Kirkollisten toimitusten opas

JUMALANPALVELUSELÄMÄ JA MUSIIKKITOIMINTA

2. Kasuaalitoimitukset

2.4. AVIOLIITON SOLMIMINEN

Yleistä

Kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä kuullaan Jumalan sanaa, julistetaan evankeliumia, otetaan vastaan vihittävien suostumus ja lupaus, vahvistetaan ja siunataan heidän avioliittonsa sekä rukoillaan vihittävien ja heidän liittonsa puolesta.

Kirkollisessa vihkimisessä yhdistyy kaksi ulottuvuutta. Kristillisen uskon mukaan avioliitto perustuu Jumalan käskyyn ja luomisjärjestykseen. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, antoi avioliiton heille lahjaksi ja siunasi heidän liittonsa. Kristus vahvisti tämän luomisjärjestykseen perustuvan asetuksen (Matt. 19:4-6). Jumalan asetuksen perusteella avioliittoon vihkiminen on hengellinen tapahtuma ja jumalanpalvelus, jossa rukoillaan vihkiparin puolesta ja siunataan heidän liittonsa.

Samalla avioliiton solmiminen on myös yhteiskunnan säätelemä oikeudellinen tapahtuma, jossa avioliitto saa lainvoiman. Siten se poikkeaa muista kirkollisista toimituksista. Kirkon antaman hengellisen tehtävän ohella vihkivä pappi hoitaa myös yhteiskunnan hänelle antamaa tehtävää toimimalla vihkivänä viranomaisena. Siksi vihkivän papin on tiedettävä, milloin hänellä on oikeus vihkiä, mitä juridisesti pätevä toimitus edellyttää ja mistä asiakirjoista hänen on virkansa puolesta huolehdittava. Avioliiton esteiden tutkintaan ja vihkimiseen liittyvät ohjeet ja määräykset ovat Kirkkoherranviraston hoidon ohjeissa (kirkon intranet).

Avioliiton solmimiseen liittyviä toimituskaavoja on Kirkollisten toimitusten kirjassa kolme: Avioliittoon vihkiminen, Morsiusmessu ja Avioliiton siunaaminen. Näistä kahta ensin mainittua käytetään, kun avioliitto solmitaan kirkollisesti. Avioliiton siunaamisen kaavaa käytetään, kun avioliitto on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä ja solmitulle avioliitolle halutaan pyytää Jumalan siunausta. Teologisesti kaikissa kolmessa toimituksessa on kuitenkin kyse samasta asiasta: siunauksen pyytämisestä avioliitolle, joka julkisesti ja Jumalan edessä solmitaan yhteiskunnan lakien ja asetusten mukaisesti. Tähän liittyy seurakunnan yhteinen rukous avioliiton puolesta.

Avioliittoon vihkiminen voidaan sen oikeudellisen luonteen takia toimittaa samalle parille vain yhden kerran (elleivät nämä avioeron saatua lainvoiman avioidu keskenään uudelleen). Tällöin käytetään aina käsikirjan Avioliittoon vihkimisen tai Morsiusmessun kaavaa.

Sen sijaan avioliiton siunaaminen voidaan toimittaa erityisistä syistä kahteenkin kertaan oikeudellisen vihkimisen jälkeen. Tällainen käytäntö on yleistymässä kansainvälisten avioliittojen myötä: avioliiton virallinen solmiminen tapahtuu siviiliviranomaisen edessä, avioliiton siunaaminen ensin toisen puolison kotimaassa hänen kirkkonsa järjestyksen mukaan ja sitten toisen puolison kotimaassa tämän kirkon järjestyksen mukaan. Tälle ei periaatteessa ole teologisia eikä juridisia esteitä. Tällöin käytetään aina käsikirjan Avioliittoon siunaamisen kaavaa, ei vihkimisen eikä morsiusmessun kaavaa.

