Uususkontoja, onko niitä?

Uuttako? (Alkuun)

Uutta tällainen uskonnollisuus on perinteisesti kristinuskon pääsääntöisesti sävyttämässä kulttuurissa tai ainakin niille, jotka mieltävät maailmansa kristinuskosta käsin. Uutta tällainen ei-kristillinen uskonnollisuus on myös länsimaiseen rationalistiseen herätykseen pitäytyneelle. Historiallisesti ihmisen uskonnollisuus ei ole
tietenkään mitään uutta. Uutta eivät ole myöskään aikamme uskonnollisuuden monet muinaiset juonteet.

Länsi-Euroopassa vaikuttaa kulttuurimme sisältä nousseiden uskontojen lisäksi vahvasti myös maahanmuuttajien ja siirtotyöläisten islam ja muut vanhat uskonnot, mutta emme tässä keskity nyt niihin.
 

Aikamme uskonnollisuuden juurista

(Alkuun)
Puhumme siis aikamme ei-kristillisestä uskonnollisuudesta. Puulla on kolme juurta:

   1. aasialaiset uskonnot,
   2. länsimainen okkultismi ja gnostilaisuus (Hermeksen herätys), jota tukee
   3. romanttinen kehitysoptimismi.

Itämaisten uskontojen maailman- ja ihmiskuvan juonteet häämöttävät useiden aikamme länsimaisten uskonnollisesti virittyneiden ajatustapojen takana. Esimerkiksi eräs scientologi Saksan TV:ssä sanoi oppiansa nykyaikaiseksi buddhalaisuudeksi. Buddhalaisuuden joidenkin piirteiden tarkastelu edustaa tässä aasialaisia uskontoja.

Buddhalaisesta maailman- ja ihmiskuvasta

Tasot kuvastavat myös ihmisen tajunnan tiloja. Ihminen edustaa mikrokosmoksena makrokosmosta, joka jakautuu eri tasoihin: alimpana aistillisen , aineellisen ja helvetin maailmat. Ihmisen tajunta on samaa olemusta kuin kosmos. Nousemalla alhaalta ylös omassa itsessään tapahtuu myös hengellinen nousu yhä materiaalittomampia kerroksia kohti. "Niinkuin ylhäällä, niin myös alhaalla." Törmäämme tähän samaan maailmankuvaan muuallakin, esim. astrologiassa, kabbalassa, magiassa, hermetismissä.

Olemassaolon tasot ovat myös tietoisuuden tasoja. Kullakin tasolla asuu tasolle kuuluvaa väkeä. Transsissa tai mietiskelyn avulla saavutetaan tai ohitetaan näitä tasoja ja päästään kosketuksiin saavutetun tason asukkaiden kanssa. Maailmankuva antaa selityksensä niin vainajahenkien kanssa seurustelulle kuin kanavoinnillekin, vaikka buddhalaisuus ei kehotakaan meitä liittymään sellaiseen seurapiiriin.

Buddhalaisuuden tavoite ei ole päästä nauttimaan eri olemassaolon tasojen henkimaailmoista eikä saavuttaa yhä parempia jälleensyntymisiä, vaan vapautua kokonaan jälleensyntymisten kierrosta, kiinnittymisestä ehdollisiin, tuskaa tuottaviinn maailmoihin.

Tasot voidaan kuvata myös zakroina (chakra, tsakra), tajunnan kerroksina, jotka mikrokosmos-ruumiissa vastaavat kosmisia olemassaolon tasoja. Nämä tasot vastaavat myös vanhaa käsitystä elementeistä, maailman alkeisvoimista:

Hermeksen herätys

Marilyn Ferguson, tunnettu New Age -ajattelun vaikuttaja ja The Aquarian Conspiracy -kirjan kirjoittaja sanoo, että hän edustaa ns. henkisen transformaation perinnettä, joka juontuu "alkemistien, gnostikkojen, kabbalistien ja hermetistien salaopeista". Niminä länsimaisen esoterian historiasta hän mainitsee mestari Eckartin, Giovanni Pico della Mirandolan, Jakob Böhmen, Emmanuel Swedenborgin, William Blaken, Teilhard de Chardinin, Aldous Huxleyn, psykiatri Carl Jungin, Fritjof Capran, Martin Buberin (!) ja Aldous Huxleyn.
 

