Jukka Paarma MEDIA JA ARVOT
Puhe kirkon tiedonvälityspalkinnon jakotilaisuudessa 1.2.2000
Vastikään päättyneessä kirkon viestinnän kehittämisseminaarissa norjalainen Rolf Brandrud esitteli uusien viestimien kehitysnäkymiä ja tulevaisuuttamme digitaalisen kommunikaation aikakaudella. Hänen mukaansa keskellämme on kasvamassa nettisukupolvi, joka elää valintojen maailmassa. Se ei katso enää vaivan arvoiseksi protestoida niitä näkemyksiä vastaan, joita se ei pidä oikeina. Eikä se hevin lähde vastustamaan ja arvostelemaan sitä, mikä ei kiinnosta. Tämä sukupolvi vain vaihtaa kanavaa ja valitsee lukemattomista vaihtoehdoista ne, joita pitää itselleen sopivina tai mielenkiintoisina. Tätä Brandrud luonnehti ilmauksella pick-and-choose mentality.
Itse asiassa tämä poimi ja valitse -mentaliteetti on jo jonkin aikaa tehnyt tuloaan muillakin elämän aloilla kuin viestintään liittyvillä.
Uskonnon alueella on jo pitkään puhuttu eurooppalaisen ihmisen á la carte -uskonnollisuudesta tai valintamyymäläuskonnollisuudesta. Sen mukaan ihminen valitsee eri uskontojen "hyllyiltä" itselleen sopivia tai häntä miellyttäviä katsomuksia ja yhdistää niistä oman uskonnollisen katsomuksensa kyselemättä, kuinka hyvin ainekset sopivat samaan keitokseen. Uskonnollisuus näyttää olevan nousussa, mutta se ei välttämättä merkitse sitoutumista yhteen uskontoon tai uskonto- ja kirkkokuntaan.
Arvokeskustelussakaan ei ole podettu arvojen puutetta vaan pikemminkin niiden moninaisuutta. Arvotyhjiön sijasta on puhuttava arvopluralismista. Tässä tilanteessa on tärkeätä löytää ja keskittyä tukemaan yhteiskuntaamme rakentavia arvoja. Samaten vastuullista ja turvallista tulevaisuutta etsivien on pyrittävä vaikuttamaan siihen, että yhteisen hyvän kannalta tuhoisia arvoja siirretään arvokartan periferiaan.
Arvoihin voimme vaikuttaa viestinnällämme. Sanoin ja teoin. Nyky-yhteiskunnassa mediaviestintä on yhteisiin arvoihimme eniten vaikuttava viestinnän muoto. Olen vakuuttunut siitä, että arvovapaata viestintää ei ole. Ei myöskään arvovapaata mediaviestintää.
Amerikkalainen mediatutkija George Gerbner on tutkinut, minkälaisen kuvan televisio on antanut amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ihmisistä. Tulokset eivät ole olleet kovin yllätyksellisiä - eivätkä rohkaiseviakaan.
Gerbnerin mukaan televisio on pitkään vahvistanut amerikkalaisen yhteiskunnan vääristymiä. Esimerkiksi valkoiset miehet ovat saaneet ylivoimaisesti eniten tilaa. Suurten johtajien ja sankarien roolit on annettu tämän ryhmän edustajille. Ei-valkoisille miehille on jäänyt etupäässä sivurooleja. Suuremmissa rooleissa ei-valkoisten prosentuaalinen osuus ongelmien aiheuttajina ja rikoksentekijöinä on ylikorostunut. Naisilla on ollut tärkeä rooli kokonaisuudessa - passiivisina, pelastuksen tarpeessa olevina, heikkoina olentoina. Tämän lisäksi amerikkalainen televisiotuotanto on mm. hyvin yksioikoisesti opettanut katsojilleen, että tehokkain tapa ratkaista ihmisten väliset ongelmat on toimia väkivaltaisesti.
Poikkeuksia näihin perusväittämiin löytyy tietenkin runsaasti. Ne ovat kuitenkin olleet nimenomaan poikkeuksia.
Mediatutkijat ovat todenneet, että arvopluralistinen mediatarjonta ei juuri muuta ihmisten käsityksiä asioista. Tarjonnan varsinainen vaikutus on lähinnä siinä, että jokainen löytää vahvistusta omille vakaumuksilleen. Mutta pitkäaikainen, samoista arvoista nouseva mediatarjonta vaikuttaa. Varsinkin jos se tulee vastaan mediassa kuin mediassa ja sen lisäksi muutenkin arkielämässä.
