Hyvät kaupunkilaiset, bästa åbobor

Tämän vuosisadan ja -tuhannen viimeiset hetket lasketaan nyt minuuteissa, tunteja ei ole enää yhtään. Muutaman minuutin kuluttua Tuomiokirkon kello ylhäällä tornissa lyö yhden kerran.  Silloin on neljännes kulunut tästä viimeisestä tunnista.  Puolelta kello lyö kaksi kertaa, sitten  kolme, ja kun tornista kumahtaa neljä lyöntiä on vuosituhat vaihtunut.

Mitä se merkitsee? Mikä muu kuin vuosiluku todella muuttuu? Tulevaisuudesta emme paljon tiedä, uuden vuoden sivut, maailmamme, kansamme ja omassa historiassamme ovat vielä tyhjät. Mutta katsoessamme taakse päin, ottaessamme oppia menneestä, tiedämme jotain edessä olevasta.

Ensimmäiseksi. Saamme muistaa ja pitää lujasti mielessä, että tulevaisuutemme ei ole jonkin arvaamattoman kohtalon tai sokean sattuman varassa.  Emme ole vain joidenkin toisten tekemien päätösten, tai markkinavoimien tai jostain kaukaa johdetun ns. demokratian tahdottomia kohteita, vaan omilla valinnoillamme ja omalla toiminnallamme me luomme tulevaisuutta.  Kuluneen vuosisadan historia on meille suomalaisille väkevästi opettanut, että ajopuuksi heittäytyminen, sokean kohtalon tai luonnonvoimien huomaan jättäytyminen tai jossakin muualla tehtyjen poliittisten tai taloudellisten päätösten etäisnäyttöpäätteeksi alistuminen pirstoo tulevaisuuttamme.  Ajopuun käy huonosti, mutta vankka tarttuminen oman elämän ratkaisuihin, vaikuttamiseen pyrkiminen, yksin ja yhdessä, voi johtaa kulkumme tyvenelle tulevaisuuden rannalle.

Toiseksi.  Kun olemme toivotelleet toisillemme hyvää uutta vuotta ja vuosituhatta, niin mitä olemme tarkoittaneet. Mitä on se hyvä, mitä on onnellinen tulevaisuus.  Siinäkin asiassa monet ajattelevat, että onni tulee jostain meidän ulkopuoleltamme. Sen tuo jokin onnenpotkaus, joka muuttaa harmaan arjen huolineen ja kiireineen, siksi satumaaksi, joka nyt vain siintää unelmien meren tuolla puolen. Onni ja hyvä tulevaisuus löytyy meistä itsestämme. Meissä on voimavaroja, niin kansakuntana kuin yksityisinä ihmisinäkin.  Ne voimavarat, ne onnen lähteet olisi löydettävä.

Se, mikä meidän voimiamme eniten kuluttaa on sisäinen rikkinäisyys.  Kun ihmisen sisällä, pinnan alla on ristiriitoja, eri suuntiin vetäviä voimia ja rikkinäisyyttä, niin se kuluttaa kohtuuttomasti voimavarojamme.  Uusi vuosi kutsuu meitä panemaan asiat sisimmässämme järjestykseen, tutkimaan ristiriitojen ja rikkinäisyyden syyt, selvittämään omat arvomme, panemaan ne järjestykseen ja elämään niiden mukaan.

Sisäisen yhteyden vaaliminen on myös oman kansamme kannalta elintärkeää.  Juuri nyt näyttää taivaanrannalla olevan uhkaavia pilviä, jotka nousevat eriarvoistumisesta, hyvän osan jakautumisesta vain osalle kansaamme.  Yhteishengellä ja yhteisellä vastuulla toinen toisestamme, olemme huolehtimassa kansamme pysymisestä yhtenä kansana, lujana ja vahvana.

För att i dessa föränderliga och svåra tider orka vidare, behöver vi en inre helhet.  Det behöver vi själva som individer och det behöver vårt folk så att splittringen inom vårt folk och mellan dess olika distrikt och människogrupper inte skall gå vidare.  Här vid domkyrkans torn, påminner man oss om den kristna trons budskap, ett glädjebudskap om helhet som vi kan nå.

Mitt i brådskan skall man också kunna vara stilla, att sakta farten för att själen inte skall duka under.  Mer än kanske någonsin behövs nu en inre helhet även på det nationella planet.  Det gäller att åter gräva fram de gamla värdena om gemensamt ansvar och solidaritet. Så kan vi befästa vår inre styrka och gemenskap.

Kolmanneksi. Tuomiokirkon kellot kumahtelevat ei vain ajan kulua vaan myös vastauksia ihmisten kysymyksiin.  Ne kertovat, mistä kansamme,. Isämme ja esi-isämme ovat saaneet tukevan pohjan jalkojensa alle rakentaessaan tätä maata tai oman elämänsä rakennusta.  Kellot kuuluttavat tuolla ylhäällä tornissa kirkon sanomaa: "Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan."

Suomen kansa on juhlatilanteissa ja vaikeina hetkinään tottunut laulamaan: Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan.  Niin mekin kohta laulamme.  Niin tehdessämme tiedämme, että tulevaisuuden oven takana ei ole meitä heittelevä ja riepotteleva kohtalo vaan se Jumala, joka on sama eilen, tänään ja huomenna.  Se Jumala, joka on ollut armollinen, on sitä tulevanakin vuosituhantena.

Toivotan siksi kaikille kaupunkilaisille Jumalan siunausta uuteen vuoteen ja uusiin vaiheisiin.

Takaisin kotisivulle