ANTROPOSOFIA

Rudolf Steiner 

Rudolf Steiner (1861-1925) syntyi Itävalta-Unkarin Kraljevicissa ja opiskeli Wienissä. Opiskeluaikanaan hän kiinnostui ihmisen ja maailman henkisestä luonteesta ja löysi samanmielisiä ihmisiä teosofian parista. Steinerista tuli Saksan Teosofisen seuran pääsihteeri vuonna 1902. Kaikki seuran ajatukset eivät kuitenkaan miellyttäneet Steineria. Esimerkiksi teosofian tiettyjen suuntausten nojautuminen tiukasti buddhalaiseen ja hindulaiseen oppiin häiritsi häntä. Lopullisen eron syy oli se, ettei Steiner hyväksynyt Annie Besantin johtaman liikkeen ajatuksia siitä, että intialainen poika Krishnamurti oli Kristuksen ruumiillistuma. Steiner erosi Teosofisesta seurasta ja perusti Antroposofisen seuran vuonna 1913. 

Steinerin ajatuksiin ovat vaikuttaneet teosofian lisäksi romantiikan ajan ajattelijat, esimerkiksi Goethe ja Hegel, joiden ajatuksia Steiner piti tärkeinä ja joita vieläkin lainataan antroposofisissa julkaisuissa. Etenkin Goethen ajatukset kokonaisvaltaisesta tieteestä ja väriopista kiehtoivat Steineria. Hänen mukaansa antroposofia perustuu länsimaiseen hengenperinteeseen. Teosofian kautta myös gnostilaisuuden esoteeriset opit sekä okkultismi vaikuttivat Steineriin. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen mielestään ihmiset kehittyvät kohti viisautta, eikä varhaisessa vaiheessa saa paljastaa liikaa uskon salaisuuksia. Esimerkiksi jotkin Raamatun kirjoista, kuten Johanneksen evankeliumi, avautuvat vain esoteeriselle sisäpiirille kun taas toiset kirjat ovat selkeitä "maallikoillekin". Myöhemmin Steiner lievensi ajatuksiaan opetusten eriasteisesta luonteesta. Steinerin opit levisivät aluksi hänen ahkeran luennointinsa ansiosta. Liikettä levitettiin luennoista tehtyjen kirjojen ja hänen kirjoittamiensa kirjojen kautta. Jo hänen väitöskirjassaan Vapauden filosofia (1894) antroposofiset ajatukset alkoivat muotoutua. Keskeisiksi ajatuksiksi voisi tiivistää: usko ja tieto sekä kokemus ja ajattelu on voitava yhdistää hengentieteen sisällä. 
 

Antroposofia (Takaisin alkuun)

Antroposofia ei ole varsinaisesti uskonto: sillä ei ole uskonnollisia rituaaleja eikä kirkkoja jne. Kuitenkin antroposofialla on maailmasta monia sellaisia käsityksiä, jotka voidaan luokitella uskonnollisiksi. Steiner on esimerkiksi ottanut kantaa Kristuksen olemukseen, ihmisen asemaan maailmassa ja Jumalaan. Antroposofian kannattajat luonnehtivat hengentiedettään maailmankatsomukseksi, johon sisältyy henkinen ulottuvuus. 
 

Maailma (Takaisin alkuun)

Antroposofiassa tärkeää on hengellisen olemisen korostaminen. Steiner nimittikin antroposofiaa myös hengen tieteeksi. Tämän opin avulla hän halusi yhdistää jälleen uskonnon ja tieteen yhdeksi niin, ettei tieteessä korostettaisi liikaa materiaalista maailmaa; Steiner halusi kuroa umpeen kuilua materiaalisen tieteen ja henkisen uskonmaailman välillä. Maailma kehittyy Steinerin mukaan kausittain kohti henkisempää tilaa. Evoluutio siis koskee koko maailmankaikkeutta ja jatkuu yhä. Steinerin mukaan maailmankaikkeus on pyhiinvaelluksella materiaalisesta kohti henkistä, Kristuksen kuolema ristillä pelasti yksittäisen sielun lisäksi koko maapallon.
 

