Jukka Paarma

 

Yksilön ja yhteisöjen arvojen merkitys, vaikutus ja vaaliminen

 

Esitelmä Turun kauppakorkeakoulun Moniarvoisuus johtamisessa -seminaarissa 10.4.2003

 

 

Kun puhutaan yksilön tai yhteisöjen  arvoista, on syytä selvittää mitä sillä sanalla ymmärretään.  Yksilön arvoilla tarkoitetaan tavallisesti moraalisia eli eettisiä arvoja. Ajatellaan sitä, mikä on tälle yksilölle tärkeää, mitä hän pitää omassa elämässään tai yhteisönsä elämässä tavoiteltavana, työn ja elämän päämääränä tai sellaisena, jonka puolesta kannattaa ponnistella, pusertaa hikeä tai maksaa tuntuvasti.  Muitakin arvoja kuin moraaliarvoja on, mutta ne tässä ohitan.

 

Yhteisön arvoista puhuminen on monimutkaisempaa.  Yhteisöjen elämässä tai yritysmaailmassa ovat usein esillä sellaiset termit kuin yhteisön tai yrityksen visio, toiminta-ajatus tai yrityskuva.  Yhä enemmän on sielläkin kuitenkin alettu puhua arvoista tarkoittaen nimenomaan eettisiä arvoja ja moraalisia pelisääntöjä.

 

Arvokeskustelun aalto

 

Yleisen arvokeskustelun viriäminen ja kiinnostus eettiseen pohdintaan on tuonut mukanaan buumin, josta yksikään itseään kunnioittava firma ei voi jäädä ulkopuolelle.  Mutta kyllä entistä enemmän on yritysmaailmassa, johtajissa ja päättäjissä myös omakohtaista kiinnostusta etsiä ja toteuttaa korkeita ja lujia eettisiä periaatteita.  Kyllä ihminen huomaa, että etsimällä ja toteuttamalla sitä,  mikä on oikein voi löytää  itsessä piileviä arvaamattomia voimavaroja tietäessään kulkevansa suoraa tietä ja  hyvällä omallatunnolla.

 

Olen mielenkiinnolla tutustunut siihen, kuinka liike- ja yritysmaailmassa on käyty arvokeskustelua. Siihen on johtanut mielestäni kolme selvää tekijää.  Ensinnäkin yleisen arvokeskustelun viriäminen arvojen pohtimiseen sekä omassa että yrityksen elämässä.

 

Toiseksi: voimakkaiden muutosten, rakennemuutoksen ja globalisaation pyörteissä yhä useamman on ollut tarpeen selvittää ja kirkastaa yrityksen omaa kulttuuria tai identiteettiä. 

 

Kolmanneksi se on yrityksen menestymisen kannalta nähty usein välttämättömäksi. Se on myös tärkeä kilpailutekijä.

 

Entistä useampi liikeyritys on laatinut oman arvokarttansa, eri ammattiryhmät ovat luoneet eettiset ohjeistot omalle joukolleen. Työmarkkinajärjestöt  ovat omissa ohjelmissaan linjanneet arvokysymyksiä ja järjestöjensä yhteiskunnallista vastuuta paljon laajemmalti kuin vain oman jäsenistönsä etuja ajatellen.  Niin ovat tehneet hiljattain SAK ja STTK.  Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto TT julkaisi parikin merkittävää jäsenistölleen tarkoittamaa kirjasta teemalla “Yritysten yhteiskunnallinen vastuu”.

 

Arvot myös kilpailuetu

 

Yhä useammin nähdään, että hyvä ja vahva yrityskulttuuri ja eettisesti vastuullinen toiminta ei ole vähentämässä yrityksen mahdollisuuksia hyvään tulokseen, vaan päinvastoin.  Kun vastuuta korostavia arvoja sovelletaan käytäntöön ja yhdistetään käytännön ammattiosaamisen ja asiantuntemuksen kanssa,  se on jopa valtti talouselämän markkinoilla.

 

Eettisesti luotettava yrityskuva ja tunnettuus yhteiskuntavastuun kantajana on jo kilpailuetu.  Yhteiskunnan, sidosryhmien, yhteistoimintakumppaneiden ja asiakkaiden odotuksiin vastaaminen ja siten herätetty luottamus vahvistaa ulkoista yrityskuvaa.  Eri yhteistyötahot ovat entistä herkempiä reagoimaan vastuun kantamisessa tapahtuneisiin laiminlyönteihin, tästä on viime ajoilta useita esimerkkejä.

 

Yritysten yhteiskuntavastuun on yleensä katsottu rakentuvan kolmesta alueesta: hyvästä taloudellisesta kunnosta, ympäristövastuusta sekä henkilöstöön ja myös laajemmin toiminta-alueelle kohdistuvasta sosiaalisesta vastuusta.