Jos avioliitolle halutaan pyytää myöhemmässä vaiheessa erityistä Jumalan siunausta ja seurakunnan esirukousta, on mahdollista käyttää rukoushetkiä tai esimerkiksi kodin siunaamisen kaavaa.

Piispainkokouksen 16.2.2005 (20 §) hyväksymän suosituksen mukaan siviilivihkimisiä ei tule suorittaa kirkossa eikä kappelissa.

takaisin

Näkökohtia vihkikeskusteluun

Avioliittoon vihkimisen kaavan ingressissä todetaan, että papin "tulee keskustella vihittävien kanssa siitä, mitä avioliitto on ja mitä Jumalan siunauksen pyytäminen sille merkitsee". Keskustelun lisäksi vihkiparilla ja avustajilla tulisi olla mahdollisuus vihkiharjoitukseen, jossa käydään konkreettisesti läpi toimituksen yksityiskohdat. Keskustelu ja vihkiharjoitus voidaan pitää samassa yhteydessä tai erikseen sen mukaan, miten pappi ja vihkipari sopivat.

Vihkikeskustelu tulisi käydä papin ja vihkiparin välillä ilman ulkopuolisia kuulijoita. Keskustelun aiheita voivat olla esimerkiksi

vihkiparin yhteinen menneisyys ja nykyinen elämäntilanne
avioliitto Jumalan asetuksena
avioliiton oikeudelliset edellytykset
kirkollisen vihkimisen merkitys ja käytäntö
parisuhteen hoitaminen ja seurakunnan tuki häiden jälkeen.

Vihkiharjoituksessa läsnä voi olla myös muita henkilöitä, kuten "bestman", kaaso, kirkonpalvelija sekä muita toimituksessa avustavia. Harjoituksessa voidaan käydä läpi esimerkiksi vihkiparin sisääntulo, polvistumiset ja lupauksen antaminen. Samalla voidaan sopia valokuvauksesta tai videoinnista niin, että kuvaus onnistuu toimitusta häiritsemättä. Seurakunnan tiloissa järjestettävissä vihkitoimituksissa seurakunnan edustajalla on oikeus antaa ohjeita kuvaamisesta. Se voidaan myös vihittävien toivomuksesta rajoittaa penkissä tapahtuvaksi tai kieltää kokonaan.

Toimituskeskustelussa pappi tutustuu vihkiparin yhteiseen menneisyyteen ja elämäntilanteeseen. Hänen tulee varmistaa, että avioliiton solmimiselle ei ole juridisia esteitä. Vihkiminen edellyttää todistusta avioliiton esteiden tutkinnasta. Samalla voidaan täyttää vihki-ilmoitus soveltuvin osin. Keskustelussa selvitetään myös aviopuolisoiden sukunimen valintaan liittyvät asiat. Koska avioliitolla on lainvoima vasta suostumuksen ilmaisemisen ja aviopuolisoksi julistamisen jälkeen, pappi allekirjoittaa todistuksen vihkitoimituksen päätyttyä.

Vihkipari tapaa myös kanttorin, jonka kanssa käydään keskustelu vihkitoimituksen musiikista. Tutustuttuaan vihkipariin kanttori voi esitellä ja suositella toimitukseen sopivaa musiikkia ja virsiä. Vihkitoimitukseen voi sisältyä vihkiparin toivomuksesta myös muiden esittämää musiikkia. Asiasta tulee kuitenkin aina keskustella ja sopia kanttorin kanssa. Joskus vihkipari voi ehdottaa musiikkia, joka tyyliltään ei sovi vihkitilaisuuteen. Tällöin kanttorilta vaaditaan hienotunteisuutta ja sielunhoidollista kykyä perustella, miksi ehdotus ei sovellu kirkossa soitettavaksi häämusiikiksi.