Ihminen (Takaisin alkuun)

Ihminen ja universumi vastaavat olemukseltaan toisiaan; ihminen on mikrokosmos, jota vastaa universumin makrokosmos. Ihminen on myös samaa olemusta Jumalan kanssa. Aivan kuin pisara vettä on samaa ainetta kuin meri mutta ei yhtäläinen, samoin ihminen ja Jumala suhtautuvat toisiinsa. Ihminen kehittyy kohti jumalallisempaa olemassaoloa jälleensyntymisten ketjussa karman lain (syyn ja seurauksen laki) alaisuudessa. 

Ihmisessä erilaiset ruumiit yhtyvät toisiinsa. Fyysinen ruumis on kiveen verrattavissa. Kaikilla elottomillakin olioilla on tämä ruumis. Elämänruumis eli eetteriruumis on kasvikuntaan verrattavissa ja kasveilla on sekä fyysinen että eetteriruumis. Eläinkuntaan voi verrata sielunruumista eli astraaliruumista, jollainen on edellisten lisäksi eläimillä. Astraaliruumista hallitsevat energiakeskukset, chakrat. Seuraava taso on minuus eli kokonaispersoonallisuus. Vain ihmisillä on minuus. Ihmiset kehittyvät vielä tästä ylöspäinkin eri aikakausina. Kokonaispersoonallisuuden jälkeen muotoutuu henkiminä eli manas, jolloin kehittyy myös tietoisuus alkuperästä. Tämän jälkeen kehittyy elämänhenki buddhi ja saavutetaan tietoisuus olemisen henkisestä ja jumalallisesta alkuperästä. Viimeinen aste on atma, jolloin ihminen on itsenäinen henkinen olento ja kokee kaiken rakkauden ja viisauden itsessään. 

Jumala (Takaisin alkuun)

Syntiinlankeemuksessa ihminen ei joutunut eroon Jumalasta vaan omasta henkisestä itsestään. Tämä syntiinlankeemus oli materialismi. Jumala ei ole varsinainen persoona. Steiner itse esittää ajatuksen, jonka mukaan Jumala, jumalallinen ja henkinen ovat samaa asiaa. Jokaisessa ihmisessä on siis henkisyyden tai jumaluuden siemen sisällään ja  jälleensyntymisten kierrossa ihmisen minuus kehittyy vaiheittain monien maa-elämien kautta. 

Steinerin mukaan Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli tärkeä tapahtuma, sillä tällöin Kristus sovitti maailman objektiivisesta synnistä. Kuitenkin henkilön itsensä tekemät synnit jäävät jälleensynty-misen kautta sovitettaviksi. Tällaisen opin Steiner katsoi löytyvän Raamatusta, kun osaa tulkita sitä oikein ja ymmärtää sen syvemmän merkityksen. Tämä on mahdollista Akasha -kronikan avulla. Akasha -kronikka on jonkinlainen kosminen muisti, jonka voi lukea vain henkisin silmin. Steiner kirjoittikin oman tulkintansa Jeesuksen elämästä,  ns. Viidennen evankeliumin vuonna 1913, missä hän kuvaa Jeesuksen elämää 12-vuotiaasta 30-vuotiaaksi. Steiner löytää Uudesta testamentista perusteet mm. jälleensyntymisopille ja karman laille. 

Eräs Steinerin käsityksistä oli se, että aluksi maailmaan syntyi kaksi Jeesusta. Beetlehemiläinen ja nasaretilainen Jeesus yhdistyivät, kun Jeesus oli Jerusalemin temppelissä käymässä 12-vuotiaana. Tällöin Jeesuksen minuuteen yhtyi Zarathustran minuus ja Jeesus näytti muuttuneen. Jordanin kasteessa Jesukseen liittyi Kristus -minuus, jota ei hänessä tätä ennen ollut. Ristillä kuoli vain Jeesuksen fyysinen minuus, hänen Kristus-henkensä poistui jo Getsemanessa Jeesuksen ruumiista. 
 