1. Esoteerinen tulkinta

(Alkuun)
New Age ajattelu pitäytyy teosofian tavoin usein kristinuskoon, mutta antaa tälle eksoteerisen tulkinnan asemesta esoteerisen. George Trevelyanin kirjan Operaatio lunastus esittää tyypillisen tulkinnan: kirkko on 300-luvulta asti vainonnut esoteeristä kristinuskoa, jonka ajallemme ovat välittäneet keskiajan Temppeliherrojen ritarikunta ja kataarien ja albigenssien lahkot. Niiden tultua murskatuksi Ruusu-Ristin ja Vapaamuurarien veljeskunta ja viimeisimpien joukossa Rudolf Steiner jatkoivat esoteerisen kristinuskon perinteen säilyttämistä.

Länsimaisen esoteriikan perinteisiin luetaan 1) hermetismi, 2) alkemia, 3) salaseurat ja 4) kabbala. Uuden kiinnostuksen esoteriaan ovat herättäneet mm. Carl Jung. Esoteerinen perinne antaa itse omasta historiastaan kuvan, jota kriittinen historiantutkimus ei pysty todentamaan.
 

2. Hermes Trismegistos

(Alkuun)
Hermes Trismegistos on myyttinen hahmo, jonka nimissä kulkee n. 200 jKr laadittu ns. hermeettisten kirjoitusten kokoelma. Hänen persoonassaan sulautuu kaksi muinaista jumalaa, taivaallisen viisauden sanansaattajaa, Hermes ja egyptiläisten Tot. 1600-luvulle saakka ajateltiin, että Hermeksen kirjoitukset ovat Mooseksen ajan Egyptistä. Kirjoituksia on meidän ajallemme säilynyt kolmisenkymmentä. Tärkeimmät ovat 1400-luvulla latinaksi käännetty 17 kirjan kokoelma ja erityisesti sen ensimmäinen kirja Poimandres. Tärkeitä ovat olleet myös Aesculapius ja nuorempi Smaragditaulu, joka alkaa kuuluisalla hermeettisen tulkintaopin esityksellä: "Kaikki mikä on ylhäällä, on samanlaista kuin se mikä on alhaalla, ja kaikki alempi muistuttaa ylempää, jotta ykseyden ihme voisi toteutua."

Poimandreksesta tuli renessanssin taiteen ja kirjallisuuden keskeisiä innoittajia. Firenzen ruhtinas Cosimo di Medici sai sen käsiinsä ja käännätytti sen. "Suositun hermetistin Mercurio de Corregion käytös kuvaa hyvin sitä intoa ja uudenlaista kristinuskon tulkintaa, mitä hermetismi herätti renessanssin Italiassa. Palmusunnuntaina 1484 Correggio ratsasti Roomaan valkealla aasilla opetuslastensa seuraamana. Hänellä oli jalassaan Hermes-jumalan siivekkät kengät ja päässä orjantappurakruunu, johon on kiinnitetty kuun symboli ja sanat 'Tämä on poikani Poimandres, jonka olen valinnut'. Corregio julisti laskeutuneensa alas taivaasta, ratsasti Vatikaaniin ja ojensi erilaisia esineitä paavin istuimen eteen."
 

3. Pahaa aineellisuutta

(Alkuun)
"Poimandreksen aatemaailmaan kuuluu olennaisesti se, että aineesen sitoutuminen on pahaa ja ihminen tarvitsee jonkinlaista lunastusta päästäkseen irti materian ja sukupuolisuuden kahleista alkuperäiseen kaksineuvoiseen jumalyhteyteen. Mikään ulkopuolisen sijaishenkilön sovitustyö ei kuitenkaan tule kysymykseen, vaan ihmisen tulee paaston ja gnostisen tiedon kautta jumalallistua eli nousta takaisin Nusin luokse." Katsotaan, että hermeettisessä kirjallisuudessa on ainakin seuraavat yhdeksän piirrettä:
 