Avioliitto on aina julkinen. Vihkiparilta on kuitenkin kysyttävä suostumus siihen, että heidän nimensä ilmoitetaan seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa ja mahdollisesti lehdissä julkaistavissa kirkollisissa ilmoituksissa. Ilmoittaminen voi tapahtua avioliiton esteiden tutkinnan pyytämistä seuraavana sunnuntaina (kuulutus avioliitosta). Ilmoittaminen voi tapahtua myös avioliiton solmimista seuraavana sunnuntaina. Nimien ilmoittaminen merkitsee, että seurakunta rukoilee jumalanpalveluksessaan avioliittoon vihittävien tai vihittyjen puolesta. Samalla avioliitto saatetaan seurakunnan tietoon ja siitä iloitaan yhdessä.

takaisin

Vihkipaikka

Kirkko tai kappeli on luontevin paikka kaikille avioliiton solmimiseen liittyville toimituksille. Vihkitoimitus voidaan järjestää muuallakin sen mukaan kuin pappi ja vihittävät siitä sopivat. Vihkipaikan valinnassa on kuitenkin otettava huomioon toimituksen jumalanpalvelusluonne. Avioliittoon vihkimistä on pidettävä julkisena tilaisuutena. Tästä syystä esimerkiksi koti ei ole paras mahdollinen paikka vihkitoimitukselle. Morsiusmessun kohdalla on lisäksi noudatettava kirkkojärjestyksen säädöksiä ehtoollisen viettopaikasta.

Mikäli vihkiminen tai avioliiton siunaaminen ei tapahdu kirkossa tai kappelissa, toimituksen erityisluonne on otettava huomioon. Vihkipaikkaan rakennetaan valkoisella liinalla peitetty alttari, jota koristavat kynttilät, krusifiksi, kukat ja vihkiraamattu. Myös toimituksen liturgiseen väriin on hyvä kiinnittää huomiota. Vihittäville tulisi myös järjestää mahdollisuus polvistua.

Ulkomailla vihkimisen voi toimittaa vain sellainen pappi, jolle on erikseen myönnetty oikeus vihkiä kyseisessä maassa. Lisätietoja asiasta saa Kirkon ulkoasiain osaston ulkosuomalaistyöstä.

takaisin

Avioliittoon vihkiminen

Avioliittoon vihkimisen kaavaa käytetään silloin, kun toimitukseen ei sisälly ehtoollisen viettoa. Ennen vihkitoimitusta ei ole välttämätöntä toivottaa seurakuntaa tervetulleeksi tai antaa ohjeita. Jos näin kuitenkin halutaan tehdä, järjestelypuheenvuoron voi hoitaa joku muu kuin pappi, esimerkiksi bestman. Tällöinkin on pyrittävä lyhyeen ilmoitukseen, joka sisältää vai välttämättömimmät ohjeet seurakunnan seisomisesta, valokuvaamisesta, kirkosta poistumisesta tai muusta tarpeelliseksi katsotusta asiasta.

J o h d a n t o

Vihkiminen alkaa johdantomusiikilla. Sen aikana seurakunta seisoo ja pappi ja vihittävät saapuvat kirkkoon ja asettuvat paikoilleen. Vihkipari asettuu alttarikaiteen eteen (vihkiryijyn päälle). Pappi asettuu alttarin eteen. Paikka on valittava siten, että otetaan huomioon alttarin kunnioittaminen ja luonteva yhteys vihkipariin. Pappi voi myös sopivalla tavalla vaihtaa kuoritilassa paikkaa.

Perinteisen tavan mukaan hääväki asettuu kirkkoon siten, että morsiamen sukulaiset ja ystävät ovat alttarilta päin katsottuna oikealla puolella, sulhasen vasemmalla. Jos morsian saapuu kirkkoon isän saattamana, isä on morsiamen vasemmalla puolella. Sulhanen odottaa kirkon etuosassa oikealla puolella. Vihittävät kohtaavat toisensa kirkon keskiosassa ja kulkevat alttarin luo sulhanen morsiamen oikealla puolella. Morsiusparin jäljessä voi kulkea myös morsiustyttöjä ja sulhaspoikia. Vihkipari polvistuu saavuttuaan alttarin ääreen.

