Dosentti Markus Hiekkanen: Tuli on koetellut keskiaikaisia kivikirkkoja

Osa monisatavuotisista kivikirkoistamme on kokenut kovia historiansa aikana. Suomessa on muuhun Eurooppaan verrattuna vähän keskiaikaisia rakennuksia, kirkkojen lisäksi keskiajalta on peräisin muutamia linnoja kuten Olavinlinna ja Turun linna. Siksikin Suomen keskiaikaiset kivikirkot ovat korvaamattomia kulttuuriaarteita.

Kolmasosa Suomen yli 80 keskiaikaisesta kivikirkosta on kärsinyt tulipalosta ainakin kerran. Silti kirkkoja on vain harvoin jätetty raunioitumaan tai hylätty. Kirkkopaloja on tutkinut Helsingin yliopiston dosentti Markus Hiekkanen, jonka keskiaikaisia kirkkoja käsittelevä kirja ilmestyy ensi syksynä.

Vuosisatojen kuluessa eniten vaurioita ovat saaneet Suomen kahden keskiaikaisen suurkaupungin, Turun ja Viipurin kirkot. Turun tuomiokirkko on palanut ainakin 13 kertaa ja Viipurin kaupunginkirkkokin kuusi tai seitsemän kertaa. Viimeisen kerran jälkeen vuonna 1940 se jäi raunioksi. Useamman kuin kerran ovat palaneet myös muun muassa toissa syksynä tuhopoltosta kärsinyt Tyrvään kirkko, Porvoon nykyinen tuomiokirkko ja Siuntion kirkko.

Hiekkasen tutkimuksen mukaan tulen aiheuttaman tuhon on joskus kohdannut lähes 30 keskiaikaista kivikirkkoa. Kaikkiaan tulipaloja on ollut 67, koska osa kirkoista on palanut useamman kerran.

Tulipalojen syyt Hiekkanen jakaa neljään ryhmään, jotka ovat salama, varomaton tulenkäsittely, sota ja tarkoituksellinen tuhopoltto. 1700-luvun lopulta alkaen salaman aiheuttamat palot vähenivät ukkosenjohdattimen ansiosta. Suhteellisesti suurin osa paloista (19) on ollut huolimattomasta tulenkäytöstä aiheutuneita vahinkoja. Useimmat niistä ovat saaneet alkunsa kirkon ulkopuolelta, esimerkiksi kaupunki- tai kyläpaloista. Turun palossa 1827, joka oli pahin kaupunkipalo pohjoismaisessakin mittakaavassa, tuomiokirkko kärsi pahoja vaurioita. Viimeinen tuhoisa kaupunkipalo oli 1852, jolloin Vaasan kaupunki syttyi palamaan.

Suurimpana syynä kirkon sisältä alkaneisiin paloihin olivat lämmitykseen käytetyt uunit ja puukaminat. Kaminalämmityksen hävittyä 1920-luvun jälkeen ei kirkon sisältä vahingossa alkaneita suurpaloja ole sattunut. Viimeisin tällainen palo tapahtui Sääksmäen kirkossa 1929.

Rauhan aikana ei ennen ollut tuhopolttoja

Sodan aiheuttamia kirkkopaloja tunnetaan yhteensä kymmenen. Vanhin tieto on vuodelta 1318, jolloin novgorodilaisten Turkuun ulottama hyökkäys turmeli pahoin myös tuomiokirkkoa. Viimeksi tuhoutuivat Viipurin kaksi keskiaikaista kirkkoa talvi- ja jatkosodan aikana. Vaikka keskiaikaiset kivikirkot ovat muuten kärsineet sodissa, Turun ja Viipurin kaltaiset harkitut tuhopoltot ovat jääneet ainoiksi.

Aiempina vuosisatoina rauhan aikana tapahtuneet tuhopoltot olivat tuntemattomia. Niitä on kaksi, molemmat viimeisten 15 vuoden ajalta. Paljon huomiota herättäneen Tyrvään kirkon palon lisäksi on samasta syystä vaurioitunut aikaisemmin Pedersören kirkko vuonna 1985.

Hiekkasen mukaan kirkkojen tiiliholvit ovat suojanneet niiden sisätiloja paloilta, koska tuli ei ole saanut happea. Näin kävi esimerkiksi Hollolan kirkon palossa vuonna 1642. Tilanne on ollut huonompi niissä myöhäiskeskiajalla rakentamaan aloitetuissa kirkoissa, joissa tiiliholveja ei saatu muurattua kuningas Kustaa Vaasan uuden talouspolitiikan takia. Tyrvää on juuri tällainen esimerkki.

Vanhat palot voidaan Hiekkasen mukaan havaita kirkon päätyjen sisämuurien palossa rapautuneista ja liuskottuneista kivistä sekä ullakkorakenteiden hiiltyneistä puujätteistä. Aina havaintojen ja kirjallisten historialähteiden todistukset eivät osu yhteen. Esimerkiksi Keminmaan kirkko ei kirjallisuudessa esiintyvistä tiedoista huolimatta ole koskaan palanut.

Tuhoista huolimatta keskiaikaisia kivikirkkoja ei juuri milloinkaan ole jätetty raunioitumaan tai hylätty. Ainoa Suomen nykyrajojen sisällä sijaitseva palon jälkeen hylätty kirkko on Rauman kaupunginkirkko, joka tuhoutui vuonna 1640. Kaksi muuta kirkkoa -Viipurin kaupunginkirkko ja Viipurin dominikaanikonventin kirkko - jäivät jatkosodan jälkeen Neuvostoliiton puolelle.

Vuonna 2000 Turun tuomiokirkko täyttää 700 vuotta

Suomen vanhin kivikirkko on Ahvenanmaalla sijaitseva Jomalan kirkko, joka rakennettiin jo 1200-luvun loppupuoliskolla. Mannermaan ensimmäinen kivikirkko oli Turun tuomiokirkko, joka vihittiin kesäkuussa 1300. Muut mantereen kirkot rakennettiin vuosien 1420-1550 välisenä aikana.

Kivikirkkojen rakennusaineena käytettiin pääasiassa graniittia. Huolellisempaa muotoilua vaativissa osissa kuten ikkuna-aukoissa, holvauksissa ja päätykoristeluissa käytettiin usein tiiltä. Turun tuomiokirkon lisäksi vain Hattulan kirkko on kokonaan tiiltä tai tiilellä verhoiltu.

Keskiajan taloudellinen ja poliittinen tilanne vaikuttivat keskeisesti kivikirkkojen rakentamiseen. Suuret kivikirkot heijastivat kirkon mahtia ja pysyvyyttä ja niiden rakentaminen oli yleensä muutamien vuosien urakka. Usein linnanpäälliköiden ja muun aateliston aloite ja tuki oli rakennushankkeiden kannalta ratkaiseva. Aatelisista lahjoittajista antavat viitteitä kirkkojen seiniin ja holveihin maalatut vaakunat. Kustaa Vaasan toimeenpaneman kirkon tulojen peruutuksen jälkeen ei kalliita kivikirkkoja enää kyetty rakentamaan. (KT 12.3.1999 ah)

Lisätietoja: Markus Hiekkanen, p. 040-5540 725. Hiekkanen toimii keskiajan taidehistorian dosenttina Helsingin yliopistossa ja keskiajan arkeologian dosenttina Turun yliopistossa. Hän esitelmöi kirkkopaloista Suomen kirkkohistoriallisen seuran tilaisuudessa Helsingissä helmikuussa.