 

Tietysti yritysmaailman arvokeskustelu nostattaa kriittisiäkin kysymyksiä. Arvoista puhutaan itseisarvoina tai välinearvoina.  Ovatko yritysten arvo-ohjelmat liian usein sittenkin välineitä, nostetaanko ne esille paremman tuottavuuden ja paremman kilpailukyvyn luomiseksi? Onko se esim. perhearvojen esiin nostamisen taustalla, itsekäs pyrkimys taloudellisen tuloksen maksimointiin pitkällä tähtäyksellä. Yritysten arvojen todellinen arvo mitataan loppujen lopuksi siinä, miten ne käytännössä toteutuvat.  Kyse on samasta kuin meidän yksilöiden kohdalla: Tiedämme hyvin mikä on oikein ja hyvää ja arvostamme sitä.  Mutta liian usein teemme ratkaisumme muunlaisista perusteista käsin.

 

Yhteisöjen hyvä arvopohja on siis arvo sinänsä.  Se tekee mielekkääksi elää, toimia ja tehdä työtä yhteisössä.  Se edesauttaa yksilön sijoittumista yhteisöön kuuluvaksi. Sitä se on varsinkin silloin, kun yksilön ja yhteisön arvot kulkevat samaan suuntaan.

 

Yritysmaailmassa luotettavat arvot ovat lisäksi positiivinen kilpailutekijä, ne auttavat yritystä menestymään eli suorittamaan hyvin oman perustehtävänsä.  Mitä näillä tarkoitan, sitä yritän seuraavassa pohtia.

 

Menestyksen merkit

 

Yritystutkimuksissa (Tuula-Riitta Markkanen, HKKK) on todettu, että menestyvillä yrityksillä on toimialasta riippumatta usein paljon yhteistä.  Niitä yhdistää selkeä käsitys omista vahvuuksista, tavoitteista ja arvoista.  Juuri näiden tekijöiden varaan rakentuu vahva yritysidentiteetti.  Identiteetissä on kyse paljon syvemmistä asioista kuin ulkoisista tunnusmerkeistä, kuten logoista ja mainoksista.  Vahva identiteetti kertoo, että yrityksellä on tietty suunta ja tarkoitus.

 

Vahvan identiteetin rakentamisen perustekijänä on kolmen asian määrittely, nimittäin ydinosaamisen, vision ja arvojen.  Niiden tulee kulkea, ei irrallisina vaan yhteydessä toisiinsa ja toisiaan tukien.  Esimerkiksi arvojen määrittelyksi ei riitä se, että julkaistaan ohjelma liitupaperilla tai joskus vaatimattomammassa muodossa ja siinä listataan joukko oikein  hyviä asioita.  Arvojen määrittely on yhteinen tehtävä, jonka on  liityttävä yrityksen muiden kilpailutekijöiden kehittämiseen.  Eli arvot eivät voi olla irrallaan siitä päämäärästä, jonka mukaan yrityksen on tehtävä tulosta.  Toisaalta ne hyvät asiat, joita arvoiksi tarkoitetaan, niiden on oltava sellaisia, jotka yrityksen henkilöstö voi sisäistää ja kokea omikseen. Tärkeää on että yrityksen henkilöstö ymmärtää niiden todella liittyvän omaan toimintaympäristöönsä.

 

Näyttää siltä, että tämäntapainen ajattelu on lyönyt itsensä läpi suomalaisessa yritysmaailmassa, ainakin isommissa yrityksissä ja ainakin teorian tasolla.   Kun erään varsin suuren teknologiayrityksen ohjelmassa todetaan, että kun  vanhastaan yrityskulttuurin lähtökohtana olivat asiakaslähtöisyys, tuotejohtajuus ja tehokkuus, niin nyt avainsanoina ovat osaaminen, yhteinen tavoite eli missio ja henkilöstön hyvinvointi.

 

Viimeaikoina ovat historiantutkijat selvitelleet niitä tekijöitä, jotka ovat edistäneet kansallista yhteyttä ja yhteishenkeä. He ovat todenneet, että yhteiset historialliset juuret, esi-isien perintö, kieli tai kulttuuri eivät mitkään ole niin voimakkaita tekijöitä kuin se, että joissakin kansakunnan vaiheissa on yhdessä toimittu yhteisen päämäärän puolesta.  Yhdessä, yhteinen päämäärä, yhdessä toimittu.

 

Johtajan moraali ja luottamus

 

Tässä toteuttamisessa on johtamisella ja johtajalla keskeinen asema. Johtajan oma moraalinen toiminta ja arvomaailma nousee arvoonsa.  Johtajan perustehtäviksihän voi sanoa kaksi: Hänen on annettava yritykselle ja toiminnalle visiot.  Hänen on oltava näkijä, joka katsoo kauemmas kuin muut.  Tai ainakin hän tuo työyhteisöön ne visiot, tavoitteet ja strategiat, joita kohti toiminta suuntautuu.

