aamen

hepr. 'totisesti', 'tapahtukoon niin'. Hyväksymistä ja vastaanottamista osoittava vahvistussana, akklamaatio, jolla seurakunta vastaa liturgin tai esilukijan lukemiin osiin. Aamenen lausuminen yhdessä on olennainen liturgian osa, sillä se osoittaa, että luettu rukous ei ole lukijan oma, vaan se koskee koko Jumalan kansaa.

abluutio

lat. 'huuhtominen'. Ehtoollismaljan eli kalkin huuhtominen vedellä sen jälkeen kun pappi tai avustaja on nauttinut jäljelle jääneen pyhitetyn viinin.

absoluutio

lat. absolvere 'päästää', 'vapauttaa'. Synninpäästö. Valta julistaa syntien anteeksiantamus perustuu Kristuksen apostoleille antamaan asetukseen ja lupaukseen: "Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut" (Joh. 20: 23).

admissio

lat. 'laskeminen', 'päästäminen'. Ehtoolliselle laskeminen. Ehtoollisyhteyteen osallistuminen on edellyttänyt kastetta ja riittävää opetusta. Lapsi voi osallistua ehtoolliselle huoltajan seurassa, jos hänelle on opetettu ehtoollisen merkitystä. Admissio liittyy myös rippikouluun ja konfirmaatioon. Sen jälkeen kun konfirmoitu on saanut kasteopetusta ja tunnustanut uskonsa, hän voi osallistua itsenäisesti ehtoolliselle.

adoraatio

lat. adorare 'palvoa'. Jumalan palvominen eli kunnioittaminen.

agenda

lat. 'toimitettava'. Erityisesti käsikirjasta, mutta myös jumalanpalvelusjärjestyksestä käytetty nimitys. Laajempaa käyttöä: työjärjestys, esityslista.

Agnus Dei

lat. 'Jumalan Karitsa'. Ehtoollisessa läsnäolevalle Kristukselle laulettu palvova hymni, joka perustuu Johannes Kastajan sanoihin (Joh. 1: 29).

akklamaatio

seurakunnan lausahdus tai huudahdus liturgiassa. Seurakunta osallistuu messun toimittamiseen ja vastaa Jumalan puhutteluun erilaisin akklamaatioin. Yleisimmät akklamaatiot ovat "aamen" (ks. aamen), "halleluja", "Herra, armahda" johdanto-osan Kyriessä ja esirukouksessa, "Kuule meitä, laupias Herra Jumala" erityisesti esirukouksessa, "Me julistamme hänen kuolemaansa - -" ehtoollisrukouksen yhteydessä.

alba

lat. albus 'valkoinen'. Jumalanpalveluksen palvelutehtävissä toimivien valkoinen vaate - kasteessa kastemekko - , joka kuvaa Kristuksen puhtautta ja vanhurskautta.

alternatim

'vuoroittain ', 'vuorotellen '. Esimerkiksi seurakunnan ja kuoron vuorottelu virsilaulussa.

alttari

lat. altaria 'uhripöytä'. Kristillisessä jumalanpalveluksessa erityisesti pöytä, jonka ääressä ehtoollisaineet siunataan ja jonka suuntaan seurakunta rukoilee.

ambo

lukupulpetti eli lukupöytä, jonka äärestä luetaan jumalanpalveluksen lukukappaleet. Ensimmäinen ja toinen lukukappale luetaan "epistola-ambon" äärestä; pöytä sijaitsee perinteisesti seurakunnasta katsoen oikealla puolella. "Evankeliumiambo", jonka äärestä voidaan lukea evankeliumi ja myös saarnata, sijaitsee seurakunnasta katsoen vasemmalla puolella.

amikti

lat. amictus 'verho', 'vaippa'. Papin tai diakonin asuun kuuluva neliskulmainen liina, josta muodostuu alban hupunomainen kaulus.

