Jukka Paarma

 

ITSETUNTO JA TERVE ARVOMAAILMA – PARTION ANTI SUOMALAISELLE NUORELLE

 

 

Juhlapuhe Turun Tuomiokirkon portailla valtakunnallisessa partioparaatissa 4.5.2003

 

 

Hyvät partiolaiset

 

Vuoden partioparaati on kohta alkamassa. Varsinaissuomalaiset partiolaiset ovat perinteisesti kokoontuneet sen aluksi tälle samalle paikalle, Tuomiokirkon eteen. Silmien edessä on kirkon jyhkeät portaat, vielä jyhkeämmät muurit. Ja ennen kaikkea sen korkeuteen kohoava torni. Arvatkaapa, kuinka korkea se on. Se kohoaa yli 97 metrin korkeuteen maan pinnasta ja meren pinnasta laskettuna sen huippu ulottuu 102 metrin korkeuteen. Huipulla näemme pyöreän pallon, se on läpimitaltaan 180 senttimetriä ja ristin korkeus on 3,4 metriä.

 

Kirkon torni on korkea sitä varten, että se johtaa meidän katseemme ylöspäin; ei vain tornin huipulla olevaan ristiin, vaan vieläkin ylemmäs, Jumalan siniselle taivaalle. Se muistuttaa, kenen luomassa maailmassa me elämme ja kuljemme. Teemmepä partiomatkaa sitten meren aavalla selällä tai suomalaisessa metsässä tai vaikkapa kaupungin kaduilla, kuljemme Jumalan maailmassa, Jumalan lahjojen keskellä. Saamme myös kulkea Jumalan kämmenellä.

Tuomiokirkon vanhan ja korkean jykevän tornin juurelta on siis hyvä lähteä marssille.

 

Mutta minne partio sitten marssii? Tänään tietenkin kuljetaan paraatissa halki kaupungin ohimarssipaikalle ja sieltä edelleen kukin omalle taholleen.

 

Kun kysyn, mihin partio on marssilla, tarkoitan vähän enempääkin. Mihin partioliike kulkee, mihin se ottaa suuntaa? Mitkä ovat päämäärät? Kysymys on siis arvoista.

 

Partioliikkeellä on tietysti omat ihanteensa ja periaatteensa. Niitä ei ole tarvis tarkistaa. Mutta niiden soveltamisessa on jokaisen ajan tehtävä omat ratkaisunsa. Silloin kun on kysymys nuorisoliikkeestä, jonka tarkoituksena on toimia kasvavan polven parhaaksi, on lähtökohtana tietysti oltava nuorten ihmisten omat tarpeet. Minne tämän päivän nuoriso on matkalla?

 

Tulevaisuus on aina monien kysymysmerkkien peitossa. Emme tiedä tarkalleen, millaisen maailman tämän päivän nuoret aikuisina kohtaavat. Jotain aavistamme. Se maailma, jonka tämän päivän nuori kohtaa, on ensinnäkin tylympi ja kovempien arvojen maailma kuin aikaisempi. Kilpailu opiskelupaikoista, työpaikoista ja yleensä pienen ihmisen paikasta maailmassa on nyt teräksenkovaa. Joskus sanotaan, että siinä kilpailussa menestyvät vain kaikkein röyhkeimmät, kovimmat ja itsekkäimmät tai sitten vain kaikkein lahjakkaimmat. Näin ei ole laita. Siinä menestyvät sisäisesti vahvat, ne joiden arvomaailma pitää heidät eheinä ja joiden itsetunto on saanut nuoruusiässä riittävästi rakennusaineksia.

 

Toiseksi se maailma, jonka nuoret kohtaavat, on moniarvoisempi ja kansainvälisempi kuin aiemmin. Me kohtaamme jo nyt, vielä enemmän tulevaisuudessa, lähellämme ihmisiä, jotka puhuvat toista kieltä, ovat toisen näköisiä ja värisiä, joiden kulttuuri ja tavat poikkeavat omastamme, joiden uskonto on erilainen kuin omamme tai jotka edustavat ja toteuttavat toisenlaisia arvoja kuin me.

 

Tällaisen maailman voi menestyksellisesti ja levollisesti kohdata se, joka tietää, mikä ja kuka hän itse on. Mikä on hänen isänmaansa, josta on ylpeä. Mikä on hänen äidinkielensä, uskontonsa, millaiset arvot, mikä on hyvää ja pahaa.

 

Tässäkin on kyse itsetunnosta ja siitä, että meillä ja meidän nuorilla partiolaisillamme ovat arvot kohdallaan.

 

Nuoriso on siis marssilla kohti moniarvoista, kansainvälistyvää, kovaa maailmaa. Sillä marssilla on partion tehtävänä antaa arvoja tämän päivän nuorille, vahvistaa jäseniään, niin pienimpiä sudenpentuja kuin varttuneita partiojohtajiakin, tuntemaan itsensä ja olemaan ylpeä siitä, mitä on.

 

Itsetunnoltaan terve ja vahva nuori niin kuin aikuinenkin on suvaitseva ja hän pyrkii ymmärtämään toisia. Itsetunnoltaan heikko taas torjuu toisen, pelkää erilaisuutta ja tuomitsee. Heikon täytyy kovassa maailmassa käyttää kyynärpäitään, tyrkkiä toisia sivuun saadakseen tilaa. Itsetunnoltaan luja taas on valmis auttamaan ja tekemään tilaa myös toisille.

 

Partion perinteiset ihanteet ja periaatteet ovat käypää tavaraa tämän hetken globaalissa ja monin tavoin muuttuvassa maailmassa. Niissä on eväitä partiolaisen marssille elämään. Jumalan tahdon pyhänä pitäminen ja kunnioittaminen, isänmaan ja yhteiskunnan palveleminen, lähimmäisestä ja ympäristöstä vastuun kantamisen opetteleminen antavat hyvät eväät. Edessämme korkealle ylös kohoava kirkontorni muistuttaakin sekä korkeimmista arvoista että niiden velvoittavasta vastuutehtävästä, ihmisestä toisen ihmisen ja koko luomakunnan varjelijana.. Arvojen omaksumiseen ja vastuuseen kasvattaessaan partio on tulevaisuudenkin voimatekijä, se mitä yhteiskuntamme ja nuorisomme tarvitsee.