1. Maailmaa ei luotu tyhjästä, vaan eräänlaisesta alkumateriasta, kaaoksesta. Luomiseen osallistui useita eri voimia ja se saatetaan kuvata seksuaalisena tapahtumana: esim. kaaos on kohtu, jonka Jumala hedelmittää.
2. Luominen kuvataan groteskina ja irrationaalisena tapahtumana.
Kaaoksen elementit - alkumuta, pimeys ja vellova muutos - tuottavat elämää ja ovat sellaisenaan hyviä.
3. Elämän energian tunnuskuvina käytetään taruolentoja esim. häntäänsä syövää käärmettä, lohikäärmettä, vaakalintua.
4. Ikuisen paluun ajatus, jonka mukaan luominen on jatkuvaa ja itseään tydentävää. Maailma jatkuvasti tydentää itsenäsä eälvän organismin tavoin.
5. Vastaavuus "ylemmän" ja "alemman" välillä: taivaallinen - makrokosmos - mikrokosmos, jumalallinen - inhimillinen ovat rakenteeltaan samankaltaisia ja vaikuttavat toisiinsa. Jumala toimii maailmassa, tähdet vaikuttavat metalleihin, luonnon "jäljistä" voimme lukea taivaallisia asioita.
6. Ylenemisoppi: ihminen voi jumalallistua.
7. Alastumisoppi: vaipumalla syvyyksiin ja kohtaamalla hirviöitä jumala tai ihminen voi saavuttaa jotakin arvokasta, esimerkiksi uuden tai paremman elämän.
8. Tyyliltään hermeettiset kirjoitukset ovat monimielisiä ja sekavia.
 

(Alkuun)
"Poimandres-kirja käsittelee luomistapahtumaa, jossa minäkertoja Hermes selittää, kuinka jumalallinen järki Nus ja hänen poikansa Logos paljastavat Hermekselle maailman synnyn salaisuuden. Alussa oli kaaos, josta Logos erotti neljä elementti: tulen, maan, ilman ja veden. Jumaljärki Nus on kaksineuvoinen, joka synnyttää alussa toisen järjen eli demiurgin, joka luo planeetat. Sitten Logos yhtyy demiurgiin ja näin yhdistynyt jumalaolento luo maailman kasveineen ja elimineen. Kuitenkin jumaljärki Nus synnyttää ihmisen kohdussaan. Ihminen on siis puolijumala, joka kuuluu sekä Nusin että demiurgin maailmaan." "Antiikin neljä elementti tuli, vesi, maa ja ilma, niistä sekoittuvat luonteenpiirteet eli temperamentit sekä erilaiset vertauskuvalliset eläimet, kasvit, jalokivet ja metallit ovat osa hermeettistä maailmaa." Keskiajalla tämä symbolioen maailma vielä entisestään rikastuu (400 - 1150). Hermetismia ei keskiajalla suinkaan pidetty harhaoppina.

5. Tunnettua tavaraa

(Alkuun)
Tuomas Akvinolainen ja Luther tunsivat myös nämä kirjoitukset, mutta eivät antaneet niille suurtakaan arvoa. Uuden ajan taiteilijat ja luonnontieteilijät saivat vaikutteita hermetismistä: William Shakespeare (Myrsky), W.A. Mozart (Taikahuilu), William Blake, Giordano Bruno, Isaac Newton. Alkemia kulkeutui antiikin Kreikasta arabialaisen kulttuurin kautta (Phsysika kai Mystika n.50 jKr.). Keskiajan lopulla alkemian maine huononi, koska se liitettin rahan väärentämiseen. Alusta alkaen siihen on kuulunut uskonnollisnen ulottuvuus, koska päämääränä on transsubstantaatio, aineen muuttaminen toiseksi yliluonnollisin voimin. Alkemia haki mm. viisasten kiveä, joka on Kristuksen symboli ja vastaavuus maan päällä. C.G.Jung kutsuu tätä Lapis-Kristus-paralleeliksi. Alkemistisen vaihtoehtoisen lääketieteen synty henkilöityy uuden ajan alussa vaikuttaneeseen saksalaiseen lääkäriin Theophrastus Paracelciukseen (1493-1541), jota hänen aikalaisensa kutsuivat luonnontieteen Lutheriksi. "Jumala on makrokosmos, jota mikrokosmoksen yksityiskohdat jäljittelevät".

