|
JUMALANPALVELUSELÄMÄ JA MUSIIKKITOIMINTA Kirkollisten toimitusten opas
4. Rukoushetkiä 4.1. RUKOUSHETKET KIRKON ELÄMÄSSÄ Kirkollisten toimitusten kirjan kolmas osa sisältää eri elämäntilanteisiin liittyviä rukoushetkiä. Niissä yksilön ja yhteisöjen tärkeisiin elämänvaiheisiin tuodaan sanan ja rukouksen kautta elävän Jumalan siunaus. Rukoushetket ovat kasteen lupauksien muistamista ja kristittynä elämistä. Niissä ravitaan uskoa, vahvistetaan rakkautta ja rukoillaan voimaa oman kutsumuksen toteuttamiseen perheessä ja työelämässä. Rukoushetkiä voi johtaa pappi, muu kirkon työntekijä tai seurakuntalainen. Jotta rukoushetkien käyttö voisi yleistyä, niiden aineistoa on sijoitettu myös virsikirjan liiteaineistoon. Rukoushetkien aineisto on jaettu kuuteen ryhmään: Perheen juhlia, Sairaus, Suru, Seurakunnan juhlia, Työ ja Ruokarukoukset. Näiden jälkeen on vielä Lauluja rukoushetkiin. Joidenkin rukoushetkien kaava (Sairaan luona, Kuolevan luona, Läheisen kuoltua, Surukodissa, Kriisitilanteissa, Kodin siunaaminen) löytyy myös Kasuaalitoimitusten osasta. Rukoushetkien aineistoa voidaan käyttää sanajumalanpalveluksessa ja messussa. Kodeissa vietettäviä rukoushetkiä varten voidaan rakentaa alttari, joka kertoo Jumalan läheisyydestä ja läsnäolosta. Pöydälle asetetaan valkoinen liina. Valkoinen on ilon, kiitoksen ja puhtauden väri. Pöydälle sijoitetaan Raamattu ja risti tai krusifiksi sekä sytytetään kynttilä (tai kynttilät). Raamatuntekstit voidaan lukea alttarin Raamatusta. Rukoushetkessä voidaan istua koko palveluksen ajan tai seisoa. Rukoushetki ei ole kovin pitkä. Silloin kun rukoushetki toimitetaan seisten, on luontevinta istua mahdollisen puheen ajaksi.
Rukoushetken rakenne Rukoushetket rakentuvat Jumalan sanan ja rukouksen varaan. Rukoushetki noudattaa pienen rukoushetken kaavaa ja sitä voidaan käyttää soveltaen. Valinnaiset osiot on osoitettu sisennyksin. Johdanto alkaa yleensä virrellä. Sen sijasta voi olla muuta musiikkia. Alkuvirsi voidaan myös jättää pois. Johdanto sisältää alkusiunauksen ja johdantosanat. Alkusiunaukseen voidaan liittää versikkelipari "Meidän auttajamme on Herra, hän, joka on luonut taivaan ja maan" (Ps. 124:8) tai messusta tuttu vuorotervehdys. Siunaus ja vuorotervehdys voidaan lausua tai laulaa. Rukoushetken kaavassa on messusävelmäsarjoihin 1-3 ja 4 liittyvät sävelmät. Pienen rukoushetken kaavasta poiketen alkusiunausta seuraavat johdantosanat. Niissä kerrotaan kyseisen rukoushetken erityisluonne. Johdantosanat voivat olla vapaamuotoiset. Rukoushetkessä käytetään kyseisen rukoushetken, kirkkovuoden ajankohdan tai muuta tilanteeseen soveltuvaa psalmia. Psalmisävelmiä on Jumalanpalvelusten kirjassa ja kertosäkeitä on osastossa Lauluja