30.8. - Tutkimus nuorisosatanismista: Nuorison alakulttuuri, jossa paha voittaa ja väkivalta perustellaan uhraamisena

Opetusministeriön nuorisoyksikön aloitteesta on valmistunut selvitys nuorisosatanismista ilmiönä Suomessa. Selvityksen laatinut YTT Tapio Kuure luonnehtii ilmiötä "nuorisokulttuuriseksi pahuuden työstämisprojektiksi", jonka ideologiassa päävastustajina ovat kristinusko ja kirkko. Kuure luovutti muistion Nuorisotutkimusverkostolle maanantaina 30.8.. Kuure toimii tutkijana Tampereen Yliopiston Politiikan tutkimuksen laitoksella.

Suuntautuu kirkkoa vastaan, ei lamailmiö

Kuuren mukaan nuorisosatanismi ei ole tulkittavissa lamailmiönä tai nuorison taloudellisesta ja sosiaalisesta hädästä nousevana ilmiönä. Tätä johtopäätöstä tukee ainakin se, että ilmiön synty pohjoismaissa paikallistuu sekä Norjassa että Suomessa 1980-luvun lopulle, jolloin molemmat maat elivät voimakkaassa taloudellisessa noususuhdanteessa.

Taloudelliseen syrjäytymiseen ei viittaa myöskään se, että satanismi suuntautuu uskontoa ja kirkkoa vastaan, joka ei millään tavalla profiloidu poliittisena tai taloudellisena toimijana.

Lisäksi ryhmittymässä mukana olevien nuorten tausta on hyvin heterogeeninen ja nuorison alakulttuurina sitä luonnehtii keskiluokkaisuus. Alakulttuurin piirissä lakia rikkoneiden ja siitä tuomittujen nuorten tausta poikkeaa huomattavasti tavanomaisesta nuoren lainrikkojan taustasta sekä urakehitykseltään että sosiaaliselta taustaltaan.

Kuure ei pidä pätevänä jaottelua satanismista erillisenä ideologiana ja saatananpalvonnasta varsinaisena ritualistisena toimintana. Jaottelu on hänen mukaansa suurelta osin satanistien oma luomus, jonka tavoitteena on ylläpitää ja laajentaa toiminnan tarvitsemaa sosiaalista verkostoa ja tehdä ideologiasta helpommin lähestyttävää.

Parempana käsitteenä Kuure pitää kansainvälisessä, alan tutkijoiden keskustelussa käytettyä yleisempää käsitettä nuorisosatanismi, mikä pitää sisällään toiminnan molemmat ulottuvuudet. Siirtymät ryhmittymän sisällä voivat olla molemman suuntaisia eli joko ritualistisesta toiminnasta ideologisempaan toimintaan tai päinvastoin.

Musiikilla keskeinen merkitys

Nuorisosatanismi on oma selkeästi erottuva nuorison alakulttuuri, joka rakentuu heavy-musiikin alaosastojen ns. black metallin ja death metallin ympärille. Musiikin merkitys alakulttuurin ylläpidossa ja kehittymisessä on tärkeä, koska musiikillisella näyttämöllä tuotetaan koko se kuvasto ja terminologia, mikä rituaaleissa suoritetaan. Musiikin avulla pidetään myös yllä ja kehitetään alakulttuurin sisäpiirin verkostoitumista, uusien tulokkaiden rekrytoitumista ja kansainvälisiä yhteyksiä. Lisäksi musiikin kautta rakentuu alan pienyritystoiminta, jota edustavat lehdet, tekstiilit, pubit ja levykaupat.

Black metalli ja death metalli nuorison musiikillisena areenana on sikäli poikkeava, että se on etnisesti täysin valkoinen eikä se pyrikään kulttuureja ylittävään niin sanottuun cross-over avaukseen kuten mustat ryhmät omilla musiikillisilla lajityypeillään. Satanistisen musiikkityypin lähimpiä yhteistyökumppaneita ovatkin uusnatsistiset ryhmät.