Antroposofinen lääketiede (Takaisin alkuun)

Antroposofinen lääketiede perustuu sille ajatukselle, että pohjimmiltaan oleminen on henkistä ja ihminen on karman lain alaisuudessa. Lääkinnässä pyritään vaikuttamaan etenkin henkiseen puoleen ihmisessä ja palauttamaan tasapaino henkisen ja ruumiillisen välille. Hoitomuotoja on mm. hoitoeurytmia, musiikkiterapia, kuvataideterapia, puheterapia, perheterapia ja rytminen hieronta. Steiner itse on antanut tarkat ohjeet mm. eurytmiasta, mutta osa terapioista , esimerkiksi antroposofinen puheterapia, on kehitetty hänen oppiensa pohjalta myöhemmin. Hoitoeurytmiassa pyritään liikkeen ja äänien avulla saavuttamaan tasapainoinen tila. Liikkeillä jäljitellään luonnosta löytyviä liikkeitä, joiden avulla pyritään kääntämään ihminen sisään päin ja parantamaan itsensä oman eteerisen olemuksensa avulla.  Terapeuttien mukaan hoidot määrää lääkäri ja hoidon tarkoitus on saavuttaa sisäinen tasapaino, myös kehon ja hoidon kokonaisvaltaisuutta korostetaan. 

Antroposofiset lääkkeet muistuttavat homeopaattisia lääkkeitä: kyse on lähinnä luonnonlääkkeistä, joita laimennetaan runsaasti. Näillä lääkkeillä katsotaan olevan positiivinen vaikutus ihmisen henkiseen minään niiden vaikuttamatta liikaa hänen olemukseensa. Lasten rokotuksia ei suosita, sillä katsotaan että lastentautien tarkoituksena on muokata minää ja auttaa sieluruummiin kiinnittymistä fyysiseen ruumiiseen. Rokotuksilla puututaan tähän kehitykseen väkivaltaisella tavalla ja muutetaan täten lapsen persoonallisuutta. Lapsi sovittaa tautiensa kautta edellisen elämänsä huonoa karmaa ja mikäli tähän puututtaisiin, lapsen jälleensyntymäkierto voisi häiriintyä. 
 

Biodynaaminen viljely (Takaisin alkuun)

Biodynaaminen viljely perustuu Steinerin vuonna 1924 pitämiin esitelmiin maanviljelystä. Nämä esitelmät on koottu yhteen Maatalouskurssi -nimiseksi kirjaksi. Steinerin mukaan maanviljely ei ole kytköksissä vain luontoon maatilan ympärillä vaan maanviljelyllä tulee liittyä koko kosmoksen ekologiseen rytmiin. Viljelyssä tärkeää on ajoittaa kylvö- ja sadonkorjuuajat astrologisesti oikein. Siis planeettojen liikkeiden katsotaan vaikuttavan viljelytapahtumaan ratkaisevasti. Tämä on ymmärrettävää siinä valossa, että ihminen ja universumi ovat samaa ainesta. Siten universumilla on vaikutus ihmisen olemiseen ruoan kautta. Biodynaamisen ruoan tarkoituksena onkin henkisen ja fyysisen ruumiin välisen tasapainon edistäminen ja ylläpitäminen. Kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita ei käytetä, vaan maaperän hedelmällisyys säilytetään kompostoinnin, viherlannoituksen, vuoroviljelyn ja biodynaamisten ruiskutteiden (preparaattien) avulla. Viljelijä itse valmistaa preparaatit ja esimerkiksi humuspreparaattia valmistetaan seuraavasti: Lehmän sarvi täytetään lehmän lannalla ja haudataan talveksi  noin puolen metrin syvyyteen. Keväällä sekoitetaan sarven sisältö viiteen litraan vettä vaihtamalla välillä hämmennyssuuntaa. Saatu liuos pirskotetaan 1200 neliömetrin alueelle. Preparaattien avulla kasvien elämänvoimaa antavia ominaisuuksia vahvistetaan. 
 