6. Kabbala

(Alkuun)
Kabbala (hepr = vastaanottaminen, perimätieto) on juutalaisten salaopistaan ja mystiikastaan käyttämä nimitys, juutalaisuuden esoteerinen tulkinta ja korkean magian järjestelmä. Kun juutalaiset karkoitettiin Espanjasta 1492, kabbala levisi Pohjois-Italiaan, missä renessanssiajan maagikot saivat siitä vaikutteita. Kabbalan tavoite on päästä Jumalan yhteyteen ja se pyrkii selittämään Jumalan ja luomakunnan yhteyttä, josta saadaan tietoa mm. luku- ja kirjainmystiikan avulla. Kabbalan psykotekniikoilla on vastineensa joogassa: kabbalan kymmenen sefirotia vastaavat joogan zakroja. Totuutta ei voida saavuttaa käsitteellisellä tiedolla, vaan mystisellä vajoamisella äärettömään, hurmoksentapaisella tuntemisella, sisäisellä näkemyksellä. Filosofisiin mietiskelyihin sekoittuu luvuilla leikittelemistä, astrologiaa ja magiaa, koska Jumalan mieleen voidaan perehtyä sen kautta, mitä löytyy alhaalta. Stephan A. Hoeller on sanonut 1975, että kabbala "enemmän kuin mikään muu psyykkinen järjestelmä näyttää vapauttavan erilaisia psyykkisiä voimia alitajunnasta".
 

7. Suosiota

(Alkuun)
1500 ja 1600 -lukujen taitteessa mystisen uskonnon ja uuden kokeellisen luonnontieteen yhdistävät maailmankatsomukset olivat muodissa. Giordano Bruno, Johannes Kepler, Robert Boyle ja Isaac Newton kannattivat tämäntapaisia synteesejä. Ajan alkemistisissa kirjoituksissa alkemia, kabbala ja hermetismi esiintyivät yhdessä salaviisauden kokoelmana. 1600-luvulla synteesit alkoivat hajota ja eriytyä. Uskonnollinen hermetismi ja alkemia kanavoituivat salaseuroiksi: ruusuristilisyys ja vapaamuurarit. Johann Valentin Andreaen on ruusuristiläisten perustekstien ja temppeliherrojen myytin alkuunpanija. Hänen teksteistään ovat saaneet vaikutteita mm. Francis Bacon, Rene Descartes ja G.W.Leibniz.
 

8. Esoteerisen uskonnollisuuden haaste

Esoteerinen kristinuskon tulkinta on kautta vuosisatojen saanut elää suhteellisesti rauhassa kristillisen kirkon rinnalla. Se on haastanut ja haastaa sitä edelleen aidon spiritualiteetin etsimiseen.

Muutamia historiallisia merkkipaaluja nykyaikaisen esoteerisen uskonnollisuuden tulkinnan tiellä

Teosofisen seuran varhaiset tavoitteet:

   1.Luodaan universaalin veljestön ydinryhmä, jonka jäseniä ei eroteta toisistaan rodun, uskontunnustuksen, sukupuolen, kastin tai värin perusteella.
   2.Edistetään uskontotieteen (Comparative Religion), filosofian ja tieteiden tutkimusta.
   3.Tutkitaan ihmisessä vaikuttavia selittämättömiä lakeja ja ihmisen piiloista luontoa ja voimia.

1893 Chicagossa pidettiin maailmanuskontojen konferenssi. Konferenssissa Swami Vivekananda niitti mainetta ja perusti Vedanta Societyn 1894 Yhdysvaltoihin ja Englantiin. Hän oli ensimmäinen useita seuraajia lännestä saanut hindujohtaja. Intiassa hän oli perustanut Ramakrishna Math -organisaation. Nuorukaisena hän kuului Brahmo Samaj -liikeeseen, joka oli syntynyt lännen ja Intian kohtaamisesta brittiläisen siirtomaavallan aikana. Opiskelijana hän liittyi Shri Ramakrishnan, alempikastisen Äiti-jumalan palvojan, opetuslapsiin.

1907 Annie Besant seurasi Blavatskya teosofisen seuran puheenjohtajana, erityisesti sen esoteerisemman osaston johdossa, joka otti osaa Suuren valkoisen veljeskunnan maailmansuunnitelman toteuttamiseen ja suuren Maitreyan ja Kristuksen pikaiseen tuloon, joksi Annie Besant valitsikin nuoren intialaispojan Krishnamurtin, (The Order of the Star of East), joka kuitenkin 1929 kieltäytyi messiaan tehtävästä kokouksessa, jossa myös Yrjö Kallinen oli läsnä.