Jos vihkitoimitus tapahtuu kappelissa tai muussa pienessä tilassa, johdantomusiikkina on luontevinta käyttää seurakunnan laulamaa virttä. Kirkossa tapahtuvissa vihkitoimituksissa käytetään yleisesti johdantomusiikkina soitinmusiikkia. Virren paikka on tällöin vasta sitten, kun vihkipari on saapunut alttarin ääreen.

Johdantosanat voidaan lausua vapaasti tai käsikirjan mukaan. Hääpsalmi voidaan toteuttaa eri tavoin. Se voidaan myös korvata psalmivirrellä, jota ei kuitenkaan käytetä, jos johdantomusiikkina tai sen osana on laulettu virsi. Psalmi voidaan myös lukea. Muita mahdollisia psalmeja ovat Ps. 19: 2-7 ja 48: 10-11.

Johdanto-osan päättää päivän rukouksen luonteinen hääkollehta. Rukouskehotuksen jälkeen voi olla hiljainen rukous ennen papin ääneen lukemaa rukousta. Johdantosanoissa ja rukouksissa vihkiparista voidaan käyttää joko pelkkiä etunimiä tai etu- ja sukunimiä tilanteen mukaan.

S a n a

Luettavien Raamatun tekstien (kohta 6) lukumäärää ei ole määritelty tarkasti. Toimituskeskustelun yhteydessä valitaan vihkitilaisuudessa luettavat tekstit. Lukijoiksi voidaan vihittäville läheisiä ihmisiä. Raamatunteksti annetaan heille hyvissä ajoin. Vihkiharjoituksen yhteydessä voidaan harjoitella tekstien lukemista (riittävän rauhallisesti) ja mikrofonin käyttöä (riittävän läheltä).

Jos luetaan useampia raamatuntekstejä, pappi voi lukea viimeisenä evankeliumin. Erityisesti suurina juhlapyhinä, mutta muulloinkin voidaan valita myös tilanteeseen sopivia kirkkovuoden ajankohdan tekstejä.

Vihkipuhe on suositeltavaa laatia vapaasti. Kirkollisten toimitusten kirjassa oleva luettelo käsiteltävistä aiheista ja kaavan kaksi esimerkkipuhetta toimivat virikkeenä puheen laatimisessa. Vaikka hääpari tulee saada erityinen huomio, puhe osoitetaan koko hääväelle.

V i h k i m i n e n

Vihkimisosa sisältää kysymykset, sormusten vaihtamisen, avioliiton vahvistamisen ja siunaamisen sekä rukouksen.

Kysymys (kohta 8) on luonteeltaan sekä suostumus ("tahdotko ottaa") että lupaus ("tahdotko osoittaa"). Teologisesti ja oikeudellisesti on välttämätöntä, että molemmat puolisot solmivat avioliiton vapaaehtoisesti ja ilmaisevat suostumuksensa julkisesti. Vanhan periaatteen mukaan "suostumus tekee avioliiton". Siksi vihkimisessä tulee kysyä molemmilta erikseen, tahtovatko he ottaa kumppaninsa aviopuolisokseen. Samalla puolisot antavat avioliittolupauksensa, jonka mukaan he tahtovat osoittaa toisilleen uskollisuutta ja rakkautta kaikkina päivinä.

Toimituskeskustelussa voidaan sopia, kumpaa kaavan kahdesta kysymysvaihtoehdosta käytetään. Tässä yhteydessä lausutaan vihittävien koko nimi. Suositeltavaa on käyttää aina sanamuotoa "tämän seurakunnan läsnä ollessa". Jos vihkitoimituksessa on läsnä vain kaksi todistajaa, voidaan käyttää vaihtoehtoisesti sanamuotoa "näiden todistajien läsnä ollessa".