anamneesi

kr. anamnesis, 'muistaminen'. Anamneesilla tarkoitetaan Jumalan pelastustekojen muistelemista, niihin vetoamista ja niiden tulemista läsnäoleviksi. Psalmeissa ja juutalaisissa rukouksissa anamneettinen (muisteleva) ja epikleettinen (pyytävä) motiivi ovat sisäkkäin. Muistaminen johtaa pyyntöön: "Herra, sinä käänsit Jaakobin suvun kohtalon - - käänny jälleen puoleemme" (Ps. 85). Myös kirkon rukousten klassinen muoto on anamneettinen: "Katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut." Ehtoollisen asetussanoihin sisältyy ns. anamneesikäsky: "Tehkää tämä minun muistokseni." Anamneettinen motiivi on läpäissyt paitsi koko jumalanpalveluksen (esim. virret, rukoukset ja saarna) myös perinteisen ehtoollisrukouksen. Pyhä-hymnin jälkeen alkavassa rukouksessa muistellaan luomista, vanhan liiton lupausten aikaa sekä Kristuksen ihmiseksituloa ja toimintaa maan päällä. Asetussanojen jälkeisessä rukouksessa muistellaan, mitä Kristus teki kiirastorstain jälkeen: hän kärsi ja kuoli puolestamme, nousi kuolleista ja astui ylös taivaisiin.

antependium

lat. 'edessä riippuva'. Alttarin etuosan peittävä kirkkotekstiili, joka seuraa kirkkovuoden värejä ja jossa on usein kristillisiä vertauskuvia.

antifoni

erityisesti päivän psalmin alussa ja lopussa oleva lauseke, joka sitoo psalmin kirkkovuoden ajankohtaan.

autokommuunio

menettelytapa, jossa pappi jakaa itselleen ehtoollisen. Näin menetellään yleensä silloin, kun muita avustajia ei ole.

benedicamus

lat. 'kiittäkäämme', 'siunatkaamme'. Messun päätösylistys (Kiittäkäämme Herraa.) ennen siunausta. Latinankielisessä messussa Benedicamus Domino.

beneficium

lat. 'hyvä teko', 'palvelus'. Jumalan hyvä teko meidän puolestamme.

benedictio

lat. 'siunaus', 'siunaaminen'.

benedictus

lat. 'siunattu'. Pyhä-hymnin loppuosa: "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä". Benedictuksella tarkoitetaan myös aamurukouksen (laudes) Sakariaan kiitosvirttä (canticum, Luuk. 1: 68-79)

breviario, breviarium

rukouskirja, joka sisältää rukoushetkien kaavat ja tekstit.

bursa

lat. 'kukkaro'. Kankaasta tehty neliskulmainen kotelo, tasku, jossa korporaalia säilytetään.

ciborium

lat. 'pikari'. Sakramenttilipas, astia, jossa säilytetään konsekroituja, ehtoollisella käyttämättä jääneitä ehtoollisaineita myöhempää käyttöä varten.

completorium

ks. kompletorio.

conclusio

ks. konkluusio.

confessio

lat. 'tunnustus'. Uskontunnustus tai synnintunnustus.

confiteor

lat. 'tunnustan'. Synnintunnustus. Latinalaiseen messuun sisältyvän synnintunnustustekstin ensimmäinen sana.

credo

lat. 'uskon'. Uskontunnustus. Messun pysyvä osa, jolla seurakunta vastaa lukukappaleissa, evankeliumissa ja saarnassa kuultuun Jumalan puhutteluun. Luterilaisten tunnustuskirjojen pohjana on kolme uskontunnustusta, apostolinen (Apostolicum), nikealainen (Nicaenum) sekä ns. Athanasioksen uskontunnustus. Liturgisessa käytössä on kaksi ensimmäistä, joista apostolinen kuuluu erityisesti kasteen ja nikealainen uskontunnustus messun yhteyteen.

dalmatica

lat. tunica dalmatica. Dalmatian alueella käyttöön otettu alban tehtävää täyttävä liturginen vaate. Dalmaticasta tuli diakonin liturginen asu 9. vuosisadalla. Dalmatica on valkoinen, väljähihainen, joskus rikkaastikin koristeltu polvitaipeeseen ulottuva vaate, joka puetaan alban päälle.

