Jukka Paarma
MITÄ MAAILMASSA TODELLA TAPAHTUU?
Puhe Kirkon tiedonvälityspalkinnon
jakotilaisuudessa Helsingissä 9.1.2002
”Hyvän journalistisen tavan perustana on kansalaisten oikeus
saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa
totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta.”
Näin alkaa asiakirja Journalistin ohjeet, jonka
tarkoituksena on ohjata toimittajia niin sanotun hyvän journalistisen tavan ja
journalistisen etiikan noudattamisessa.
Siteeraamani lause on erittäin tärkeä. Kun mediaa ei ole pidettävä vain
neljäntenä valtiomahtina, vaan yhtenä vaikutusvaltaisimmista
mielipiteenmuodostajista, on toiminnan eettisyys, riippumattomuus ja laaja-alaisuus
olennainen tekijä demokraattisen, vapaan ja vastuullisen yhteiskunnan
elämälle.
On helppo yhtyä myös ohjeiden jatkoon, jossa journalistien
ammattietiikan keskeisiksi rakennuspuiksi
nostetaan inhimillisten perusarvojen kunnioittaminen. Niitä ovat ihmisoikeudet, demokratia, rauha
ja kansainvälinen yhteisymmärrys.
Kun nykyajan ihminen on suuresti riippuvainen mediasta,
sen antamasta tiedosta ja kuvasta, on perustavan tärkeätä saada oikeita ja
olennaisia tietoja, jotta voisimme muodostaa totuudenmukaisen kuvan
maailmastamme ja yhteiskunnastamme. Kaikki, mikä on uhkaamassa tällaista
tiedonvälitystä, on kuin pisto kohti demokratian silmäterää.
Tämän asian tärkeys korostuu erilaisten kriisien
aikana. Kun meillä alkaa olla jo
tiettyä etäisyyttä viime syyskuussa koko maailmaa järkyttäneisiin
terrori-iskuihin ja sen seurauksena yhä jatkuvaan terrorismin vastaiseen
kampanjaan, on maailmalla jo jonkin verran lähdetty arvioimaan niihin
tapahtumiin liittyvää tiedonvälitystä.
Etenkin erilaiset kriisitilanteet nostavat nimittäin kärjistetysti
esille tiedonvälityksen riippumattomuutta uhkaavat vaarat. Sellaisia esiintyy varsinkin silloin, kun tapahtumiin liittyy voimakkaita poliittisia
intressejä, valtapyrkimyksiä tai yleisesti tunteita kuohuttavia piirteitä. Etäältä katsoessa on joskus helpompi
havaita, milloin ja miten media antautuu palvelemaan jonkun osapuolen
intressejä. Vastuullisen itsesäätelyn
ja totuutta peittelevän itsesensuurin raja on joskus hiuksenhieno.
Kysymys oikeasta ja olennaisesta tiedosta maailmankuvaamme
varten ei liity vain maailmanpolitiikan suuriin tapahtumiin. Se on jokapäiväisen tiedonvälityksen eettisiä peruskysymyksiä.
Vaikka ymmärrämmekin, että uutisaiheiden kilpailussa
toisaalta negatiivisimmat toisaalta erikoisimmat läpäisevät parhaiten
julkistamisseulan, niin juuri sen vuoksi kuva siitä, mitä tapahtuu todella, on
vaarassa vääristyä. Siksi ne
tiedotusvälineet, joilla on mahdollisuuksia ja taitoa käyttää lähetysaikaa tai
palstatilaa taustojen selvittämiseen ja analysointiin, ovat vastuullisen tiedonvälityksen
eturintamassa. Ne voivat ja niiden
tulee kysellä, mitä tapahtuu todella, mikä on olennaista yhteiskunnassamme ja
sen asukkaiden elämässä. Silloin saavat
tilaa myös ne positiiviset elämän tapahtumat, jotka ovat rakentamassa
myönteisellä tavalla yhteistä arvomaailmaamme.