Sulhanen ja morsian vastaavat kysymyksiin kumpikin vuorollaan: "tahdon". Kysymys voidaan toistaa, jos vastausta ei saada. Ellei vastausta saada sittenkään tai se on kielteinen, toimitus keskeytetään. Kysymykset ovat avioliittoasetuksen mukaan välttämättömiä vihkitoimituksessa. Niitä ei voida jättää pois eikä korvata toisilla sanamuodoilla.

Kysymysten jälkeen sulhanen antaa papille vihkisormuksen. Jos käytetään kahta sormusta, morsian antaa toisen sormuksen. Sormusten ojentaminen voidaan uskoa bestmanin tai kaason tehtäväksi. Pappi ottaa sormuksen tai sormukset käteensä. Sormusrukouksen aikana pappi pitää sormuksia koholla. Pyöreä sormus on ikuisen liiton ja yhteyden symboli. Sormusrukouksessa voidaan vihkiparista käyttää pelkästään etunimiä. Seurakunnan aamenen jälkeen vihkipari nousee.

Pappi antaa sulhaselle (kahta sormusta käytettäessä myös morsiamelle) sormuksen. Tämän jälkeen toimitus voi jatkua sormuslupauksilla (kohta 10). Sen aikana vihittävät kääntyvät toisiaan vasten, pitävät kiinni sormuksesta/sormuksista ja lausuvat jommankumman vaihtoehdon mukaisen lupauksen, ensin sulhanen, sitten morsian. Jos käytetään ensimmäistä vaihtoehtoa, pappi voi toimia esilukijana, jolloin vihittävät toistavat tekstin vuorollaan perässä. Toista vaihtoehtoa käytettäessä on luontevampaa, että vihittävät opettelevat sanat ulkoa tai lukevat ne annetusta tekstistä. Pappi voi myös pitää käsikirjaa auki vihittäviin päin niin, että he voivat lukea lupauksen suoraan käsikirjasta.

Rukouksen tai sormuslupausten jälkeen sulhanen laittaa sormuksen morsiamen vasemman käden nimettömään. Kahta sormusta käytettäessä molemmat laittavat sormuksen toistensa vasemman käden nimettömään. Tämän jälkeen vihkipari kääntyy alttariin päin.

Avioliiton vahvistaminen (kohta 11) on kysymysten ohella oikeudellisesti välttämätön osa vihkitoimitusta. Pappi vahvistaa avioliiton ja julistaa vihittävät aviopuolisoiksi käyttämällä käsikirjan sanamuotoa. Jos halutaan käyttää suudelmaa, sen luonteva paikka on tässä tai lopussa. Vahvistamisen jälkeen seuraa aviopuolisoiden siunaaminen, jonka aikana aviopuolisot voivat polvistua. Pappi voi siunatessaan kohottaa kätensä (tai asettaa molemmat kätensä vihittävien olkapäille tai pään päälle) ja tehdä ristinmerkin.

Vihkitoimitus voi jatkua virrellä tai muulla musiikilla (kohta 12). Häävirreksi voidaan valita joku avioliitto- tai kiitosvirsistä tai toimitusten kirjan vihkilauluista. Virren tai vihkilaulun käyttö on suositeltavin vaihtoehto. Niiden kautta koko seurakunta voi osallistua toimitukseen. Virsi voidaan korvata myös tilanteeseen sopivalla soitinmusiikilla tai lauluesityksellä. Soitinmusiikin tehtävänä on johdattaa aviopuolisoiden siunaamisesta seurakunnan yhteiseen esirukoukseen. Soitinmusiikin tai lauluesityksen ajaksi vihkipari voi kääntyä kohti musiikin esittäjää.