Ihmisen pahuus pääkysymyksenä

Tapio Kuure pitää nuorisosatanismia enemmän ideologiana ja maailmankatsomuksena kuin filosofiana. Nuorisosatanistista maailmankatsomusta leimaa jyrkkä hyvän ja pahan vastakkainasettelu ja siitä puuttuu filosofinen taso.

Nuorisosatanismi ei aseta kysymystä ihmisenä olemisesta vaan sen pääkysymyksenä on ihmisen pahuus. Hyvän ja pahan välisessä taistelussa satanismi katsoo pahan voittavan. Lähtökohtana oleva ihmisen pahuus muodostaa retorisen keinon, jolla vastuu omasta toiminnasta annetaan ritualistisessa toiminnassa tuonpuoleiselle, "saatanalle".

Kirkon nuorisotyölle karttunut tietoa ja kokemusta

Kuuren mukaan nuorisosatanismi on nuorisokulttuurinen pahuuden työstämisprojekti, jonka ideologiassa päävastustajaksi rakentuu kristinusko ja kirkko. Muuta viholliskuvaa asetelmassa ei ole luotavissa, koska "saatana" -käsitteellä ei ole käyttöä kirkon ja uskonnon ulkopuolisilla näyttämöillä.

Satanistinen katu-uskottavuus perustuu symboleihin, joilla satanisti viestii "sopimustaan pirun kanssa". Retorisena keinona se toimii ainoastaan tilanteissa, jossa vastapuoli tunnustaa tällaisen "pirun" olemassaolon. Tämä vastakkainasetelma kirkon ja uussatanismin välillä on tuottanut tietoa ja kokemusta uussatanismista eniten juuri kirkolle ja kirkon nuorisotyölle.

Väkivalta "uhraamista"

Nuorisosatanismiin liittyvä väkivalta poikkeaa tavanomaisesta jengiväkivallasta, jossa tappamisen moraalinen oikeutus perustellaan "jengisodilla", missä vastustaja tulkitaan "viholliseksi", joka on "eliminoitava". Tavanomaisessa jengiväkivallassa kohteena onuseimmiten toinen jengi. Nuorisosatanismissa sen sijaan väkivalta suuntautuu ryhmän sisään ja väkivallan oikeutus perustellaan rituaalina. Tappaminen ei ole tällöin "vihollisen eliminoimista" vaan omien "uhraamista".

Nuorisosatanismiin liittyvä jengiytyminen poikkeaa ikärakenteeltaan tavanomaisesta nuorten lainrikkojien jengiytymisestä. Suomalaisten nuorten lainrikkojien ryhmän iän vaihteluväli on yleensä 5-6 vuotta kun satanistisessa ryhmässä se on tyypillisimmillään 6-13 vuotta. Asetelma suosii alaikäisten tyttöjen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Nykyinen lainsäätäntö riittävä

Nuorisosatanismi on tulkittavissa alakulttuurina ja uskonnollisena kulttina. Sitä korostaa etninen valkoisuus ja muiden etnisten ryhmien poissaolo. Sen voi tulkita olevan kykenemätön käsittelemään monikulttuurisuutta. Kuten muitakin puhtaasti valkoisia etnisiä ryhmiä, sitä leimaa äärimuodoissaan brutaali ja kontrolloimaton väkivalta.

Nuorisosatanismin käsittelyä ja siihen liittyvää tietämystä on Kuuren mukaan lisättävä Suomessa. Ilmiön syvempi kulttuurinen ymmärtäminen vaatii poikkitieteellistä lähestymistapaa.

Kuuren arvio on, että nykyinen lainsäädäntö on ilmeisen riittävä puuttumaan ilmiön rikolliseen puoleen, joita ovat esimerkiksi vahingonteot, väkivalta ja hautarauhan rikkominen. Sen sijaan asian tunnistaminen ja käsittely sosiaalisena ongelmana vaatii ongelman tunnistamiseen liittyvän tiedon lisäämistä, Kuure painottaa. (KT 30.8.1999 mo)

Lisätietoja:

Tommi Hoikkala, tutkimusjohtaja, Nuorisotutkimusverkosto, puh. 09-348 24327