diakoni

vanhakirkollisen viran kolmas "säie" piispuuden ja pappeuden ohella (kr. diakonein - palvella). Jumalanpalveluksen diakonilla tarkoitetaan messussa palvelevaa henkilöä, joka voi muun muassa johtaa Kyrie-litanian, lukea evankeliumin ja esirukoukset, valmistaa ehtoollispöydän sekä kehottaa rauhan tervehdykseen (ns. liturginen diakonaatti). Diakonin tehtäviin on vanhastaan kuulunut myös ehtoollisaineiden vieminen messusta sairaille ja kuoleville.

diakoninen esirukous

yhteisen esirukouksen toteutustapa, jossa esilukija (diakoni) ilmoittaa rukousaiheet, liturgi kokoaa ne rukoukseksi (kollehta) ja seurakunta yhtyy rukoukseen akklamaatiolla tai aamenella.

diskantti

melodisesti ja rytmisesti itsenäinen instrumentaalinen tai vokaalinen ylä-ääni.

distribuutio

lat. distribuere 'jakaa'. Kristuksen ruumiin ja veren jakaminen seurakuntalaisille.

doksologia

kr. 'ylistäminen', 'ylistys'. Rukouksiin liittyvä ylistäminen, esim. ehtoollisrukouksen päätösdoksologia: "Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä kuuluu sinulle, kaikkivaltias Isä - -."

elevaatio

lat. 'kohottaminen'. Pyhitettyjen ehtoollisaineiden kohottaminen seurakunnan nähtäväksi.

epikleesi

kr. epikaleo 'huutaa avuksi', 'kutsua'. Epikleesi on Isälle osoitettu rukous, jossa pyydetään Pyhää Henkeä. Se on kirkon perusrukous, joka on vanhastaan kuulunut erityisesti toimitusten, esim. kasteen, ehtoollisen, konfirmaation ja pappisvihkimyksen yhteyteen. Lähes kaikki varhaisen kirkon ehtoollisrukoukset sisälsivät "eukaristisen epikleesin". Modernissa liturgian tutkimuksessa puhutaan yhtäältä "elementti-" tai "konsekraatioepikleesistä" eli "ensimmäisestä epikleesistä". Siinä pyydetään Isää lähettämään Henkensä ja tekemään Kristus läsnäolevaksi ehtoollisessa. Tällainen rukous sisältyy esim. ensimmäiseen evankeliseen messujärjestykseen (ns. Kaspar Kanzin agenda 1521). Toisaalta puhutaan "kommuunioepikleesistä" eli "toisesta epikleesistä", jossa pyydetään Isää valmistamaan Henkensä kautta seurakuntaa Herran ehtoollisen arvolliseen vastaanottamiseen. Tämä rukous sisältyy jo vuoden 1968 käsikirjaan. Varhaisessa kirkossa ei tunnettu jakoa elementti- ja kommuunioepikleesiin, sillä molemmat motiivit kuuluivat kiinteästi yhteen.

eukaristia

kr. 'kiitollisuus', 'kiittäminen'. Eukaristia on ehtoollisen kreikkalaisperäinen nimitys. Toimituksena siihen kuuluu leivän ja viinin esiinkantaminen, ehtoollisrukouksen lukeminen, leivän murtaminen ja pyhitettyjen lahjojen jakaminen. Laajassa merkityksessä ehtoollisella voidaan tarkoittaa koko ehtoollisjumalanpalvelusta eli messua.

fermentoiminen

(leivän) kohottaminen hiivalla.

flexa

esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa puhuttelun päätöskadenssi.

fractio panis

lat. 'leivän murtaminen'. Apostolien aikana ehtoollisesta käytetty nimitys (ks. esim. Apt. 2: 42; 20: 7). Ehtoolliskertomuksen mukaan leivän murtaminen kuului olennaisena osana ensimmäiseen ehtoolliseen. Liturgiassa leivän murtaminen suoritetaan ennen Jumalan Karitsa -hymniä tai sen aikana. Sen yhteydessä voidaan lausua erityiset murtamissanat: "Leipä, jonka me murramme- -" (1. Kor. 10: 17).

