelyä, kerjäämistä ja koronkiskontaa.
Tästä ajatuksesta kehittyi käsitys kutsumuksesta. Jumala on kutsunut kaikki ihmiset elämään kristittyinä ja vieläpä erityisesti omassa ammatissaan ja tehtävässään palvelemaan kanssaihmisiään ja yhteiskuntaa sekä siten Jumalaa. Hoitamalla oman maallisen työnsä hyvin, hän suorittaa kutsumustyötään, onpa hän sitten teurastaja tai leipuri, poliisi tai johtaja.
3. Kolmanneksi luterilaisessa etiikassa on selkeä käsitys työn tarkoituksen hengellisyydestä ja moraalista. Työn pääasiallisin tarkoitus oli sen mukaan kirkastaa Jumalaa ja olla hyödyksi yhteiskunnalle. Luther arvosteli ihmisiä, jotka tekivät työtä ja hankkivat omaisuutta vain ajaakseen omia etujaan. Tähän liittyi neljäs kohta.
4. Vaikka arvostettiin ahkeruutta ja arvosteltiin laiskuutta, työssä oli oltava kohtuullinen. Työn teolle ja rahan hankkimiselle oli asetettava rajat. Työnarkomaanit eivät saa Lutherin tukea. Hän nimittäin sanoi, että "ahkeruuteen taipuvaisia" työntekijöitä ja heidän työnantajiaan tulee suojella heiltä itseltään.
Luther on kriittinen ns."kapitalistisia" pyrkimyksiä kohtaan. Hänestä on ahneutta kerätä varastoon enemmän kuin tarvitsee. Hän tuomitsee myös koroilla keinottelijat. Hän varoittaa luksuskulutuksesta, vaatteiden, ruuan ja tuontiherkkujen liikakulutuksesta. Mammona on Lutherin mukaan Jumalan mahtavin kilpailija. Luther tarkastelee erityisesti kohtuullisuuden ideaa taloudessa. Kohtuullista on se, mikä tarvitaan ylläpitämään elämää riittävässä laajuudessa. Tarve ei ole sama kaikilla ihmisillä, vaan Luther edellyttää "säädynmukaista" kulutustasoa. Työ ja muu taloudellinen toiminta voi kuitenkin tuottaa enemmän kuin mitä kohtuullisesti kuluu. Tätä on pidettävä Jumalan lahjana, joka voidaan antaa eteenpäin niille, jotka ovat itseä suuremmassa tarpeessa.
Tähän liittyy se, että luterilaiseen työn etiikkaan on aina kuulunut voimakas lepopäivän, vapaapäivän puolustaminen. Se on välttämätön levon ja virkistyksen ja itsensä hoitamisen kannalta, mutta sen suoma yhteinen aika perheelle, ystäville ja tuttaville on merkittävä yhteisöllisyyden kannalta. Tästä näkökannasta johtuu, että kirkkomme tahtoo tänäänkin voimakkaasti puolustaa mahdollisimman pitkälle toteutetun yhteisen vapaapäivän säilyttämistä. Se tapahtuu niin työntekijöiden kuin työnantajien, heidän perheidensä ja yhteiskuntamme yhteisöllisyyden tukemisen vuoksi.
Uusi talous ja työelämä
Emme kuitenkaan enää elä Lutherin aikoja. Kun työelämän olosuhteet ovat aivan uudenlaiset, on itsestään selvää, että vanhat työetiikan normit on ajateltava uudelleen. Etenkin viimeksi kuluneen runsaan sadan vuoden aikana on työelämä kertakaikkisesti muuttanut muotoaan. Ensin tuli palkkatyö entisen luontaistalouden rinnalle, sitten muutoksia toivat teollistuminen, tekniikan kehitys, palvelualojen räjähdysmäinen kasvu, atk ja ihmisen lihastyövoiman käyminen lähes tarpeettomaksi, viimeksi maapalloistuminen eli globalisaatio. Merkittävää on, että tässä muutoksessa ei ole ollut kysymys vain työelämän , sen olosuhteitten ja tehokkuuden muutoksista, vaan samalla työelämään liittyvät arvot on pantu uuteen järjestykseen. Sen osoituksena on ajattelu ja arvomaailma, josta nykyään käytämme muotitermiä "uusi talous". Tämän symboliksi voi käydä vaikka mainittu kohua herättänyt superkallis urheiluauto.
Uuteen talouteen liitämme usein seuraavanlaisia tunnusmerkkejä. Nopea tuotonsaaminen, voittojen ja tappioiden kohtuuttomuus, joka johtuu mm, markkinoilla vallitsevasta voimakkaasta keskittymispaineesta ja "voittaja vie kaiken"-periaatteesta, uusliberalistinen etiikka ja globalisoitunut talous.