Rudolf Steiner tutustui teosofiseen liikkeeseen 1902, mutta havaitsi pian, ettei se vastannut hänen tarpeitaan. Aikaisemmin hän oli tehnyt paljon töitä Johann Wolfgang von Goethen teosten parissa. Vuoden 1906 jälkeen hän toimi muutaman vuoden Ordo Templis Orientisin parissa ja oli Mysteria Mystica Aeterna Looshin johtajana. Ruusuristiläisistä ajatuksista, teosofisista lähteistä, kristinuskosta ja okkultisista lähteistä koostettu synteesi alkoi kehittyä., antroposofisen oppi. Hän perusti antroposofisen liikkeen 1924, jonka mukaan on olemassa korkeampi hengellinen maailma, joka on puhtaan viisauden käsitettävissä, mutta joka edellyttää inhimillisen viisauden korkeimpien elementtien käyttöönottoa. Hän uskoi, että ihmiskunta oli aiemmin osallistunut aktiivisemmin maailman hengellisiin prosesseihin, mutta että liiallinen kiinnittyminen aineellisiin asioihin oli rajoittanut osallistumisen kykyä. Ihmisen tajuntaa olisi koulutetava kohoamaan aineellisen yläpuolelle uudistuneeseen hengen käsittämiskykyyn: tarvitaan henkistä kasvua.

Rudolf Steinerilla oli myös selvännäkemisen kyky ja muita mystisiä kokemuksia, jotka sävyttivät osaltaan hänen ajatteluaan. Biodynaaminen viljely on paljolti antroposofian peruja samoin kuin Waldorf- (Steiner-) koulut. Musiikki- ja ääniterapia on saanut virikkeitä ja vauhtia Steinerin kehittämästä eurytmia-liikunnasta. Aikamme ei-kristillinen uskonnollisuus sisältää oleellisesti samankaltaisia elementtejä, joita on löydettävissä Steinerin ajattelusta.

Piirteitä (muutamia ja suhteellisen satunnaisia) aikamme esoteerisestä ja okkultisesta uskonnollisuudesta

2. On siirrytty osittain maagisen alueelle: Ouija-lauta, Tarot-kortit, astrologia, ravinto-, tuoksumystiikka on tullut mahdolliseksi "niinkuin ylhäällä, niin myös alhaalla" -periaatteen myötä. Konkreettiset mikrokosmoksen välineet vaikuttavat makrokosmokseen tai konkreettisten mikrokosmoksen välineiden avulla voidaan tulkita makrokosmoksen muuten salattuja tapahtumia

3. Ravintomystiikka. Aasialaisissa kansanuskonnoissa, erityisesti taolaisuuteen periytyneessä kiinalaisessa kansanuskonnoissa ravintoaineille annetaan uskonvaraisia merkityksiä: esim. sairaus tulkitaan järkkyneeksi tasapainoksi "kuumien ja kylmien" elementtien, jinin ja jangin välillä. Epätasapaino voidaan korjata tuntemalla vastaavia elementtejä edistävät ja sisältävät ravintoaineet. Ravintomystiikka näyttää periytyneen länsimaihin, tai ainakin se tunnetaan myös teosofiassa ja antropologiassa.

4. Uskonnollista maailmankuvaa tai ainakin ei-kristillistä henkistä ihmiskäsitystä edellyttävät terapiat. Nämä voidaan jakaa kahteen joukkoon (keinotekoisesti) fyysistä välittäjäainetta käyttäviin (kristallit, kivet, magneetti, tuoksu) maagisiin terapioihin ja rationalistisesta poikkeavaan ihmiskäsitykseen (auraparannus, energiansiirto, healing, henkiparannus) liittyvät terapiat. Koska ihminen on mikrokosmos, hänen sisäisyytensä ja maailman ulkoisten tekijöiden suhteen tunteminen mahdollistaa kummankin manipuloinnin. Esoteerinen tieto kosmoksen suhteesta ihmisruumiseen ja -mieleen mahdollistaa ruumiin manipuloinnin ja magian.