Steinerpedagogiikka (Takaisin alkuun)

Steinerin ajatukset jälleensyntymisestä ja ihmisen kehittymisestä kohti henkisempää vaikuttivat myös hänen pedagogiseen suuntautumiseensa. Jälleensyntyminen vaikuttaa kasvatukseen niin, että vanhempien ja muiden kasvattajien tulisi kohdella lasta sen mukaisesti, että tämä on vanha sielu. Ensimmäisen ikäkauden aikana lapsi vasta irrottautuu henkisestä olemisesta ja orientoituu tässä maailmassa vaeltamiseen fyysiseen ruumiseen kiinnittymällä. 

Koulun kannalta ihmisen kehittymisen ikäkaudet ovat tärkeitä. Ennen kouluikää kehittyy lapsen fyysinen ruumis eniten. Koulussa ensimmäinen kausi on 7-14 -vuotiaana, jolloin kehitys kohdistuu lapsen elämänvoimaruumiiseen ja tunne-elämä on tärkeällä sijalla. Itsenäinen ajattelu alkaa kehittyä n. 14-vuotiaana. Toinen kausi 15-21 -vuotiaana keskittyy sielunruumiin eli astraaliruumiin kehittämiseen, jolloin opettajan tehtävänä on innostaa oppilasta muodostamaan oma elämänkäsityksensä. Kolmantena kautena eli  21. ikävuodesta alkaen ihmisestä tulee oma persoonallisuutensa. Koulun tarkoitus on tukea tätä henkisen kehityksen kokonaisprosessia. Yksi keino tässä on mm. eurytmia. Eurytmia on Steinerin kehittämä tanssin muoto. Siinä on tarkoitus ottaa ääni ja tila huomioon liikkeessä. Peruskoulussa sitä kuuluu opetukseen yksi tunti viikossa. Eurytmia korostaa ruumiin ja hengen tasapainon löytämistä liikkeen avulla. 

Ensimmäinen steinerpedagoginen koulu, Waldorf -koulu, perustettiin vuonna 1919 Stuttgartiin Waldorf-Astorian tehtaan työntekijöiden lapsille. Steinerpedagogiikan ja muiden Steinerin kehittämien oppien päämajana voidaan pitää Steinerin itsensä perustamaa Goetheanumia eli Vapaata hengentieteellistä korkeakoulua Sveitsin Dornachissa. 
 

Antroposofia Suomessa (Takaisin alkuun)

Steiner itse vieraili Suomessa vuosina 1912 ja 1913. Hänen ajatuksensa saivat vastakaikua aluksi Suomen Teosofisen seuran puitteissa. Myöhemmin vuonna 1923 perustettiin Suomen Antroposofisen seuran edeltäjä. Suomessa aatetta on vienyt eteenpäin filosofian emeritusprofessori Reijo Wilenius. Hän on muokannut Steinerin ajatuksia ja lisännyt niihin mm. Snellmannin ajatuksia. Näin suomalaisessa antroposofiassa nojataan myös kansalliseen kulttuuriperintöön ja Kalevalan asema esimerkiksi steinerkouluissa on keskeinen. Suomen antroposofeilla on ollut myös kiinteät suhteet Saksaan, Ruotsiin ja Englantiin 

