Hyvät työnantajat, arvoisat kuulijat!
Vielä joitain vuosikymmeniä sitten saatettiin ajatella, että eettiset kysymykset ovat jotain sellaista, mikä ei kuulu yritysmaailman kovaan arkeen. Sanonta "Raha ei haise" kuvaa jotain tuosta ajattelutavasta. Rahalla tai yrityksen keskeisillä ratkaisuilla ei ollut tämän mukaan mitään välitöntä yhteyttä eettisiin kysymyksiin - tai korkeintaan sen verran, että toimittiin säädettyjen lakien puitteissa.
Pyrkimys rajoittua puhtaaseen bisneksen tekoon on n.k. klassisen näkemyksen mukaista. "The business of business is business", sanoi Milton Friedman tämän yritysfilosofian oikeaoppisena edustajana. Tämän mukaan yritysten tulee keskittyä aineellisten arvojen tuottamiseen. Yhteiskunnan tehtävä on sitten määritellä ne juridiset ja eettiset rajat, joiden puitteissa yritysten on toimittava.
Maailma on muuttunut, samoin ovat muuttuneet yritysten johtajat. Yrityksen toiminnassa on otettava toimintaympäristö, asiakkaat ja myös työntekijät yhä tarkemmin huomioon. Tämä edellyttää jokaiselta johtajalta jatkuvaa eettistä arviointia ja linjanvetoa. Tämä näkyy myös esimerkiksi kyselyssä, joka suunnattiin joitakin vuosia sitten suomalaisille yritysjohtajille. He asettivat eräät yrityksen vastuualueet seuraavaan järjestykseen.
1. Asiakkaan edun huomioonottaminen
2. Henkilökunnan työtehtävien sisällön ja työtyytyväisyyden kehittäminen
3. Voiton maksimointi pitkällä aikavälillä
4. Henkilökunnan työllisyyden turvaaminen
5. Yhteiskunnan ja Suomen kansallisen edun huomioonottaminen
6. Energian ja luonnonvarojen mielekäs käyttö
7. Ympäristöhaittojen välttäminen
8. Paikkakunnan ja sen asukkaiden edun huomioonottaminen
Tästä huomaa, että suomalaiset yritysjohtajat tuntevat kantavansa suurta vastuuta asiakkaittensa ja henkilökuntansa edessä. Eettisten arvojen pohdinta on jokaisen työnantajan päivittäistä työtä.
Laman aikana ja myös sen jälkimainingeissa monet johtajat ovat joutuneet irtisanomaan työntekijöitään. Useimmissa tapauksissa nämä ovat olleet hyvin kipeitä prosesseja niin irtisanottaville kuin myös irtisanojille. Johtaja joutuu pohtimaan tilannetta monelta kannalta. Onko mahdollista tinkiä tuloksesta jonkin välivaiheen ajan, pidättäytyä irtisanomisista ja pyrkiä luomaan yritykseen lisää kannattavaa työtä? Ovatko irtisanomiset perusteltuja, toteutetaanko ne tasapuolisesti, kerrotaanko perusteluista avoimesti asianomaisille jne. Johtajalla tulee olla itsensä, työntekijöidensä ja yrityksensä takia esimerkiksi näissä ratkaisuissa hyvin perusteltu ja kestävä eettinen linja.
Eettistä linjanvetoa johtaja tarvitsee myös selvittäessään yrityksen voimavaroja ja niiden suuntaamista. Monen yrityksen keskeisin voimavara on sen työntekijät. Kuinka työntekijät ja heidän luovuutensa voidaan vapauttaa työskentelemään yrityksen päämäärien hyväksi? Minkälaisia arvoja yritys tarvitsee menestyäkseen?
Eräs yritysjohtamisen asiantuntija on sanonut, että rehellisyys on yritysjohtajien ainoa täysin korvaamaton ja ohittamaton ominaisuus. Tämä merkitsee nähdäkseni sitä, että eettisesti kestävät ratkaisut ovat ensisijaisen tärkeitä yrityksen koossa pysymiselle ja menestykselle. Ne myös auttavat yritystä löytämään oikean suhteen muuhun yhteiskuntaan.
Erityisesti työväenliike on pitänyt kunniassa Ranskan vallankumouksen aikojen iskulauseen vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta. Mitä muuta tuo iskulause oikeastaan tarkoittaa kuin että eettiset arvot on otettava huomioon työpaikoilla ja kaikkialla yhteiskunnassa? Oikeudenmukaisuuteen on vedottu ja sen toteuttamista vaadittu. Johtajien on syytä pitää nämä arvot edelleen tiukasti mielessään ja myös toteuttaa niitä.
Omana aikanamme vapausarvot ovat selvästi olleet nousussa. Ihmiset arvostavat yhä enemmän mahdollisuuksia yksilölliseen työntekoon ja elämäntapaan. He arvostavat mahdollisuuksia vaikuttaa työnsä sisältöön ja suunnitteluun. He odottavat työltä yhä syvempää mielekkyyttä. Näiden vapausarvojen huomioonottaminen vaatii uudenlaista johtamistapaa yrityksissä.
Vapauden ilmapiirissä tapahtuva johtaminen edellyttää luottamusta. Siellä missä lähdetään siitä, että ihmisellä on halu ja kyky tehdä työtä, on johtamistapa aivan toisenlainen kuin siellä, missä lähtökohtana on epäluottamus. Mitä enemmän epäluottamusta, sitä enemmän sääntöjä ja byrokratiaa. Vapauden ilmapiiri mahdollistaa kasvuympäristön luovuudelle ja innostukselle, jotka tiukka kontrollijärjestelmä vain tukahduttaa.