Tässä on jokaiselle mediassa toimivalle haastetta. Toivon, että jokainen haluaisi, jaksaisi ja ehtisi miettiä omaa arvomaailmaansa ja näin tehdessään kysyisi itseltään: ovatko nämä arvot sellaisia, että ne ovat omiaan rakentamaan yhteistä hyvää? Sulkevatko ne kenties jotkut yksilöt ja ryhmät tämän yhteisen hyvän ulkopuolelle? Haluanko itse tulla kohdelluksi työni kautta välittyvien arvojen mukaisella tavalla?
Tähän liittyy kysymys totuudellisuudesta, asioiden ja uutisten paikkansapitävyydestä ja sen kärsivällisestä varmistamisesta. Mediankin alalla menetetyn luottamuksen takaisin saaminen on työlästä ja se vie huomattavan pitkän ajan.
Olen puhunut tänään mediasta ja arvoista. Tähän aiheeseen on tietty syy. Se liittyy kohta jaettavaan kirkon tiedonvälityspalkinnon jakamiseen.
Kirkko palkitsee tänään pääkirjoitustoimittaja Stig Kankkosen. Kankkonen on kommentoinut yhteiskunnasta käytyjä keskusteluja ja kirkonkin päätöksiä johdonmukaisen ja tietoisen arvopohjaisesti. Yhteinen nimittäjä Kankkosen kirjoituksissa on: johtaako tämä todella yhteiseen hyvään vai suljetaanko jotkut sen ulkopuolelle. Kun keskusteltiin pankkien palveluvelvoitteesta Kankkonen kommentoi: oikeus käydä pankin luukulla näyttää keskustelun perusteella monin verroin tärkeämmältä kuin vastaus kysymykseen: miten voisimme toimia niin, ettei tässä maassa ole pankinkaan näkökulmasta huonoja asiakkaita. Ja kun keskustelu palkankorotuksista sai vauhtia, Kankkosen huoli oli niiden toimeentulo, joilta puuttuu työpaikka ja näin ollen palkka.
Kyrkan har utlyst Jubelåret 2000 till ett hoppets år. En av jubelårets viktigaste målsättningar är att väcka hopp där hopplöshet råder. De som saknat hopp skall under året få orsak att glädjas och jubla. Ledarskribenten Stig Kankkonen producerar texter som stöder jubelårets målsättning. De väcker hopp om ett rättvist samhälle. Ett samhälle som inte godkänner att en del grupper lämnas utanför med sämre möjligheter än andra.
Kirkko palkitsee tänään yhteistä hyvää rakentavien arvojen puolestapuhujan. Kirkkohallitus on perustellut Stig Kankkosen valintaa kirkon tiedonvälityspalkinnon saajaksi mm. näin:
"Hufvudstadsbladetin pääkirjoitustoimittaja Stig Kankkonen on pääkirjoituksissaan ja kolumneissaan käyttänyt arvokkaita puheenvuoroja yhteiskuntamme keskeisistä, avoinna olevista kysymyksistä. Tämän hän on tehnyt journalistisesti ansiokkaalla tavalla. Hän ottaa kantaa asioihin siten, että eri vaihtoehtojen arvopohja tulee näkyviin. Kannanotoissaan hän asettuu johdonmukaisesti yhteiskunnan heikkojen ja vähäosaisten puolelle ja puolustaa heidän oikeuttaan olla yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä.
Kirkon asioita Stig Kankkonen käsittelee asiantuntemuksella ja samalla journalismiin kuuluvalla kriittisyydellä kuin muitakin yhteiskunnan tahoja. Hänen kirkolliset kannanottonsa ovat herättäneet mielenkiintoa kirkkoa ja sen arvoja kohtaan. Kirjoituksissaan Kankkonen nostaa esille kristinuskon merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Toimittaja Stig Kankkonen on löytänyt oman persoonallisen kirjoitustyylin, joka nousee hänen arvomaailmastaan. Viime vuosina hänen kynänsä on terävöitynyt terävöitymistään.
Kirkon tiedonvälityspalkinto 1999 myönnetään toimittaja Stig Kankkoselle hänen ansiokkaasta panoksestaan suomalaisen yhteiskunnan arvokeskusteluun."