Yhteisen esirukouksen valmistelussa voidaan soveltaa sitä, mitä messun esirukouksesta on Jumalanpalveluksen oppaassa sanottu. Rukous voidaan laatia yhdessä tai pappi voi sen laatia keskustelun pohjalta. Rukouksessa voidaan käyttää lukijoina avioparin ystäviä ja sukulaisia (varsinkin 5. vaihtoehdossa) tai sen voi lukea joku toimituskeskustelussa esilukijaksi valittu. Pappi johtaa yhteisesti lausuttavan Isä meidän -rukouksen.

P ä ä t ö s

Herran siunauksen aikana seurakunta istuu (ellei se seiso koko vihkitoimituksen ajan). Herran siunaus luetaan koko seurakunnalle. Tämä on otettava huomioon liturgisissa eleissä. Pappi ei tässä yhteydessä pane käsiään vihkiparin pään päälle, vaan sen paikka on kohdassa 11.

Siunauksen jälkeen pappi voi antaa aviopuolisoille Raamatun ja onnitella heitä lyhyesti. Tämän jälkeen pappi lausuu lähettämisen koko seurakunnalle. Jos kirkkoon on tultu soitinmusiikin aikana, on luonnollista myös poistua samalla tavalla. Päätösmusiikin alkaessa seurakunta nousee seisomaan, vihkipari kääntyy sisäkautta seurakuntaan päin ja poistuu kirkosta. Päätösmusiikki ilmaisee kiitosta. Se voi liittyä myös kirkkovuoden ajankohtaan, erityisesti suurten juhlapyhien aikaan.

Päätösmusiikkina voi olla myös kiitosaiheinen virsi tai laulu. Se voidaan laulaa joka tapauksessa ennen soitinmusiikkia, mutta tällöin on kiinnitettävä huomiota virren/laulun ja päätösmusiikin yhteensopivuuteen. Pelkkä virsi tai laulu päätösmusiikkina sopii pienimuotoisiin vihkitilaisuuksiin. Virsi tai laulu voidaan laulaa myös ennen Herran siunausta.

takaisin

Morsiusmessu

Morsiusmessun kaavaa käytetään silloin, kun avioliittoon vihkimiseen sisältyy ehtoollinen. Lähtökohta on, että ehtoollinen on tarkoitettu koko seurakunnalle. Morsiusmessun kaavan yksityiskohdista on soveltuvin osin voimassa, mitä edellä on sanottu Avioliittoon vihkimisen kaavasta ja mitä Jumalanpalveluksen oppaassa on sanottu messun viettämisestä.

J o h d a n t o

Vihittävät saapuvat kirkkoon johdantomusiikin aikana ja polvistuvat alttarikaiteen ääressä. Ristikulkuetta voidaan käyttää. Vihkipari voi jäädä alttarikaiteen ääreen tai siirtyä kirkon kuoriosaan istumaan heille varatuille paikoille, joista siirtyminen takaisin alttarin ääreen käy vaivattomasti. Tämän jälkeen bestman ja kaaso voivat mennä kirkon etupenkkiin. Vihkiparin paikasta on sovittava toimituskeskustelussa.

Synnintunnustukseen on useita vaihtoehtoja. Morsiusmessun kaavan sanamuotojen lisäksi käytettävissä ovat Jumalanpalvelusten kirjan synnintunnustukset. Synnintunnustus voidaan lukea yhteen ääneen. Psalmi voi toimia messun introituksen tapaan. Toisaalta psalmi voi liittyä myös edellä olevaan rippiin ja toimia sen kiitosrukouksena. Tällöin voidaan käyttää esimerkiksi psalmeja 31:20-21; 32:1-2; 34:2-4; 34:18-19; 65 ja 103:1-2.

Morsiusmessusta voidaan jättää pois Psalmi (kohta 5), Herra armahda eli Kyrie (kohta 6) sekä Kunnia ja kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle (kohta 7). Psalmi voidaan laulaa, vaikka nämä jäisivätkin pois. Herra armahda sekä Kunnia ja kiitosvirsi voidaan toteuttaa kuten messussa. Kirkollisten toimitusten kirjan morsiusmessun Kyrie-litania on tarkoitettu ensisijaiseksi morsiusmessun Kyrieksi.