rukoushetkiin ja Jumalanpalvelusten kirjassa. Kertosäkeeseen voi osallistua koko seurakunta. Pieni kunnia on mahdollista laulaa virren säkeistön muodossa. Psalmin sijasta voidaan laulaa virsi. Rukoushetkessä luetaan kaavasta löytyvä, kirkkovuoden mukainen tai muu Raamatun teksti. Jumalan sanan lukemiselle ja kuuntelemiselle annetaan riittävästi aikaa. Useita tekstejä luettaessa raamatunluku ja vastaus voivat vuorotella. Vastauksena voi olla virsi, psalmi, soitinmusiikkia tai hiljaista mietiskelyä. Vastaus antaa tilaa pohtia kuultua. Eri rukoushetkien aineistossa on vastaukseksi sopivia virsiä. Kristillisen perinteen mukaisesti psalmia voi tässä käyttää vastauksena Raamatun lukukappaleeseen. Voidaan käyttää myös meditatiivista laulua tai soitinmusiikkia. Vastaus, puhe ja sitä seuraava virsi voidaan jättää pois. Aineistossa on esimerkkejä puheen jälkeen soveltuvista virsistä. Rukousjaksoon kuuluvat seuraavat osiot: vuororukous, (siunaaminen,) kollehta- tai esirukous ja Isä meidän (sekä kiitosvirsi). Kollehta- tai esirukous ja Isä meidän on luettava rukoushetkessä. Vuororukous voidaan lausua tai laulaa eri sävelmäsarjojen mukaisesti. Siunaamisessa käytetään tilanteeseen soveltuvia siunaamissanoja tai siunaamisrukousta. Siunattaessa voidaan käyttää ristinmerkkiä. Siunauksessa voidaan käyttää joko aamu- ja iltarukouksesta tuttua siunauksen sanamuotoa tai Herran siunausta. Siunaus voidaan lausua tai laulaa. Seurakunta ottaa siunauksen vastaan aamenella. Rukoushetki voidaan päättää virteen, lauluun tai soitinmusiikkiin. 4.2. PERHEEN JUHLIA Osastossa on aineistoa rukoushetkiin, joita vietetään muistettaessa pyhää kastetta, siunattaessa kouluun lähteviä, avioliiton muistopäivänä, syntymäpäivänä ja kotia siunattaessa. Rukoushetket voi johtaa pappi, muu seurakunnan työntekijä tai seurakuntalainen. Aineistossa on kuhunkin tilanteeseen virsivaihtoehtoja, johdantosanat, psalmi- ja raamatunlukuvaihtoehtoja sekä rukousjakson rukouksia.
Pyhän kasteen muistaminen Pyhän kasteen muistamisen rukoushetkeä voidaan viettää kasteen vuosipäivänä. Aineistoa voidaan käyttää myös muissa tilanteissa, joissa muistetaan kastetta. Tällaisia ovat esimerkiksi 1. sunnuntai loppiaisesta (Kasteen lahja) ja sitä seuraava viikko. Aineisto soveltuu myös rippikouluun käsiteltäessä kasteen sakramenttia. Ehdotetut virret käsittelevät kasteen lahjaa ja merkitystä eri näkökulmista. Valittujen virsien sanoman tulee muodostaa tilanteeseen sopiva kokonaisuus. Lauluja rukoushetkiin -osastossa on tilanteeseen sopiva laulu "Kasteessa lapsi Jumalan". Psalmina ja raamatunlukuna voidaan käyttää myös kasteen kaavan vaihtoehtoja. Puheen jälkeen voidaan lausua kasteeseen liittyvä apostolinen uskontunnustus.