Oikean ja olennaisen kuvan muodostamista median
välityksellä uhkaa myös
tiedotusvälineiden samankaltaistuminen ja alueellinen yksipuolistuminen. On tärkeätä, että meillä on selvästi
erilaiset sähköisten viestinten kanavat ja tästä monipuolisuudesta on
yhteisesti pidettävä huolta.
Lehdistössä valtakunnallisen median näkökulmat ovat luonnostaan toiset
kuin maakunnallisen tai paikallisen.
Suomen suurimmille viestimille, televisiolle ja pääkaupungin lehdille,
elämää kehä kolmosen ulkopuolella on vain vähän. Sekin vähä on usein erilaisten poikkeavuuksien ja
sattumanvaraisuuksien poimimista uutisvirrasta. On pidettävä huolta siitä, että
valtamedian rinnalla alueellinen ja paikallinen viestintä voivat riittävän
hyvin. Vain ne yhdessä voivat välittää meille oikeita ja olennaisia tietoja,
jotta voisimme muodostaa totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja
yhteiskunnastamme.
*
Hyvät kuulijat.
Mielessäni journalistien eettisten ohjeiden maininnat oikeiden ja olennaisten
tietojen välittämisestä ovat paikallaan tänään jaettaessa Kirkon
tiedonvälityspalkintoa. Kirkkohallitus
on päättänyt antaa sen lehtimiehelle, joka on antanut tilaa paitsi
laaja-alaiselle uutisoinnille myös ajassa liikkuvien asioiden vakavalle ja taitavalle
arvopohdinnalle samalla tuoden korostetusti esille journalistisen
riippumattomuuden.
Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Heikki Hakalan
kaudella on hänen lehtensä yhteistyö seurakuntien kanssa kehittynyt
myönteisesti. Uutislehdellä ja seurakunnilla
on molemmilla tehtävänsä maakunnan asukkaiden palveluksessa ja ne voivat myös
tukea toisiaan samalla kun lehti pitää kiinni riippumattomuudestaan. Tätä osoittaa sekin, että vaikka Hakalan
kirjoituksista usein heijastuu syvästi kristillinen maailmankatsomus, hän on
katsonut asiakseen esittää myös kriittisiä kysymyksiä kirkon ja sen johdon
suuntaan. Näen, että se on ollut
sellaista kriittistä solidaarisuutta, jota niin kirkko kuin yhteiskuntakin
tarvitsevat.
Päättäessään
jakaa Kirkon tiedonvälityspalkinnon päätoimittaja Heikki Hakalalle, on
Kirkkohallitus perusteluissaan todennut mm. seuraavaa:
”Heikki Hakala
on toiminut Etelä-Suomen Sanomien vastaavana päätoimittajana vuodesta
1996. Hakalan johdolla eettiset
kysymykset maailmanpolitiikasta perhe-elämään, kasvatukseen, sosiaaliturvaan ja
työttömyyteen ovat saaneet kiitettävästi tilaa maakuntalehden eri
osastoissa. Ihmisläheinen arvopohdinta
toteutuu erityisesti lehden Elämäntyyli -sivuilla ja Esalainen-kolumnipalstalla.
Hakala on nostanut rohkeasti esille
arvokysymyksiä myös pääkirjoituksissaan, joita seurataan mielenkiinnolla lehden
levikkialuetta laajemmallakin. Esalaisessa Hakala on tarkastellut ajankohtaisia
ilmiöitä kristillisestä arvomaailmasta käsin.
Kirkkohallitus myöntää Kirkon tiedonvälityspalkinnon
vuodelta 2001 päätoimittaja Heikki Hakalalle hänen kirkkoa ja sen toimintaa
koskevista kannanotoistaan sekä tunnustuksena siitä, että hänen johtamansa
maakuntalehti on palvellut lukijoitaan pitämällä esillä kristillistä tietoa ja
kristinuskon mukaisia arvoja.”