Morsiusmessun päivän rukouksena voi käyttää myös Avioliittoon vihkimisen kaavan rukouksia. Sitä ei kuitenkaan korvata kirkkovuoden ajankohdan mukaisella Päivän rukouksella tai vapaalla rukouksella.

S a n a

Morsiusmessussa luetaan tavallisesti yksi lukukappale ja evankeliumi. Lukija on mielellään muu kuin pappi. Lukukappaleen ja evankeliumin välissä oleva virsi tai vihkilaulu toimii vastausmusiikkina.

Morsiusmessun saarna valmistetaan tavallisimmin evankeliumin pohjalta, mutta voidaan saarnata myös lukukappaleesta. Morsiusmessussa saarnataan koko seurakunnalle. Sanaosa päättyy yhteisesti lausuttavaan uskontunnustukseen.

V i h k i m i n e n

Uskontunnustuksen jälkeen pappi ja vihittävät asettuvat alttarin ääreen. Seurakunta voi jäädä uskontunnustuksen jälkeen seisomaan kohtien 14-17 ajaksi. Jos bestman ja kaaso eivät seiso koko toimituksen ajan, he siirtyvät tässä vaiheessa paikoilleen. Morsiusmessussa ei ole lainkaan kysymysvaihtoehtoa "näiden todistajien läsnä ollessa", sillä messussa on aina koolla seurakunta. Vihkiminen toimitetaan edellisen kaavan ohjeiden mukaan.

E h t o o l l i n e n j a p ä ä t ö s

Vihityt siirtyvät istumaan heille varatuille paikoille uhrivirren aikana. Uhrivirttä ei korvata avioliittovirrellä. Ehtoollisrukous (kohta 21) on suositeltava laulaa tai lausua kokonaan, vaikka Kirkollisten toimitusten kirja antaakin mahdollisuuden lyhentää toimitusta jättämällä vuorolaulun, prefaation ja Pyhän pois. Kirkollisten toimitusten kirja sisältää avioliittoon vihkimistä varten tarkoitetun prefaation päätösrukouksen. Sen sijasta voidaan kuitenkin käyttää myös kirkkovuoden ajankohdan mukaista prefaation päätöstä.

Kutsu ehtoolliselle osoitetaan koko seurakunnalle, vaikka vihkipari vastaanottaisikin ensimmäisenä ehtoollisen. Jos ehtoollinen otetaan vastaan alttarikaiteen ääressä polvistuen, vihittävien kanssa samaan pöytään voivat tulla heidän läheisensä. Seurakunnalle voidaan antaa tarvittavia ohjeita ennen ehtoollisosan alkua.

Päätösosaan kuuluu siunaus ja päätösmusiikki. Ylistys voidaan jättää pois tai laulaa sen tilalla ehtoollisen kiitosrukouksena virsi. Jos ylistyksenä käytetään virttä, siihen käy hyvin sellainen kiitosvirsi, jossa kiitetään kodista ja sen saamasta siunauksesta, esimerkiksi 331:3,5. Morsiusmessun ylistysvirreksi sopii myös virsi 231, jota voidaan toki käyttää myös ehtoollisen kiitosrukouksena.

takaisin

Avioliiton siunaaminen

Avioliiton siunaamisen kaavaa käytetään silloin, kun aviopuolisot ovat solmineet avioliiton muun kuin evankelis-luterilaisen kirkon käytännön mukaisesti ja haluavat pyytää solmitulle liitolleen Jumalan siunausta (KJ 2:20; 5:9). Useimmiten ainakin toinen avioliiton siunausta pyytävistä aviopuolisoista kuuluu johonkin kristilliseen kirkkoon. Avioliiton siunaaminen voidaan toimittaa silloinkin, kun kumpikaan ei kuulu kristilliseen kirkkoon. Tällöin on toimituskeskustelussa tärkeää huolehtia siitä, että asianosaiset ymmärtävät, mistä toimituksessa on kysymys.