Kouluun lähtevien siunaaminen Kouluun lähtevien siunaaminen on yleistynyt ja monilla paikkakunnilla siitä on tullut merkittävä tapahtuma. Siunaaminen voidaan toimittaa päiväjumalanpalveluksen yhteydessä tai omana tapahtumanaan. Siunattavien lisäksi mukaan voidaan kutsua kouluun lähtevien perheitä ja läheisiä (kummeja), esiopetuksen ja päivähoidon henkilökuntaa sekä koulunsa aloittavien opettajia. Seurakunnan puolelta tilaisuuden toimittamiseen voi osallistua papin ja kanttorin lisäksi lapsille tuttuja lastenohjaajia ja muita työntekijöitä. Kouluun lähtevien siunaaminen toimitetaan yleisimmin kirkossa. Pappi on pukeutuneena albaan ja stolaan, muut seurakunnan työntekijät ja siunaustoimituksen avustajat albaan. Tilaisuus voidaan toimittaa lukupulpetista, josta siirrytään rukousjakson alkaessa alttarille. Isä meidän -rukouksen ja mahdollisen kiitosvirren jälkeinen siunaus (kohta 9) voidaan toimittaa kuorista. Kouluun lähtevien siunaaminen voidaan liittää myös seurakunnan päiväjumalanpalvelukseen. Tällöin kirkollisten toimitusten kirjan aineistoa käytetään soveltaen. Siunaaminen tapahtuu esimerkiksi yhteisen esirukouksen yhteydessä. Jumalanpalveluksen voi tällöin toimittaa perhemessuna. Jos siunaaminen tapahtuu keväällä, tilaisuuteen liittyy esikoulun päättyminen ja kesän alkaminen. Keväällä pidettävää siunaamistilaisuutta varten voidaan esikouluryhmissä harjoitella lauluja. Ennen tilaisuuden alkua käydään lasten kanssa sen kulku läpi ja harjoitellaan yhteisiä siirtymisiä ja polvistumista. Ristikulkueen ja perhemessun sävelmien käyttäminen tekee rukoushetkestä jumalanpalveluksen kaltaisen. Puhe on sisennetty, joten se voidaan jättää poiskin. Puheen tulee olla lapsille suunnattu, lyhyt ja riittävän havainnollinen. Se on hyvä pitää ilman paperia lasten läheltä. Puheen aiheena voi olla esimerkiksi Jumalan lahjat ja huolenpito, kiitos ja ilo, keskinäinen kunnioitus ja yhteys tai kristilliset tavat. Olennaista on, että Jumalan armo ja huolenpito tulevat esille. Siunaamisessa voivat avustaa esimerkiksi esikoulun opettajat ja lasten tulevat opettajat. Avustaja voi lausua lapsen nimen ennen varsinaisia siunaussanoja. Lapset siunataan yksitellen panemalla kädet heidän päänsä päälle.
Avioliittoon vihkimisen vuosipäivä Aineistoa käytetään avioliittoon vihkimisen vuosipäivänä. Rukoushetkeä voidaan viettää muulloinkin avioparin sitä toivoessa, esimerkiksi perheen kokeman kriisin jälkeen. Tällöin rukoushetken sisällössä on tilanne otettava huomioon. Rukoushetken aineistoa on mahdollista käyttää myös avioliittoleirillä ja sitä voidaan hyödyntää jumalanpalveluksen yhteisessä esirukouksessa perheen sunnuntaina. Virsiehdotuksien sijasta voidaan käyttää vihkilaulua osastosta Lauluja kasuaalitoimituksiin. Siunaamisen ajaksi aviopari voi polvistua. Rukoushetki on mahdollista viettää kotona, kirkossa tai muualla. Vihkikirkko palauttaa mieleen vihkimispäivän ja puolisoiden yhteisen elämäntaipaleen. Rukoushetkessä tehtäviä voidaan jakaa perheen jäsenille ja muille läheisille.
Syntymäpäivä Rukoushetki syntymäpäivänä soveltuu vietettäväksi, kun seurakunnan työntekijä käy syntymäpäivää viettävän luona tervehdyskäynnillä tai seurakunnassa vietetään yhteistä syntymäpäiväjuhlaa. Virsiehdotuksiin sisältyy ekumeeninen "Monia vuosia" ja "Koittanut on juhlapäivä suuri" (ks. Lauluja rukoushetkiin).
Kodin siunaaminen Katso sivut 111-114.
Sairaus S a i r a a n l u o n a , K u o l e v a n l u o n a Katso sivut 105-107.
Suru Rukoushetkistä läheisen kuoltua, surukodissa ja kriisitilanteessa katso sivut 107-110.