genufleksio

lat. 'polven taivuttaminen' tai 'notkistaminen' (genus, flexio). Jumalan kunnioittamista osoittava ele, joka tehdään koskettamalla oikealla polvella maata esimerkiksi alttarille tultaessa, alttarin ohi kuljettaessa tai pyhitettyjen ehtoollislahjojen edessä.

gloria

lat. 'kunnia'. Herra armahda -laulua seuraava messun ordinarium-osa, joka perustuu enkelten ylistyslauluun jouluyönä: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa..." (Luuk. 2:14). Gloriaan liittyy kiinteästi sitä seuraava kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle (Laudamus).

gloria Patri

lat. 'kunnia Isälle'. Ns. Pieni kunnia, joka liittyy esimerkiksi johdantopsalmiin: "Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen."

graduale

lat. gradus 'porras'. Graduaali eli päivän virsi. Aiemmin lukupulpetin portaalta aloitettu psalmi, joka laulettiin epistolan ja evankeliumin välissä. Päivän virsi on messun päävirsi.

gregoriaaninen

paavi Gregorius Suuren (n. 600 jKr.) mukaan nimensä saanut yksiääninen kirkkolaulu.

hostia

ehtoollisleipä.

intinktio

'kastaminen'. Ehtoollisen jakaminen niin, että leipä kastetaan viiniin ja ojennetaan seurakuntalaiselle suuhun (tai käteen). Intinktioon viittaavia tekstejä löytyy 600-luvulta, mutta varsinaisesti käytäntö yleistyi lännen kirkossa sydänkeskiajalla.

intonaatio

johdanto, äänenanto.

introitus

psalmi, joka rakentuu antifonista, päivän psalmista, Pienestä kunniasta ja antifonin kertauksesta.

jumalanpalvelus

erityisesti saksan kielestä tuleva, kirkon liturgiaa tarkoittava termi (Gottesdienst). Jumalanpalvelus on kaksimerkityksinen. Jumala palvelee ihmistä - ihminen palvelee Jumalaa.

Jumalan Karitsa

ks. Agnus Dei.

jälkikonsekraatio

lat. postconsecratio. Ehtoollisen jakamisessa käytettävien ehtoollisaineiden pyhittäminen silloin, kun aiemmin konsekroidut aineet loppuvat kesken. Jälkikonsekraatio toimitetaan tavallisesti vain leivän osalta lukemalla hiljaisella äänellä asetussanat tai tekemällä ristinmerkki. Anglikaanisessa käsikirjassa on erityinen asetussanat sisältävä rukous, joka luetaan jälkikonsekraation yhteydessä.

kadenssi

liturgisessa sävelmäkaavassa oleva melodinen lopuke.

kalkki

ehtoollismalja (lat. calix 'malja').

kantillointi

psalmin, lukukappaleen tai rukouksen laulaminen sävelmäkaavaa käyttäen.

kirjaliina

saarnatuolin yhteydessä oleva kirkkotekstiili, joka seuraa kirkkovuoden värejä.

kollehta

lat. colligere 'kerätä yhteen'. Päivän rukous. Messun johdanto-osan kokoava päätösrukous. Myös muita samantyyppisiä rukouksia messussa ja rukoushetkissä kutsutaan kollehdaksi (esim. psalmikollehta, ehtoolliskollehta).

kommuunio

1) yhteys; 2) ehtoollinen (lat. communio 'yhteisö', 'yhteys', kr. koinonia, engl. fellowship, saks. Gemeinschaft); ks. myös autokommuunio.

kompletorio

lat. completorium. Rukoushetki päivän päättyessä.

konkluusio

lat. conclusio 'päätös '. Esimerkiksi päivän rukouksen sävelmäkaavassa rukouksen päätösosan päättävä kadenssi.