Aviopuolisoilta voidaan tarvittaessa pyytää todistusta siitä, että he ovat laillisesti vihittyjä. Vaikka avioliiton siunaamisella ei olekaan juridista tehtävää, on toimitus kuitenkin merkittävä seurakunnan toimintatilastoon. Asianosaisille voidaan antaa todistus avioliiton siunaamisesta.

Erot avioliiton siunaamisen ja avioliittoon vihkimisen toimituksissa liittyvät joihinkin sanamuotoihin. Avioliiton siunaamisen kaavassa ei ole sormusrukousta eikä sormuslupauksia. Myös sormusten vaihtamisen katsotaan kuuluvan nimenomaan avioliittoon vihkimiseen. Avioliiton siunaamisen kaavan yksityiskohdissa sovelletaan avioliittoon vihkimisen ohjeistoa.

takaisin

Vihkimistä koskevia erityistapauksia

Useita vihittäviä
Jos samalla kerralla vihitään useampia vihkipareja, kysymykset (kohta 8) tulee esittää kullekin vihkiparille erikseen. Vihkikaavaan sisältyviä rukouksia on muokattava siten, että kunkin vihkiparin nimet sanotaan erikseen. Myös avioliiton vahvistaminen, aviopuolisoiksi julistaminen ja aviopuolisoiden siunaaminen (kohta 11) tehdään kullekin parille erikseen.

Eri kielien käyttö
Jos vihittävillä on eri äidinkieli, on kohteliasta käyttää toimituksessa mahdollisuuksien mukaan kummankin äidinkieltä. Tämä sopii hyvin raamatunlukuun ja esirukoukseen, joissa lukijoina voi käyttää vihkiparin läheisiä. Vihkikaavaan kuuluva kysymys ja aviopuolisoiksi julistaminen on hyvä esittää, mikäli mahdollista, asianosaisen äidinkielellä. Vihkikaavan erikielisiä käännöksiä on saatavissa Kirkkohallituksen jumalanpalveluselämän ja musiikkitoiminnan yksiköstä (KJM).

Avioliittoon vihkiminen ja kaste
Entistä useammin tulee vastaan toive siitä, että samassa tilaisuudessa voitaisiin toimittaa sekä avioliittoon vihkiminen että kaste. Kirkollisten toimitusten kirjaan ei kuitenkaan otettu tällaista yhdistelmäkaavaa. Pastoraalisista syistä toimitukset voidaan kuitenkin yhdistää toimittamalla ensin vihkiminen ja sitten kaste.

Toimitus on suositeltavinta järjestää kirkossa tai kappelissa. Tällöin kahden toimituksen ero ilmaistaan siirtymällä alttarin äärestä kastemaljan viereen. Kotona järjestettävässä toimituksessa voidaan rakentaa erikseen alttari vihkitilaisuutta varten ja siirtyä vihkitoimituksen päätyttyä kastemaljan ääreen. Tilaisuudesta ei saa tulla tarpeettoman pitkää.

Toimitusta suunniteltaessa papin on otettava huomioon, että avioliittoon vihkiminen on myös oikeudellinen toimi, johon kuuluvat ainakin kysymykset ja avioliiton vahvistaminen. Kristillisestä näkökulmasta katsottuna toimitukseen kuuluu myös rukous, raamatunluku, evankeliumin julistus ja aviopuolisoiden siunaaminen. Kastetoimituksen välttämättöminä osina on pidettävä ainakin kysymystä tai kehotusta, ristinmerkkiä kehotuksineen, kasteen kollehtarukousta, kastekäskyä, uskontunnustusta, kastamista ja Isä meidän -rukousta. Toimituksen yksityiskohdissa sovelletaan kummastakin toimituksesta erikseen annettuja ohjeita.

takaisin

seuraava sivu