Uskonnonvapauslaki ja kirkon jäsenyys

Yleistä uudesta uskonnonvapauslaista

Uusi uskonnonvapauslaki tuli voimaan 1.8.2003. Se korvaa vuodelta 1922 peräisin olevan uskonnonvapauslain. Eduskunta hyväksyi uuden lain 11.2.2003. Tasavallan presidentti vahvisti sen 6.6.2003.

Uskonnonvapaus on perustuslain mukainen perusoikeus. Siihen kuuluu oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus sekä oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Laissa säädetään mm. rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista. Lakiin sisältyy myös säännöksiä, jotka koskevat jäsenyyttä uskonnollisessa yhdyskunnassa, menettelyä liityttäessä uskonnolliseen yhdyskuntaan ja erottaessa yhdyskunnasta, valaa ja vakuutusta sekä kokoontumislain soveltamista uskonnon julkiseen harjoittamiseen. Näin ollen uskonnonvapauslaki liittyy keskeisesti myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Lakiin sisältyy myös eräitä muutoksia perusopetuslain ja lukiolain uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetusta koskeviin säännöksiin. Vuoden 2004 alussa voimaan tuleva hautaustoimilaki liittyy uskonnonvapauslakiin omana säädöksenään.

Uuden uskonnonvapauslain taustalla on ajatus positiivisesta uskonnonvapaudesta. Siinä uskonto ymmärretään paitsi yksilön valinnaksi myös yhteisön perinteen osaksi. Valtion tehtävänä on turvata uskonnonvapaus ja luoda edellytykset sen toteutumiseen.

Nykyiseen tapaan evankelis-luterilaisesta ja ortodoksisesta kirkosta säädetään lisäksi asianomaisia kirkkoja koskevissa erityislaeissa.

• Kirkkoon liittyminen
• Kirkosta eroaminen
• Lapsen uskonnollinen asema
• Kaksoisjäsenyys
• Uskonnonopetus: perusopetuslaki ja lukiolaki
• Valan vannominen
• Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat
• Hautaustoimilaki (uskonnonvapauslakiin liittyvä säädös)