Jukka Paarma TE SAATTE PUOLUSTAJAN
Puhe papiksi vihkimisessä Turun tuomiokirkossa 4.6.2000
"Jeesus sanoi: Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota, hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani." (Joh. 15:26-27)
Kristillinen seurakunta, rakkaat papiksi vihittävät.
Jokainen pappisvihkimys täällä Tuomiokirkon alttarilla on jo sinällään väkevä saarna seurakunnalle. Se kertoo, kuinka Jumala tekee työtään, pitää yllä kirkkoaan, kutsuu, siunaa ja lähettää työntekijöitä valtakuntansa työhön. Ja kuinka Jumalan Hengen kutsu tavoittaa yhä uusia nuoria ihmisiä, jotka ovat valmiit tekemään lupauksia ja antamaan taitonsa, voimansa ja edessä olevat vuotensa, niin monta kuin Jumala niitä antaa, Kristuksen ja hänen kirkkonsa palvelukseen.
Nyt olette te kolme, Susa ja kaksi Virpiä, vuorossa astumaan pappisvirkaan. Tätä pappisvihkimyspäivää ovat edeltäneet monet vaiheet. Kun Jumala kutsuu ihmistä luoksensa ja palvelukseensa, seuraa siitä usein ihmisessä itsessään pitkäkin prosessi. Kun Jeesus kutsui ensimmäisiä oppilaitaan ja sanoi heille: "Seuraa minua", niin useimmat olivat niin innostuneita, että olivat valmiit heti jättämään entisen elämänsä ja lähtemään Kristuksen joukkoon. Monen kohdalla käytiin läpi kuitenkin vielä moninaiset vaiheet, sisäiset kamppailut, epäilyt, pettymykset tai jopa Kristuksen kieltämiset, ennen kuin heille annettiin tehtävä: "Ruoki minun karitsoitani".
Juuri se onkin suuri Jumalan ihme ja väkevä saarna, että Kristuksen kirkko on levinnyt Jerusalemista aina maan ääriin ja että se elää ja toimii vahvasti yhä tänään 2000 vuoden jälkeen, vaikka se on annettu niin puutteellisten, erehtyväisten, taidoiltaan vähäisten ja helposti väsyvien piispojen ja pappien ja muiden työntekijöiden käsiin. Jumalan ihme on kirkon olemassaolo!
Sen ihmeen takana täytyy olla jokin salaisuus. Niin onkin. Sen paljastaa se Raamatun sana, yksi tämän sunnuntain evankeliumeista, jonka äsken luin. Jeesus, joka otti jäähyväisiä ystävistään, joiden käsiin hän jätti valtakuntansa sanoman julistamisen, paljasti tuon salaisuuden. "Minä lähetän teille puolustajan, Pyhän Hengen".
Kun Raamatussa puhutaan papin virasta, käytetään nimitystä "Hengen palveluvirka" tai "Hengen virka" (2 Kor. 3:8). Se tarkoittaa ainakin kolmea asiaa.
Ensimmäiseksi papin viran tehtävää ja tarkoitusta. Meidän kirkkomme päätunnustuskirjassa on sanottu selkeän yksinkertaisesti, mihin tehtävään pappeja vihitään: "että ihmiset saisivat uskon Jeesukseen Kristukseen". Muissa viroissa on muunlaisia tehtäviä ihmisten ja yhteiskunnan palvelemiseksi. Pappi on sitä varten, että ihmiset löytäisivät tien Kristuksen ja Jumalan yhteyteen.
Toiseksi. Me seurakunnan työntekijät voimme kyllä ehkä taitavastikin organisoida toimintaa, järjestää tilaisuuksia, joihin ihmiset mielellään tulevat. Tai ehkä pitää hyviä puheita ja saarnoja, jotka miellyttävät kuulijoita. Mutta hengellistä elämää, uskoa, emme siten saa syntymään. Sitä varten tarvitsemme auttajan, puolustajan, Pyhän Hengen, joka uskon synnyttää.
Nykyään on puhuttu julkisuudessakin paljon Pyhän Hengen työstä ja Hengen aikaansaamasta uudistuksesta. Jotkut erikoislaatuiset ilmiöt herättävät sen kysymyksen, milloin on kyse Jumalan ja hänen Henkensä parantavasta ja uudistavasta toiminnasta, milloin taas ihmisten ja ihmisjoukkojen sielullisesta liikehdinnästä. Mikä on Jumalan toimintaa, mikä ihmisten aikaansaannosta? Jeesus sanoi yhden selvän arviointiperusteen: "Pyhä Henki todistaa minusta". Jumalan Hengen työ tähtää Kristuksen kirkastamiseen, hänen esille nostamiseensa ja hänen luokseen johdattamiseensa. Missä näin tapahtuu, missä ihmiset löytävät tien armollisen Jumalan ja Vapahtajan luo, missä syntyy uskoa syntisten armahtajaan, siellä Pyhä Henki itse on työssä. Siellä myös tulevat näkyviin Hengen hedelmät: "rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä". (Gal. 5:22-23)
Kolmanneksi. Jeesus sanoi: "Myös te olette minun todistajiani." Yhdessä Pyhän Hengen kanssa, ei ilman häntä, te saatte puolustajan.
Teille, Kristuksen seuraajina, ystävinä ja todistajina, luvataan Pyhä Henki auttajaksi. Sitä tämä pappisvihkimys teille vakuuttaa. Vanhassa raamatunkäännöksessä puhuttiin lohduttajasta. Tämä jo Lutherilta peräisin oleva käännös on säilynyt edelleen mm. helluntaivirsissämme, joissa puhutaan Pyhästä Hengestä lohduttajana. Kyllä me ja meidän seurakuntamme usein tarvitsemmekin lohduttajaa ja lohdutusta, mutta pappi tarvitsee etenkin puolustajaa, Jumalan Henkeä, joka asettuu rinnalle, kun Kristuksen viholliset haluavat tehdä tyhjäksi papin työn. Kun tämän maailman henki, itsekkyyden, rakkaudettomuuden ja jumalattomuuden henki tunkeutuu seurakuntaan ja meidän omaan työhömme ja elämäämme. Kun epäily, heikkouden tunne ja uupumus valtaavat oman mielen, silloin muistakaa, että Kristus on todistajilleen luvannut Pyhän Hengen puolustajaksi. Hänen lähelleen etsiytykää. Hän johtaa Kristuksen luo. Hän hoitaa teitä ja teidän kanssanne Kristuksen seurakuntaa. Sillä tavoin te olette Jeesuksen oman sanan mukaan Kristuksen todistajia.