Dosentti Simo Peura: Toistaiseksi tuntematon Martti Luther Martti Luther on yksi lännen kirkon kehitykseen eniten vaikuttaneista ajattelijoista. Hänen kuolemastaan on tullut kuluneeksi jo 450 vuotta. Silti hänen ajatteluaan tunnetaan edelleenkin huonosti. Luther on monessa suhteessa väärin ymmärretty mies, jonka ajattelusta vain luullaan tiedettävän. Kun tarvitaan syypää suomalaisten jokapäiväiseen elämän ankeuteen ja ilottomuuteen, sormi osoittaa Martti Lutheriin (1483-1546). Liika rehkiminen ja työnteko ovat seurausta luterilaisesta työetiikasta. Työttömyyden yksi aiheuttaja on tämän 1500-luvulla eläneen saksalaisprofessorin näkemykset. Suomalaisten kritiikitön kunnioitus virkavaltaa kohtaan on tulos luterilaisesta regimenttiopista. Luther kielsi nauttimasta Jumalan hyvistä lahjoista, ruoasta ja juomasta sekä avioelämän iloista. Hän ei kuuleman mukaan pitänyt enkeleistä. Finnairin huivin sinivalkoinen väri 1980-luvulla oli luterilaisen ankea. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Esimerkit osoittavat kuitenkin vain yhden asian. Lutherin omat ajatukset ovat edelleen piilossa virheellisten uskomusten takana. Irti ennakkoluuloista Tutkijoiden hahmottama kuva Lutherista on vaihdellut laidasta laitaan. Jotkut pitävät häntä suurena uskon sankarina. 95 teesin naulaamisesta alkoi ihmisen taistelu mahtavan Rooman kirkon valtaa ja väärinkäytöksiä vastaan. Toisille Martti Luther on riidankylväjä. Hän ei kyennyt milloinkaan rakentamaan sovintoa, vaan pirstoi lännen kirkon. Sen vuoksi Luther on nykyajan kirkkojen lähentymisen, ekumenian, vastustaja. Tutkimukselle on usein ollut tunnusomaista yksipuolistaminen ja kärjekkyys. Se on mahdollista Lutherin ilmaisurikkaiden ja purevien sanontojen ansiosta. Hänet on helppo alistaa yksipuolisten kirkkopoliittisten ja muiden pyrkimysten välikappaleeksi. Samalla Lutherin ajattelun sisältö jää huomiotta. Tunnettu katolilainen Luther-tutkija Peter Manns totesi 1980- luvun alussa, että Lutherin ajattelua on opittu tuntemaan vasta viime vuosina. Tällä Manns tarkoitti, että tutkijoiden näkemyksiä ovat ohjanneet virheelliset ennakko-oletukset. Luther on tuntematon, ei vain katolilaisille, vaan myös luterilaisille. Elämänmakuisen uskon tulkitsija Yksi syy Lutherin ajatusten tuntemattomuuteen on siinä, että hänen kirjoituksensa vaativat lukijalta paljon. Hänen sanomansa ei avaudu yhdellä lukemiskerralla. On välttämätöntä lukea hitaasti ja mietiskellen, tarvittaessa kerrata. Vaativuuden kääntöpuoli on ajattelun syvyys. Uskonnollisesti kiinnostunut lukija löytää Lutherin kirjoituksista oivalluksia yhä uudestaan. Lukija huomaa pian, että uskonpuhdistaja ei tyytynyt pintapuolisuuksiin. Hänen kamppailussaan kristillisen uskon perusteiden kanssa on elämän maku. Iso katekismus ja kirjanen "Kristityn vapaudesta" puolustavat edelleen paikkansa. Yksi Lutherin unohdetuista ajatuksista on luomakunnan arvon korostaminen. Jumalan olemus on lahjoittaa hyvää. Jumala on luonut kaiken hyväksi ja jatkuvasti pitää luotujen elämää yllä. Ruoka ja juoma ovat Jumalan hyviä lahjoja. Ne on tarkoitettu ihmisen iloksi ja käytettäväksi oikein. Luther on myös seksuaalimyönteinen teologi. Miehen ja naisen välisen seksuaalisuuden on tarkoitus tuottaa iloa ja mielihyvää aviopuolisoille. Kiihkeissä rakkauskirjeissään vaimolleen Käthelle Luther ylistää tätä Jumalan hyvää lahjaa. Sen sijaan selibaatin hän torjui, koska piti sitä ihmisen luonnon vastaisena. Musiikin ja ilon ystävä Kuvaavaa on Lutherin arvostus musiikkia kohtaan. Musiikki on Jumalan ihmeellinen luomus ja lahja. Sen tehtävä on suruun ja välinpitämättömyyteen vaipuneen mielen innostaminen. Luther sanoitti lukuisia virsiä. Hänen mielestään oli helpompaa rukoilla laulaen ja instrumentteja soittaen. Yhdessä Jumalan sanan kanssa musiikki kykeni karkottamaan Perkeleen ja lohduttamaan ihmistä ahdistuksessaan. Luther oli paitsi musisoinnin myös tanssin ystävä, kunhan pysyttiin kohtuuden rajoissa. Musisointi, laulaminen ja tanssi ilmensivät ihmisen iloa. Lähimmäinen etusijalle Lutherin mielestä luomakunnan hyvyys on tarkoitettu ihmisen käytettäväksi. Ihmisen tehtävänä on jakaa eteenpäin hyvyyttä, jonka Jumala lahjoittaa. Tämä tapahtuu noudattamalla