Kun keskustelemme jostakin keskeisestä opin kohdasta, saattaa helposti käydä niin, että se mistä kristinuskosta viime kädessä on kyse, hämärtyy. Keskeistä uskonnossamme ei ole ihmisen suhde johonkin oppiin, vaan suhde henkilöön, Jeesukseen Kristukseen, Kolmiyhteiseen Jumalaan. Häneen luottaminen, hänelle kuuliainen oleminen, hänen kätensä varassa kulkeminen.
Ei oppi ketään pelasta. Ei edes Raamattu. Sen tekee vain Jumala itse. Opin tehtävä on kuvata ja määritellä tätä jumalasuhdetta niin tarkasti kuin mahdollista : Kuka Jumala on? Mitä hän on Kristuksessa tehnyt? Mitä hän jatkuvasti tekee keskellämme Pyhänä Henkenä?
Kun nuorena teologina opiskelin Saksassa, sain erään matkan yhteydessä nähdä maailmankuulun Isenheimin alttarin. Se teki minuun valtavan vaikutuksen. Siinä kuvataan Johannes Kastajaa, joka seisoo osoittamassa sormellaan ristiinnaulittua Kristusta: "Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin." Sormi, jolla Johannes osoittaa, on luonnottoman pitkä ja vetää huomion itseensä.
Oppi Kristuksesta - ja jokainen oppi siitä, mitä Kristus on puolestamme tehnyt - on kuin tuo Johannes Kastajan sormi. Sen tehtävänä on osoittaa Kristusta, kohti Kristusta, ajaa Kristusta - käyttääkseni Lutherin kuuluisaa sanontaa. Mutta sormi ei ole itse asia. Vanhurskauttamisoppi on keskeinen oppien joukossa, mutta se ei ole kristinuskon keskus. Kristinuskon keskus on Kristus. Tätä keskusta osoittaa vanhurskaut- tamisopin sormi.
Raamatussa ja tunnustuskirjoissa on monia muitakin sanoja, käsitteitä ja ilmaisuja kuin vanhurskauttaminen kuvaamassa Kristusta ja Jumalan pelastavaa työtä Jeesuksessa Kristuksessa. Synoptisissa evankeliumeissa, Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, kuvataan tätä suurta asiaa sanalla "Jumalan valtakunta" - näissä evankeliumeissa ei puhuta vanhurskauttamisesta. Evankelista Johannes käyttää sellaisia käsitteitä kuin valo, elämä, rakkaus. Itse Paavali tuntee vanhurskauden ja vanhurskauttamisen ohella käsitteet sovitus, pelastus, pyhitys, rakkaus, ilo, oleminen Kristuksessa. jotka kuvaavat tätä samaa asiaa.
Tunnustuskirjoissamme on tehty selvää eroa itse Kristuksen työn ja tätä työtä kuvaavien käsitteiden välillä. Molemmissa katekismuksissaan Luther kuvaa Jumalan pelastavaa työtä Kristuksessa ilman vanhurskauttamisteologisia sanoja ja käsitteitä. Hän käyttää näissä evankeliuminmukaisen opetuksen perustavaa laatua olevissa oppikirjoissa sellaisia sanoja ja käsitteitä kuin Jumalan valtakunta, iankaikkinen elämä, pyhitys.
Jumalan pelastustyö Kristuksessa on se asia, jonka ympärillä kaikki liikkuu - ei mikään tietty pelastuskäsite. Schmalkaldenin artikloissa Luther suoraan sanoo, ettei vanhurskauttamisoppi ole pääartikla, vaan pääartikla on Jeesus Kristus, joka meidät vanhurskauttaa, jonka työn perusteella meidät vanhurskautetaan.
Toivon, että kirkossamme pidetään kiinni siitä, että vanhurskauttamisoppi on meidän keskeinen oppimme. Ja että kirkossamme käytävässä keskustelussa otettaisiin tämä huomioon niin, että oppi saa kirkossamme oikean paikan ja Kristus oman paikkansa.