Uusi talous ja sen pohjalta nouseva yhteiskunta-ajattelu sairastavat pöhötautia. Talous, taloudelliset arvot ja eritoten raha ovat turvonneet ja kasvaneet hallitsevaan asemaan ei vain siellä missä se kuuluu asiaan, kuten liike-elämässä tai tietyssä määrin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vaan ne määrittelevät lähes jumalallisina mahteina ihmisten valintoja, päämäärien tavoittelua, toisin sanoen arvomaailmaa. Työpaikkojen kahvipöytäkeskustelut käsittelevät entistä useammin hexin ja nasdaqin viimeisimpiä käyriä ja elämän - myös työn -arvot punnitaan markan ja euron vaa´alla. Kun yhä useammasta elämän arvosta tulee arvokas vain kun tiedämme kuinka paljon se maksaa, emme huomaa., että sittenkin kaikkein tärkeimmät, meille merkittävimmät ja pysyvimmät asiat ovat sellaisia, joita ei voi rahalla ostaa.
Kun rahan tarkoitus on ollut olla väline elämän ja ihmisten hyvien asioiden edistämisessä ja hankkimisessa, on siitä itsestään tullut päämäärä, arvo. Oltuaan symboli niistä tavaroista, joita voi vaihtaa markkinoilla, siitä itsestään on tullut kauppatavaraa. Tämän epänormaalin turpoamisen seuraukset näkyvät työelämän arvoissa. Kun ylimpänä tavoitteena on nopea tuotto, etenkin omistajille, eikä työyhteisössä johtajina tai työntekijöinä toimivien elämisen tarpeet, on työ tietenkin muuttunut. Työn tehostaminen on tuonut kuvaan mukaan työpaikkojen vähentämisen ja työttömyyden. Se on myös lisännyt kiirettä ja sairastavuutta. Voitonjakoon on ilmaantunut piirteitä, jotka rapauttavat yhteiskunnan yhteisyyden ja solidaarisuuden tunteita ja edistävät kansan jakautuneisuutta.
Kuten tunnettua, Pohjoismaisissa vertailututkimuksissa on havaittu, että Suomessa on naapurimaita alhaisempi työtyytyväisyys. Meillä myös hakeudutaan eläkkeelle varsin varhaisessa vaiheessa. Työelämässä valitetaan kiirettä ja uupumusta. Yhä useamman kokemus on, että työssä olo ei ole enää tyydyttävää vaan tuskastuttavaa.
Maalaan tässä kuvaa ehkä liiankin voimakkain vedoin, mutta siten kehityksen suunta Lamborghini -aikakaudella ja nimenomaan arvojen muutos tulee paremmin näkyviin. Viime aikojen taloustilanteessa yhteistä hyvää edistävä moraali näyttää joutuneen väistymään markkinavoimien vaatimusten ja itsekkäästi yksityistä hyvää ajavien aineellisten arvojen tieltä. Tällöin on vaarana, että yleistä ihmisarvoa kunnioittava moraaliperusta häviää. Jos näin käy, demokratialle olennainen kriittinen ja vastuullinen kansalainen häviää näköpiiristä. Esille nousee taloudellisen liberalismin mukainen näkemys ihmisestä, joka on itsekäs oman etunsa ajaja
Hyvä työ
Olisiko sitten Lutherilta perityissä arvoissa jotakin, joka uudelleen ajateltuna olisi yhä edelleen puolustamassa ihmistä, perhettä ja niiden hyvää elämää. Olisiko siltä pohjalta löydettävissä hyvän työelämän kulttuuri, jossa nykyisen talousopin välttämättömät ja hyödylliset faktat yhdistettäisiin kaikkien työelämän osapuolten yhteistä hyvää edistäviin arvoihin.
Millaista voisi olla hyvä työ? Kirkon yhteiskunnallisen työn piirissä on jo jonkin aikaa ollut käynnissä projekti, jossa on yhteistyössä eri piirien kanssa kehitelty hyvän työn kriteereitä. Projektilla pyritään vaikuttamaan työelämän eri osapuolten näkemyksiin ja arvomaailmaan sekä yleiseen mielipideilmastoon siten, että työelämää koskevassa keskustelussa ovat keskeisinä ihmisen ja luomakunnan arvo eikä vain suppea taloudellinen hyöty. Eri osapuolten kanssa keskustellaan siitä, mitä on hyvä työ tällaisena aikana, jolle on ominaista sääntelyn purku ja talouden globalisaatio.
Hyvä työ -projektin nimi on lainattu oikeastaan eräästä Brittein saarten kirkkojen projektista, joka käsitteli työttömyyttä ja työn tulevaisuutta. Siinä päädyttiin vaatimaan työttömillekin työtä, mutta ei mitä tahansa työtä, vaan hyvää työtä. Siellä löydetyt kriteerit hyvälle työlle ovat olleet pohjana omassa maassamme käytävälle keskustelulle, mutta meillä on lähdetty siitä, että on kyseessä projekti, jossa kriteereitä voidaan muotoilla yhä uudestaan prosessin aikana.