kultaista sääntöä. Ihmisen tulee asettua lähimmäisensä asemaan ja toteuttaa lähimmäisen tarve. Kaiken yhteiskunnallisen elämän perimmäinen pyrkimys on Jumalan hyvyyden jakaminen. Mikä tahansa rehellinen työ on suunnattoman arvokasta, kun sillä palvellaan lähimmäisiä. Kultainen sääntö on myös oikeudenmukaisuuden mittapuu. Luther torjuu kaavamaisen lakipykälien tulkinnan. Silloin saadaan aikaan vain vääryyttä. Asianosaisen tilanne on otettava huomioon ja noudatettava kohtuutta. Rakkaus on luova ja kekseliäs. Yhteiskunnan uudistaminen Myös luterilainen yhteiskuntakäsitys ja -kritiikki perustuvat kultaiseen sääntöön. Viisas hallitsija ei käytä asemaansa valtansa pönkittämiseen, vaan palvelee kansaa ja ottaa sen oikeutetut tarpeet huomioon. Yhteiskunnan elämä on syytä järjestää terveen järjen avulla. Ratkaisuja on tehtävä kansalaisten todellista hyvää tavoitellen. Luther toimi myös oman aikansa yhteiskunnallisten epäkohtien uudistamiseksi. Hän arvosteli aikansa yletöntä koronkiskontaa. Wittenbergiin luotiin uusi sosiaalisen vastuun käytäntö, ja yhteisö alkoi huolehtia heikoimmista jäsenistään. Rakkauden periaate Lutherin käsitys ihmisestä oli realistinen, ei pessimistinen. Hän oli vakuuttunut, että ihmisten elämän perusvaikeutena on rakkauden periaatteen rikkominen. Ihminen ei halua lahjoittaa omastaan ja etsiä lähimmäisensä hyvää. Ihminen asettaa itsensä etusijalle ja tavoittelee omaa hyväänsä muiden kustannuksella. Tarvittaessa ihminen käyttää jopa Jumalaa hyväkseen. Epäuskoa on, kun ihminen tekee itsestään kaiken keskuksen ja oman elämänsä mestarin. Silloin Jumala, kaiken hyvän lahjoittaja, käy tarpeettomaksi. Luther suhtautuu torjuvasti "kauniiden" ja "rohkeiden" elämänmuotoon. Hän varoittaa mielistelemästä arvostetussa asemassa olevia, hyvinvoivia, kunniallisia, rikkaita ja menestyviä. Rakkauden kohteiksi on pikemmin asetettava kurjat, vähäosaiset, rumat, syntiset ja arvottomat. Heille on tarpeellista lahjoittaa Jumalan hyviä lahjoja. Tämänpuoleinen usko ja Jumala Lutherin käsitys Jumalasta on radikaali ja tämän päivän luterilaisuudessa lähes tuntematon. Jumala ei ole poissaoleva mietiskelijä, joka tarkkailee luomansa maailman kulkua. Jumala on itsensä lahjoittava hyvyys. Lutherin Jumala on tämänpuoleiseksi tuleva Jumala. Jumala on läsnä ihmisen arkisessa elämässä. Taivas tulee maan pinnalle, kun Jumala salatulla tavalla alkaa vaikuttaa ihmisen elämässä. Elämä uskossa on osallisuutta Jumalan elämään. Uskon olemusta tulkitessaan uskonpuhdistaja sai paljon vaikutteita mystiikasta. Hän kuitenkin sanoutuu irti mystiikasta, jossa Jumala sulautuu yhdeksi ihmisen kanssa. Luther itse puhuu Jumalan asumisesta sydämessä ja läsnäolosta. Tämä toteutuu, kun saarnataan evankeliumia, kastetaan ja vietetään ehtoollista. Silloin syntyy usko, ja uskon salaisuudessa on Jumala läsnä. Yhteinen opettaja Luther ei milloinkaan hylännyt äitikirkkoaan eikä katolista pappeuttaan. Vielä vähemmän hän perusti nimeään kantavan kirkon. Luther halusi elää kuolemaansa asti katolisen kirkon jäsenenä ja uudistaa sen; siitäkin huolimatta, että kirkko oli erottanut hänet yhteydestään. Tänään katolilaiset ja luterilaiset pyrkivät palauttamaan särkyneen yhteyden. Enenevässä määrin kirkot tiedostavat, että ykseys voidaan saavuttaa Lutherin näkemysten avulla. Hänen teologiansa on ekumeenisesti käyttämätön voimavara. Luterilaisille Luther on merkityksellisin reformaattoreista, koska hänen oivallustensa avulla luterilaisuus liittyy lännen kirkon ja ensimmäisten kristillisten vuosisatojen perintöön. Luterilaisuus ei ala vuonna 1517 tapahtuneesta teesien naulaamisesta. Juuret ulottuvat kauemmaksi uskonpuhdistuksen taakse Augustinukseen, Kyprianukseen, Athanasiokseen ja muihin varhaisen kirkon isiin. Katolilaisille Luther voi osoittautua yhdeksi katolisen uskon opettajista. Omien sanojensa mukaan Luther ei opettanut muuta kuin katolista uskoa. Hänelle katolinen usko tarkoitti sitä kristillisen uskon täyttä sisältöä, jota kristityt ovat aina edustaneet. Uskontulkintansa sisällön vuoksi Luther on luterilaisten ja katolisten yhteinen opettaja. KT/Simo Peura Dos. teol.tri Simo Peura työskentelee ekumeniikan assistenttina Helsingin yliopistossa.