 

Toiseksi johtajan on oltava innovaattorin lisäksi administraattori.  Hänen on saatava joukkonsa innostuneesti toimimaan ja kulkemaan noita visioita ja päämääriä kohti.  Sen hän tekee vapauttamalla yrityksen henkilöstössä olevat resurssit.  Ja tässä tarvitaan sitä sosiaalista pääomaa, toisin sanoen luottamusta.  Johtajan on oltava luotettava. Vain moraalisesti oikein toimivaan johtajaan luotetaan.  Kenenkään oikeustajua ei ole varaa loukata.

 

Se, joka toimii moraalisesti, onpa hän perheenisä, opettaja, johtaja tai kuka hyvänsä, on tehnyt itselleen selväksi, mikä on oikein ja mikä väärin. Hän kulkee kohti päämääräänsä tiedostaen omat ja toisten moraalinäkemykset ja arvostaen niitä.  Yritysjohtaja, joka johtaa firmaansa sen tavoitteita kohti, sen päämäärää tavoitellen toiminta-ajatuksen mukaan ja loukkaamatta organisaation jäsenten tajua oikeasta ja väärästä herättää luottamusta.  Sellaisen johtajan perässä mennään vaikka mihin (Tuntemattoman sotilaan Koskela).  Johtajaan, jonka moraalia ei arvosteta ja joka on loukannut joukkonsa jäsenten oikeudentuntoa,  ei luoteta. Sellainen johtaja,  joka ei herätä luottamusta, ei alaisissa, ei sidosryhmissä, ei hallinnossa, on vääjäämättä menettänyt pelin.

 

Resurssien vapauttaminen onnistuu luottamuksella.  Ihmiset uskaltavat ja haluavat laittaa itsensä ja kykynsä peliin, koske he kokevat turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta, reiluutta.  Heillä on jotakin, mikä yhdistää ja auttaa heitä kuulumaan yhteen, samalla kun heidän omia näkemyksiään kunnioitetaan ja heidän oikeustajuaan eli käsitystä rehellisyydestä, oikeudenmukaisuudesta eli reiluudesta arvostetaan.

 

Pelin säännöt

 

On selvää, että yrityksissä on toimialasta riippuen erilaisia arvoja.   Paperitehtaassa tai valimossa on toisenlaiset yrityksen arvot kuin vaikkapa sairaalassa.  On kuitenkin joitain yhteisiä tekijöitä.  Niitä ovat nimenomaan sellaiset, joita minä kirkonmiehenä ja kristillisen etiikan pohjalta mielelläni  nostan esiin.  Olkoot ne vaikkapa tämän esityksen loppulause.  Ajattelen kolmea arvoa tai pelisääntöä.

 

1. Ihmisen arvo. Yrityksen tärkein voimavara ovat ihmiset.  Tämä vanha fraasi on totta, mutta kuinka paljon se pitää käytännössä paikkansa?  Kuinka paljon työntekijöiden hyvinvointi, toisin sanoen heidän turvallisuutensa, tulevaisuudenuskonsa, jaksamisensa, heidän perheidensä yhtenäisyys, riittävä mahdollisuus lepoon, virkistykseen itsensä kehittämiseen ja myös oman arvomaailman hoitamiseen on yrityksen ja työnantajan intressissä  Ihmiset eivät ole täällä maailmassa työtä varten vaan työ ihmisiä varten.  Jos yhteisön työntekijät kokevat, että tämä on arvo, jota vaalitaan käytännössä, on se luja pohja sosiaalisen pääoman  vahvistumiselle.

 

2. Pelisäännöt.  Reiluus ja oikeudenmukaisuus ovat mielestäni tässä asiassa alkeita ja itsestäänselvyyksiä.  Kirkon ja Suomen Palloliiton yhteisessä projektissa nuorten jalkapalloilijoiden harrastuksen hyvässä edistämisessä on teemaksi otettu “Elämä on joukkuepeliä”.  Erotuomarilla on siellä keltaisen ja punaisen varoituskortin lisäksi kolmaskin, vihreä kortti.  Sitä näytetään, kun pelaaja on onnistunut yhteispelissä, ollut reilu, osoittanut toisen huomioonottamista tai peräti kunnioitusta.  Kannustus ja tunnustuksen antaminen on ihmeellinen voima, joka usein siivittää ei vain nuoret jalkapalloilijat vaan yrityksen työntekijätkin sankarillisiin suorituksiin -  ja vieläpä hyvillä mielin.

 

3. Ajattelenpa miltä kannalta hyvänsä yhteisön tai yrityksen arvoja ja pelisääntöjä, en löydä parempaa kuin vanhan, edellä jo mainitsemani  kultaisen säännön. ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää samoin heille.” (Matt.7:12).  Se merkitsee asettumista toisen ihmisen asemaan ja siitä käsin järkevää sekä empaattista  toimintaa.  Jos siihen vielä lisätään Immanuel Kantin kuuluisa maksiimi: ”Toimi niin, että se mitä teet, voi tulla yleiseksi säännöksi”,  niin tällaiset pelisäännöt voivat olla arvaamaton voimavara missä tahansa yhteisössä.