Näissä vuoden viimeisissä hetkissä on aina jotain kohtalonomaista.  Tuntuu kuin todella juuri nyt historian lehti oikein rapisten kääntyisi. Siltä tuntuu, vaikka hyvin tiedämmekin, että ajanlaskumme perustuu vain ihmisten tekemään sopimukseen ja että esimerkiksi luonnossa ei vuodenvaihteessa tapahdu mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Vuoden vaihtuminen  -  erityisesti nyt kun vuosiluvun kaikki numerot muuttuvat - on kuitenkin pysähdyttävä hetki.  Siinä on kuin jonkinlaista tilinteon tunnelmaa.  Kertoohan se ajan kulumisesta, vanhenemisesta, taas yhden ajanjakson jäämisestä kerta kaikkiaan menneisyyteen.  Ja muistuttaahan se vääjäämättömästi elämän rajallisuudesta, siitä että aikaa on entistä vähemmän.

Ajatus pyrkii tällaisena hetkenä kulkemaan  sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa.  On hyvä, jos jaksamme itseksemme tehdä tiliä kuluneesta : Rehellisesti tarkastella, missä kaikki ei  ole ollut kohdallaan, missä on katumuksen aihetta tai parannuksenteon sijaa.  On hyvä selvittää rästiin jääneet, ennen kuin lähdetään maksamaan uusia laskuja.

Ainakin yhtä tärkeätä on kuitenkin muistaa myös kuluneen vuoden ilonaiheita, hyviä hetkiä, niitä asioita, joista on syytä kiittää ja kantaa iloista mieltä.  Niitä muistoja me tarvitsemme välttämättä mukaamme uuteenkin vuoteen.

Nyt ajatukset kuitenkin taitavat olla enemmän tulevaisuudessa kuin menneisyydessä.    Haluaisimme kurkistaa tulevaisuuden raollaan olevasta ovesta.   Vanhan vuoden sivut on jo auttamattomasti  täyteen kirjoitettu.  Uusi, kirjoittamaton lehti on edessämme. Mitä kirjoitetaankaan vielä tyhjälle sivulle 2000 meidän kohdallemme, perheemme, kaupunkimme, oman kansamme tai vaikkapa koko maapallomme vaiheitten kohdalle. Onko siellä sellaista, mitä olemme näinä päivinä  toivotelleet, hyvää ja onnellista uutta vuotta ja vuosisataa?

Oman kansamme historiasta  olemme oppineet ainakin yhden tätä koskevan asian. Nimittäin sen, että on tärkeätä pitää mielessä, ettei tulevaisuus  määrää meitä, vaan me luomme tulevaisuutta ja vaikutamme siihen.  Emme ole jonkin salaperäisen, arvaamattoman kohtalon viskeltävinä. Omat valintamme ja oma toimintamme on muovaamassa tulevaisuuttamme.  Heittäytyminen virran kuljettamaksi ajopuuksi, sokean kohtalon tai tuntemattomien markkinavoimien vietäväksi tai suurten päättäjien jossakin kaukana meidän puolestamme tekemien ratkaisujen passiivisiksi kohteiksi, on oman tulevaisuuden luovuttamista toisten käsiin, antautumista.  Ja sellainen tulevaisuushan on harvoin onnellinen, olipa kyse kansakunnasta tai meistä yksilöistä.

Ei toki kaikki ole meidän vallassamme.  Mutta osa on.  Ainakin voisimme erottaa toisistaan ne asiat, joihin emme voi vaikuttaa, ja ne, joiden tulevaisuus riippuu meidän tekemisistämme.  Siksi uuteen vuoteen sopii hyvin monien tuntema yksinkertainen mutta viisas  rukous: "Herra, anna minulle rohkeutta muuttaa se, mikä on muutettavissa, voimaa kestää se, mitä ei voi muuttaa ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Kirkot ovat nimenneet alkavan  riemuvuoden toivon vuodeksi.   Emme siis ole lähestyneet vuodenvaihdetta pelolla ja ajatellen, että jokin on loppumassa.  Toivon vuosi kertoo, että alkamassa on jotain uutta, jota  saamme odottaa rohkeasti ja toivoen. Uusi vuosi on uusien mahdollisuuksien ja uuden armon vuosi.

Riemuvuosi 2000 kertoo tietenkin myös, mistä ajanlaskumme on laskettu alkavaksi:  Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymästä.  Syntymäpäivää vietetään yleensä elossa oleville ja heidän kanssaan. Niinpä mekin vietämme riemuvuotta elävän ja toimivan, meidän lähellämme olevan Kristuksen kunniaksi.

Vanhastaan on kristikunnassa ollut tapana -  ja vieläkin sitä näkee - että vuosiluvun yhteyteen merkitään  kirjaimet a ja D.  Ne tarkoittavat anno Domini, Herran vuonna.  Sellainen on ollut vuosi 1999.  Herran vuosi, annus Domini on myös 2000, siksi se on riemuvuosi.  Hän, joka on ollut armollinen, hän joka on antanut niin paljon kiitoksen aihetta, hän, joka on hoitanut, on meidän kanssamme tulevana vuonna.  Hän sanoo: "Minä olen sama, eilen, tänään ja ikuisesti."

Huomispäivän ja tulevaisuuden oven raosta voidaan siis nähdä ainakin hänet.

Tämän Herran, Kristuksen nimessä saamme aloittaa uuden vuoden, riemun, toivon ja armon vuoden.

---

Takaisin kotisivulle