Luovuutta ja innostusta on myös tietoisesti ruokittava. Yrityksen ja minkä tahansa organisaation tärkeä menestystekijä on sen korkea kehitys- ja oppimiskyky. Yritys tarvitsee riittävästi henkistä tilaa, joka samalla motivoi ihmisiä kehittämään itseään ja työtään.
Vapauden ilmapiirissä työntekijän on oltava tietoinen yrityksen päämääristä, osatavoitteista, menettelytavoista, tilanteesta jne. Työntekijät tarvitsevat runsaasti tietoa. Avoimuus ja kommunikatiivisuus ovat menestyvän yrityksen tärkeitä arvoja.
Pelkkä tieto kuitenkin riittää vain harvoin. Siitä syystä on otettava huomioon, että inhimillisten voimavarojen vapaa ohjautuminen yrityksen tai organisaation päämääriä kohti tapahtuu vain siellä, missä nämä päämäärät hyväksytään kuten myös yrityksen tai organisaation yleiset toimintaperiaatteet. Tällainen hyväksyminen, tällainen sisäinen vapaa lojaalisuus, liittyy hyvin läheisesti moraalisiin arvostuksiin. Ihminen ei tahdo olla mukana sellaisessa, missä on jotakin, jota hänen omatuntonsa ei hyväksy. Meillä jokaisella on tarve olla sisäisesti ehjä. Ihmisellä, joka on joutunut ristiriitaan itsensä kanssa, ei varmastikaan vapaudu mitään voimavaroja. Kokosydäminen antautuminen sille asialle, jota palvelee, voi sen sijaan vapauttaa voimavaroja aivan ihmeellisellä tavalla. Tähän yksinkertaiseen tosiasiaan sisältyy suuri eettinen haaste jokaisen yrityksen johdolle.
Tiedämme myös, että päämäärien ja toimintaperiaatteiden arvioinnissa kiinnitetään meidän aikanamme yhä suurempaa huomiota kysymykseen siitä, minkälaisen ympäristön ja minkälaisen tulevaisuuden puolesta yritys toimii. Suunnittelussa ja päätöksenteossa vaaditaan siis yhä suurempaa pitkäjännitteisyyttä.
Myös vastakkaisia kehitysnäkymiä on olemassa. Kansainvälisesti on havaittavissa sellainen muutosprosessi, että omistajatahot ovat tulossa yhä enemmän ja aikaisempaa aktiivisemmin mukaan yritysten päätöksentekoon. Sinänsä tällä muutoksella ei ole moraalista sisältöä. Asiantuntijat ovat kuitenkin huomanneet, että muutokseen liittyy yhä useammin omistajien halu tavoitella lyhyen aikavälin voittoja. Tämä epäilemättä luo yritysten johdoille runsaasti lisäpaineita ja aiheuttaa myös eettisiä ongelmia.
Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon keskimmäinen sana kääntyy nykyään useimmiten muotoon solidaarisuus. Solidaarisuus on keskinäistä vastuuta ja huolenpitoa. On tärkeää, että johtaja on vilpittömän kiinnostunut työntekijöidensä jaksamisesta ja työpaikan ilmapiiristä ja yhteishengestä.
Monet työntekijät ovat uupuneita. Työntekijöitä on vähennetty, ja työn määrä on saattanut vain lisääntyä. Pelko oman työpaikan puolesta saattaa pakottaa työskentelemään yli voimien. Tämä saattaa vaikuttaa myös työpaikan ilmapiiriin. Kiusaaminenkaan ei ole työpaikoilla vierasta, ei edes seurakunnissa.
Nämä kaikki ovat asioita, jotka edellyttävät johtajalta hyvää arvostelukykyä ja aktiivista paneutumista. Hyvä ilmapiiri on omiaan vapauttamaan työniloa ja myös tuloksia tuottavia voimavaroja. Keskinäinen solidaarisuus lisää kaikin tavoin turvallisuutta ja hyvinvointia työpaikoilla.
Jo aikaisemmin työnantajayhdistykselle kirjoittamassani tervehdyksessä totean, että kirkon johtamiskulttuurista tuttu kuva paimenesta voi palvella myös yritysmaailman työnantajia pohtimaan omaa johtajuuttaan.
Paimen kulkee usein lauman edessä osoittamassa suuntaa. Tämän johtaja tekee asettamalla työntekijöille innostavia päämääriä. Kannustamalla luovuuteen, herättämällä luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta hän vapauttaa voimavaroja ja suuntaa niitä tavoitteiden saavuttamiseen. Paimenen tulee myös huolehtia siitä, että lauma saa ruokaa, vettä ja lepoa.
Välillä paimen kulkee lauman keskellä. Näin paimen tekee, kun hän haluaa läheltä nähdä, miten lauman eri yksilöt jaksavat. Näin saa johtajakin tehdä - osoittaa kiinnostustaan, osoittaa jokaiselle työntekijälle, että hänestä välitetään ja häntä pidetään tärkeänä. Tällä tavoin johtaja pitää joukkueensa koossa ja matkalla eteenpäin.
On myös hetkiä, jolloin paimen kulkee lauman perässä. Näin tehdessään hän kantaa erityistä huolta niistä, jotka syystä tai toisesta ovat vaarassa joutua ulkopuolelle ja jäädä muiden jälkeen. Tämäkin paikka kuuluu johtajalle.
Jokaisen johtajan suurimpia haasteita on sen arvioiminen, milloin on kuljettava lauman edessä, milloin keskellä ja milloin perässä viimeisten joukossa. Tämän on tapahduttava lauman tarpeiden mukaan eikä johtajan omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan. Hyvä johtaja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Näillä ajatuksilla haluan tervehtiä ja onnitella Turun työnantajayhdistystä sen täyttäessä 80 vuotta.