5. Astrologia. Selvittää Taivaallisten olentojen tahtoa maan päällä opiskelemalla taivaallisten olentojen ja astrologisten vaikutusten suhteita ihmisten kohtaloihin. Viimeisen 2000 vuoden aikan aurinko on kulkenut kalojen tähtikuvion läpi. Kalaa pidetään mykkyyden ja typeryyden, passiivisuuden ja äärimmäisen tietämättömyyden symbolina. Seuraavaksi aurinko siirtyy vesimiehen kuvioon. Vesimies on taas äärimmäisen älykäs ja täynnä energiaa.

6. Itseoivallus, keskittyminen itseen ja jumalallistuminen. Esim. buddhalainen, samoin kuin useiden muidenkin Intian uskontojen mietiskely lähtee itseen keskittymisestä; toinen suljetaan lähtökohdissaan pois, samoin itse persoonallisuus, itseys, perimmäisenä todellisuutena. Mietiskelyssä on tarkoitus löytää absoluutti omasta itsestään, jumalallistua, absolutisoitua, nousta alhaisempia tiedostamisen tasoja korkeammalle tasolle.

Kristinusko on Jumalan ihmiseksi tulon juhlaa, useat muut uskonnot ihmisen jumalaksitulemisen juhlaa. Usein jumalallistumiseen liittyy ekskarnaatio, luodun todellisuuden halveksiminen ja aineellista henkisemmille tasoille pyrkiminen. Kristinusko puhuu Jumalan inkarnaatiosta, useat muut uskonnot ihmisen ekskarnaatiosta.

7. Jälleensyntyminen kuvaa monia aikamme heränneen uskonnollisuuden liikkeitä. Länsimaissa teosofiasta alkaen kehitysoptimismi ja romantiikka ovat kuuluneet jälleensyntymisen länsimaisen muunnoksen piirteisiin. Lännessä jälleensyntyminen on armon lain seurausta ja kivaa, idässä se on tila, jostaetsitään vapautusta.

8. Yhteys henkimaailmaan. Buddhalaisessa mietiskelyssä saavutetaan tasoja, joilla elää muita aistivaikutelmia vastaanottavia olentoja. Henkiliikenne on siinä mahdollista, vaikkakaan ei suotavaa. Useat aikamme esoteerisen uskonnollisuuden edustajat kertovat henkikokemuksistaan. Monet suosituista kirjoista sanotaan saadun kanavoinnin välityksellä suoraan henkimaailmasta.

(Alkuun)
Puhuttaessa aikamme uskonnollisuudesta on toki muistettava, että ei ole nähtävissä yhtä selkeästi erottuvaa Uuden Aikakauden uskontoa. Edellä luetellut piirteet näkyvät historiallisen kristinuskon katselukulmasta eivätkä ne selitä mitään ryhmää sisältäkäsin ja kokonaan, joitakin varmasti varsin huonostikin. Luetteloon on poimittu sellaisia uskonnollisia piirteitä, jotka poikkeavat oleellisesti historiallisesta kristinuskosta. Samoja piirteitä, kuten edeltä käy ilmi, on löytynyt aika ajoin myös perinteisenä pidetyn kristinuskon liepeiltäkin. Uuden testamentin sivuilta ja varhaisesta kirkkohistoriasta voimme lukea, miten gnostilainen ja historiallinen kristinuskon tulkinta ovat käyneet jo kauan kisailua. Kisa siis jatkuu.

• Aagaard Morten. An Introduction to Modern Yoga. Areopagus, Lent 1991, Volume 4, NO.2.
• Arlebrand Håkan. Aura, karma, kabbala....Kirjaneliö. 1992.
• Gothóni René, Mahapanna (Mikael Niinimäki). Buddhalainen sanasto ja symboliikka. Gaudeamus. 1990.
• Melton J. Gordon. New Age Enclycopedia. Gale Research Inc. 1990.
• Rahula Walpola. What the Buddha Taught. Grove Press. 1974.
• Ratanasuwan Phorn. Buddha Vidya (Buddhology). Home of Psychical Research. 2526/1983.
• Saarinen Risto. Hermeksen herätys. Jumalankuvakirja. Kirkon tutkimuskeskus. Sarja N:O 54. 1991.
• Story Francis. Dimensions of Buddhist Thought. Gods and Their Place in Buddhism. Buddhist Publication Society. 1985.

•  Palautetta kirjoittajalle

 
•  Takaisin KLK:n uskontosivu

 
•  KLK:n etusivu

Kirkon kotisivu