konsekraatio

lat. consecrare 'pyhittää, vihkiä, omistaa Jumalalle'. Konsekraatiolla tarkoitetaan kalkkiin ja pateenille varattujen ehtoollislahjojen pyhittämistä. Englannin kielessä termi liitetään myös piispan tai kirkon vihkimiseen.

konselebraatio

lat. 'yhdessä juhliminen'. Useiden pappien yhdessä toimittama ehtoollisen pyhittäminen. Konselebraatiossa avustavat papit lukevat liturgin johdolla ensimmäisen epikleesin ja asetussanat.

konsumointi

lat. 'käyttäminen, kuluttaminen'. Ylijääneiden konsekroitujen ehtoollisaineiden nauttiminen loppuun ehtoollisen jakamisen jälkeen alttarilla tai sakastissa. Luther piti konsumointia suositeltavimpana ylijääneiden ehtoollisaineiden käsittelyn tapana.

korporaali

lat. corpus 'ruumis'. Ehtoollisella käytettävä liina, jolle asetetaan pyhitettävät ehtoollisaineet. Korporaali-liina osoittaa ne lahjat, jotka erotetaan ehtoollisessa pyhitettäväksi.

kredenssipöytä

valmistuspöytä. Kuorissa alttarin läheisyydessä oleva apu- ja valmistelupöytä, jossa säilytetään ehtoollisvälineitä ja -aineita ennen uhrivirttä. Uhrivirren aikana ehtoollisessa avustava tai diakonin tehtävissä toimiva siirtää pyhitettäväksi tarkoitetut leivät ja viinin kredenssipöydältä alttarille.

kuori

kirkon etuosa, josta jumalanpalveluksen johtaminen tapahtuu.

kuorikaapu

piispan tai papin juhlallisissa toimituksissa käyttämä liturginen vaate (lat. pluviale, ruots. korkåpa).

kuoripaita

ruots. röcklin, "rökliini". Laajahihainen, väljäkauluksinen, albaa lyhyempi valkoinen asu, jota voivat käyttää sekä papit että maallikot avustaessaan erilaisissa tehtävissä jumalanpalveluksessa ja kirkollisissa toimituksissa. Toisin kuin alba se on pään yli vedettävä (lat. superpelliceum).

kyrie-litania

Kyrien alkuperäinen muoto, jossa seurakunta osallistuu esilaulajan rukouskehotuksiin Herra, armahda -akklamaatiolla. Myös Kyrie-ektenia.

laudes

lat. laus 'kiitos, ylistys' vars. laudes matutinae, 'aamun kiitokset'. Aamurukous.

lektio

(Raamatun) lukukappale.

liturgi

liturgiaa johtava pappi. K. myös selebrantti.

liturgia

kr. 'kansan työ' tai 'kansan hyväksi tehty työ' (laos 'kansa', ergon 'työ). Jumalanpalveluksesta käytetty kreikkalaisperäinen termi.

meditaatio

hiljentyvä mietiskely. Erityisesti Raamatun sanojen ja lukukappaleiden omakohtainen mietiskely.

messu

lat. mittere 'lähettää'. Ehtoollisjumalanpalveluksesta käytetty latinalaisperäinen termi, joka tulee jumalanpalveluksen lähettämisen sanoista Ite, missa est (Lähtekää, palvelus on päättynyt). Saks. Messe, ruots. mässa. Koska jumalanpalveluksesta lähetetään siunaten, sai sana messu myös siunauksen merkityksen.

metrum

esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa pyynnön alkuosan päättävä kadenssi.

mitra

piispan liturginen päähine lännen kirkossa 11. vuosisadalta lähtien. Mitra voi olla rikkaasti koristeltu (mitra pretiosa) tai yksinkertainen (mitra simplex).

oblaatti

ehtoollisleipä, öylätti.

offertorium

1) luomisen lahjojen, leivän ja viinin esiin kantaminen ehtoollisen vieton alussa; 2) uhrirukous; 3) ehtoollisosan aloittava uhrivirsi, jonka aikana valmistellaan ehtoollispöytä ja kootaan kolehti. Idän kirkossa offertoriumia vastaa jossain määrin proskomidi.