Kriteereihin vaikuttavat luterilaisen etiikan perusajatukset. Niitä ei voi luoda kirjoituspöydän äärellä vaan työskentelyn on tapahduttava vuorovaikutuksessa erilaista työtä tekevien ihmisten kanssa. Kriteereiden muotoutuminen on prosessi. Tällä hetkellä hyvän työn kriteereiden luettelo näyttää tällaiselta:
Hyvä työ1. Tuottaa sellaista, millä on todellista arvoa.
2. Kunnioittaa jokaisen ihmisen arvoa Jumalan kuvana.
3. On lähimmäisen palvelemista.
4. Antaa mahdollisuuden täyttää kutsumustaan.
5. Ei kuormita kohtuuttomasti luomakuntaa.
6. Tarjoaa kunnollisen toimeentulon ja työskentelyolosuhteet.
7. Antaa mahdollisuuden vaikuttaa työn toteutukseen ja rytmiin.
8. Mahdollistaa riittävän levon ja rentoutuksen.
9. Edellyttää jäseniään arvostavaa työyhteisöä tai verkostoa.
Näiden kriteereiden lähtökohtana on tietenkin elämän suojeleminen. Niissä pyritään ottamaan huomioon niin ihmisen, työntekijän kuin ympäristönkin arvo ja hyvä , samalla uskoen, että työn varsinainen tarkoitus tulee näin toteutettua ja että näin työtä järjestettäessä myös työn tulos, saavutukset olisivat kaikkien osapuolten kannalta optimaalisessa balanssissa.Niissä asetetaan ensinnäkin peruskysymys siitä, mitä ylipäätään kannattaa tehdä. Mihin päämäärään tähtäävää työtä ihmisen ylipäätään on soveliasta tehdä.
Toinen perustava lähtökohta on se, että jokainen ihminen on arvokas, ja tämän mukaan on työelämänkin menettelytavat rakennettava. Työ on hyvää silloin, kun ihminen voi kokea olevansa siinä omalla paikallaan. Silloin se palvelee ihmiskuntaa. Myös ympäristö on otettava kohtuullisella tavalla huomioon.
Jos kokopäiväinen työ ei anna kohtuullista toimeentuloa, jotain on vialla. Työolosuhteisiin on kiinnitettävä huomiota. Useimmat tekevät työtä jossain yhteisössä. Työyhteisön laatu ja ylipäätänsä työympäristön olosuhteet vaikuttavat paljon työhyvinvointiin. Tekijän pitää saada vaikuttaa työhönsä , muutoin se ei tunnu mielekkäältä. Työsuojelussa korostetaan, että stressi ei kehity siitä, että vaatimukset kasvavat, vaan siitä, että vaatimusten kasvaessa työn hallintamahdollisuudet eivät lisäänny. Työ uuvuttaa, jos sen mielekkyyttä ei ole tunnistettu.
Ihminen ei kuitenkaan elä pelkästä työstä. Aikaa on jäätävä myös lepoon. Vaikka työ antaisikin ihmiselle mahdollisuuden toteuttaa itseään ja osallistua yhteiskunnan rakentamiseen, tilaa tarvitaan myös lähi-ihmissuhteille ja oman sisäisen elämän vaalimiseen.
Kirkon yhteiskunnallisen työn käynnistämä Hyvä työ-projekti jatkuu edelleen. Siihen on kirkon piiristä haastettu mukaan niin valtiovaltaa, työmarkkinajärjestöjä kuin kolmannen sektorin edustajia Kriteereitä voidaan ja tulee työstää edelleen, mutta lähtökohta lienee varsin yleisesti hyväksytty: Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus tehdä työtä mahdollisimman hyvissä oloissa. Jatkokeskustelun sisältönä on tietenkin, mitä nämä yleisluontoiset kriteerit eri olosuhteissa ja tilanteissa käytännössä tarkoittavat.
Lopuksi
Lamborghini on minun tietääkseni traktoritehdas. Se tekee voittonsa ja tuloksensa valmistamalla työkoneita. Ajattelen, että perinteistä mutta uusiin oloihin sopeutettua, oikeata työtä tekemällä ja sille työkaluja valmistamalla tehdas tekee katteensa. Vähän niin kuin oheistuotteena on sitten vara tehdä luksusta, huvitukseksi ja niiden nautinnoksi, joilla on varaa.
Kerroin alussa ainoasta kohtaamisestani mainitun tehtaan tuotteen kanssa.. Vanha Volvoni ja kirkuvankeltainen urheiluauto seisoivat valoissa vierekkäin. Kumpikin oli liikenteessä, kumpikin kuuluu tämän päivän maailmaan. Kumpikin lähti valoista jatkamaan matkaansa.
Ne, jotka suunnittelevat, ohjaavat, päättävät tämän päivän työelämästä paljolti ratkaisevat kiihdyttääkö uusi vanhan ohitse. Ovatko vanhat työelämän arvot jämähtäneet paikalleen kuin vanha auto liikennevaloihin, vai olisiko ihmisen hyvä ja hyvinvointi sekä uudet hyvän työn periaatteet kuitenkin vielä niin arvossaan, että Luther vaikuttaisi vielä silloin, kun Lamborghini on jo romuttamolla kuution palana.