Suomeen, Helsinkiin, perustettiin ensimmäinen steinerkoulu vuonna 1955. Steinerkoulujen asema vahvistui, kun vuonna 1977 tulivat voimaan steinerkoululaki ja -asetus. 1980 -luvulla kouluja perustettiin runsaasti ja vuonna 1991 voimaan tullut vaihtoehtokoululaki oli kuin steinerkouluille räätälöity. Suomessa steinerkouluja on 18 (1999), minkä lisäksi maassamme toimii steinerpedagogisia erityiskouluja. Marjatta-koulu Helsingissä (perustettu vuonna 1972) ja Sylvia-koti Lahdessa ovat steinerpedagogiikkaa soveltavia kehitysvammaisten lasten ja nuorten erityiskouluja Suomessa. Näissä oppilaitoksissa noudatetaan steinerkoulujen luokka-astekohtaista opetussuunni-telmaa. Kouluissa käytetään myös antroposofisia terapiamuotoja. Tapiola-kyläyhteisö ja Myllylähde-yhteisö toimivat kehitysvammaisten aikuisten elinyhteisönä. 

Snellmann-korkeakoulu kouluttaa Suomessa steinerkouluihin opettajia. Tätä ennen suomalaiset hakivat oppinsa joko Ruotsin Järnasta tai Saksassa, Englannissa ja Sveitsissä sijaitsevista kouluista. Snellmann-korkeakoulussa voi opiskella mm. steinerpedagogiikkaa, biodynaamista viljelyä, puhe- ja draamataiteita, kuvataiteita, filosofiaa, laulua ja eurytmiaa sekä kuvataideterapiaa. Snellman-korkeakoulu aloitti toimintansa vuonna 1980 ja vuodesta 1983 lähtien se on toiminut Helsingin Jollaksessa. Sen toiminta-ajatus perustuu Steinerin hengentieteisiin. 
 

Kristiyhteisö (Takaisin alkuun)

Kristiyhteisö syntyi Steinerin opetusten pohjalta Sveitsissä 1922. Antroposofinen liike ei kehottanut jäseniään eroamaan omista kirkoistaan vaikka sen käsitykset maailmasta ja uskon kohteista erosivat jyrkästi perinteisten kirkkojen opeista. Steiner toimi kristiyhteisöä perustamassa olleiden teologian opiskelijoiden henkilökohtaisena neuvonantajana. Perustajista tärkeimpänä voidaan pitää Berliinin Neue Evangelische Kirchen evankelisen seurakunnan kirkkoherraa Friedrich Rittelmeyeriä. 

Kristiyhteisö katsoi olevansa kristillinen uudistusliike. Se oli katolista kirkkoa ja reformoituja kirkkoja pidemmälle päässyt "kolmas" kirkko. Kristiyhteisön kehitys nähtiin kaikkien kirkkojen kehitystä ennakoivana prosessina.  Kristiyhteisö koostuu itsenäisistä seurakunnista. Seurakuntien papit ovat ennen kaikkea sakramenttien toimittajia ja kristillisissä tunnustuksissa kuvattujen perustotuuksien elävöittäjiä. Sakramentit kristiyhteisössä ovat kaste, konfirmaatio, rippi, ihmisen vihkitoimitus (ehtoollinen), avioon vihkiminen, papiksi vihkiminen ja viimeinen voitelu, joista ihmisen vihkitoimitus on tärkein. 

Kristiyhteisössä on oppivapaus eli jäseneltä ei edellytetä tiettyyn kirjoitettuun oppiin sitoutumista. Koska Kristiyhteisö kuitenkin on antroposofiaan pohjautuva liike, ovat useimmat sen jäsenistä antroposofeiksi tunnustautuvia. Kristiyhteisön toiminnassa keskeistä on sakramenttien toimittaminen perinteisillä menoilla ja niihin osallistuminen. Toiminnassa korostetaan myös rukousta ja rituaaleja.  Rituaaleja ovat kristiyhteisön mukaan lasten sunnuntaikirkko ja ruumiin siunaaminen.

Suomessa kristiyhteisö perustettiin vuosina 1966-67. Se rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 1969 ja tällä hetkellä jäseniä on n. 300. Jäseniksi liike laskee vain 18 vuotta täyttäneet aikuiset, mutta vanhempien pyynnöstä liike kastaa myös lapsia.
(Takaisin alkuun)

Kirkon kotisivu