officium

lat. 'palvelus, ystävyyden tai kunnioituksen osoitus'. Jumalanpalveluselämässä rukoushetket (erityisesti laudes, ad sextam, vesper ja completorium).

ordinarium

lat. 'säännöllinen, järjestyksen mukainen'. Messun pysyvät osat: Kyrie, Gloria, Credo, Sanctus ja Agnus Dei.

palla

kovitettu neliskulmainen liina, jolla kalkki eli ehtoollismalja peitetään silloin kun kalkkiliina on otettu pois.

paramentti

kirkkotekstiili. Kirkkotekstiilejä ovat erityisesti alttariliina, antependium, kirja- ja kalkkiliina, alba, vyö, stola, messukasukka ja kuorikaapu.

pax

lat. 'rauha'. Rauhantervehdys ehtoollisen vieton edellä.

pateeni

ehtoollisleipälautanen, jolle ehtoollisleivät asetetaan pyhitettäväksi ja josta ne jaetaan.

perikooppi

lukukappale, jumalanpalveluksessa luettava raamatunteksti.

piscina

lat. 'kalalammikko'. 1) varhaisissa kirkoissa suuri kastehauta tai -allas; 2) kirkon kivijalkaan johdettu tyhjennyskaivo, "pyhä kaivo", jonne lasketaan pyhässä käytössä ollut vesi (erityisesti ehtoollismaljan huuhtelussa ja kasteessa käytetty vesi).

postsanctus

lat. 'pyhän jälkeen'. Välittömästi Pyhä-hymnin jälkeen seuraava anamneettinen rukous. Postsanctus alkaa yleensä jollakin Pyhä-hymnin sanalla, esim. "Pyhä olet sinä Herra" tai "Totisesti olet siunattu". Rukouksessa muistellaan kiittäen Jumalan pelastustekoja luomisesta ehtoollisen asettamisen. Näin se muodostaa temaattisen linkin Pyhä-hymnin ja ensimmäisen epikleesin (tai asetussanojen) välille.

prefaatio

lat. praefatio 'esipuhe, alkulause'. Ehtoollisvuorolaulua seuraava ylistys- ja kiitosrukous, joka johtaa Pyhä-hymniin. Prefaation laulaa tai lausuu aina liturgi.

presanctus

lat. 'pyhän edellä', ks. prefaatio.

proprium

messun vaihtuvat osat, esimerkiksi virret, lukukappaleet ja rukoukset.

prosfoneesi

kr. pros-fonein 'esiääni'. Erityisesti yhteisen esirukouksen toteustapa, jossa pappi puhuttelee Jumalaa seurakunnan puolesta lukien yksin koko rukouksen.

punctum

esim. päivän rukouksen sävelmäkaavassa pyynnön jälkiosan päättävä kadenssi.

reaalipreesens

lat. 'todellinen läsnäolo'. Kristuksen todellinen (reaalinen) läsnäolo erityisesti pyhitetyssä ehtoollisleivässä ja viinissä.

responsorinen

lat. respondere 'vastata'. Responsorisessa laulutavassa seurakunnan vastaus- tai kertosäe katkaisee etenevän tekstin.

sacrificium

lat. sacrificere 'uhrata, toimittaa uhri'. Vanhan testamentin aikana Jerusalemin temppelissä uhrattiin Jumalalle erityisesti eläimiä sovitus- ja kiitosuhriksi. Uuden testamentin mukaan Kristuksen kärsimys ja kuolema on kertakaikkinen ja lopullinen sovitusuhri. Seurakunta on siten kuninkaallinen papisto, joka on kutsuttu uhraamaan Jumalalle "hengellisiä uhreja" (1. Piet. 2: 5). Luterilaiset tunnustuskirjat (esim. Augsburgin tunnustuksen puolustus) puhuvat erityisesti seurakunnan kiitosuhrista (sacrificium laudis), johon sisällytetään "evankeliumin saarna, usko, avuksi huutaminen ja kiitos" (Apol. XXIV, 35) vastakohtana Kristuksen suorittamalle kertakaikkiselle sovitusuhrille (sacrificium propitionis). Lutherin mukaan hengelliseen kiitosuhriin voidaan sisällyttää myös itsessään hyvät luomisen lahjat, esimerkiksi leipä ja viini.

sakramentaalinen

lat. sacramentum 'lahja'. Jumalan pelastavaa läsnäoloa ja toimintaa kuvaava teologinen termi. Sakramentaalisuuteen liittyy kolme olennaista elementtiä: Raamatussa selkeästi ilmenevä armonlupaus, Jumalan todellinen vaikutus sekä ulkoinen (aineellis-fyysinen) merkki. Luterilaisen kirkon sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen. Myös esimerkiksi synninpäästöä tai evankeliumin saarnaa on kasteen ja ehtoollisen ohella sanottu vaikutukseltaan sakramentaalisiksi, koska Raamatun lupauksen mukaan Jumala on läsnä synninpäästön ja saarnan sanoissa ja lahjoittaa niiden kautta sen, mitä sanat lupaavat.

sanctus

lat. 'pyhä'. Ehtoollisliturgiaan kuuluva Pyhä-hymni. Pyhä on messun vanhinta ainesta. Tekstin alkuosa ilmaisee palvovaa ylistystä ja on katkelma Jesajan näystä (Jes. 6: 3). Jälkiosa "Siunattu olkoon hän - -" (Matt. 21: 9) ilmaisee ylistystä läsnäolevalle Kristukselle.

sanctorale

muistopäiväkalenterista ja sen jumalanpalvelusaineistosta käytetty latinankielinen nimitys.

sedile

kirkon kuorissa oleva papin (selebrantin) tuoli, jonka äärestä jumalanpalvelus voidaan johtaa.

selebrantti

pääliturgi, messua johtava pappi, joka toimittaa ehtoollisen. Selebrantti pukeutuu messukasukkaan. Hän lukee (tai laulaa) aina alku- ja loppusiunauksen, päivän rukouksen sekä toimittaa ehtoollisliturgian. Selebrantti voi myös saarnata.

superpelliceum

ks. kuoripaita.

symboli

vertauskuva. Yleisen näkemyksen mukaan symbolit vain viittaavat siihen näkymättömään tai poissaolevaan, mitä ne kuvaavat. Liturgian yhteydessä puhutaan ns. reaalisymboleista, jotka myös kantavat ja sisältävät sen, mitä kuvaavat (esim. konsekroitu ehtoollisleipä -Kristuksen ruumis).

synapte

kr. 'yhteenliitetty'. Lukijan ja seurakunnan vuororukous.

trinitaarinen

lat. trinitas 'kolmiyhteinen'. Jumalan kolminaisuutta korostava, esimerkiksi trinitaarinen siunaus "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".

trishagion

kr. 'kolmipyhä'. Vanhakirkollinen litania-rukous, joka alkaa sanoilla "Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon - -".

versikkeli

lyhyt säe (versiculus). Messussa esimerkiksi vuorotervehdys muodostaa versikkeliparin.

versus apsidem

ks. versus orientem.

versus orientem,
apsidem

lat. 'itään päin', tapa toimittaa messu niin, että pappi seisoo alttarin edessä kasvot kirkon päätyä kohti (versus apsidem). Tällöin pappi kääntyy seurakuntaan päin vain puhutellessaan seurakuntaa. Kirkon alttari on suunnattu vanhastaan itään, kohti paratiisia, auringon nousua ja Jerusalemin temppeliä.

versus populum

lat. 'kansaan päin', tapa toimittaa messu seurakuntaan päin. Tällöin alttari on irrotettu kirkon päätyseinästä, jolloin pappi on alttarin takana kasvot sekä alttariin että seurakuntaan päin.

vesper

lat. 'ilta'. Illan hetkirukous, iltarukous.

öylätti

ehtoollisleipä, oblaatti.