Sanomakellojen soidessa Aineistoa käytetään sanomakellojen soiton yhteydessä. Sitä voidaan käyttää myös yksityisen hiljentymisen apuna tai pienelle ryhmälle tarkoitetun hetken tukena. Rukoushetken johtaa pappi, muu kirkon työntekijä tai seurakuntalainen. On suositeltavaa, että kaikilla läsnäolijoilla on rukoushetken teksti. Paikallisista tavoista riippuu, milloin ja miten sanomakelloja soitetaan. Omaisten tulee tietää sanomakellojen soiton ajankohta ja tavat. Muistokynttilöitä voi käyttää silloin, kun sanomakelloja kuunnellaan kirkkotilassa tai kappelissa.
Vainajan muistaminen Vainajan muistamiseen liittyvä aineisto soveltuu erilaisiin tilaisuuksiin, joissa muistellaan vainajaa ja kiitetään hänestä (muistotilaisuus, kuoleman vuosipäivä tai sukukokous). Rukoushetkeä voidaan viettää tai sen aineistoa käyttää myös kansallisena veteraanipäivänä, kaatuneiden muistopäivänä, onnettomuuksien muistopäivänä tai järjestöjen vuosijuhlissa. Kirkollisten toimitusten kirjassa on ohje muistopöydän varustamisesta.
Läheisen haudalla Kaavaa käytetään vietettäessä rukoushetkeä tai muutoin vainajaa haudalla muisteltaessa. Toimituskeskustelussa voidaan kertoa omaisille kaavan käyttömahdollisuuksista. 4.3. SEURAKUNNAN JUHLIA Osastossa on aineistoa seurakunnan perustamisen muistopäivän, kirkon rakentamisen, kirkon vihkimisen muistopäivän ja seurakunnan toimitilan siunaamisen rukoushetkiin. Lisäksi osastossa on aineistoa kirkon esineistön käyttöönottamiseen.
Seurakunnan perustamisen muistopäivä Seurakunnan perustamisen muistopäivänä voidaan viettää rukoushetkeä tai aineistoa voidaan liittää messuun. Rukoushetken johtaa pappi, muu seurakunnan työntekijä tai seurakuntalainen. Siinä kiitetään kirkon Herraa kaikesta hyvästä, mikä menneinä vuosina on tullut seurakunnan osaksi: Jumala on puhunut sanassaan, ruokkinut sakramenteillaan ja luonut seurakuntaan yhteyttä. Virsiehdotukset ovat virsikirjan osastoista Kristuksen seurakunta ja Jumalanpalvelus. Kiitosvirsiä on lisäksi Kiitos ja ylistys –osastosta. Virsien sijasta voidaan käyttää myös kirkon vihkimiseen liittyviä lauluja, jotka ovat osastossa Lauluja vihkimisiin, virkaan asettamisiin ja tehtävään siunaamisiin. Aineiston psalmien lisäksi voidaan käyttää myös kirkkovuoden ajankohdan mukaista tai apostolien päivän psalmia (Ps. 145: 3-7). Rukousjakso koostuu esirukouksesta ja päivän rukouksesta. Näitä voi edeltää rukousjaksoon sisältyvä vuororukous (rakenteen kohta 8).
Kirkon rakentaminen Kirkon rakentamisen rukoushetkeä voidaan viettää kirkon rakentamisen paikalla ennen töiden aloittamista tai peruskiveä laskettaessa. Peruskiven laskemiseen voidaan kutsua eri-ikäisiä seurakunnan jäseniä, jolloin seurakunnalle keskeinen rakennus tulee jo rakennusvaiheessa läheiseksi tuleville käyttäjille. Peruskivi lasketaan, mikäli mahdollista, tulevan alttarin alle. Aineistoa voidaan käyttää myös seurakunnan muuta toimitilaa rakennettaessa. Rukoushetken johtaa ensisijaisesti seurakunnan kirkkoherra.
Kirkon vihkimisen muistopäivä Aineistoa voidaan käyttää kirkon vihkimisen muistopäivän rukoushetkessä ja messun vaihtuvissa osissa. Rukoushetki voidaan viettää vuosittain tai kirkon vihkimisen pyöreinä juhlapäivinä. Tapahtumaa voidaan muistaa läheisenä sunnuntaina. Virret ja Raamatun tekstit liittyvät kirkon vihkimiseen. Rukousjakso noudattaa seurakunnan perustamisen rukouspäivän rakennetta.
Kirkon esineistön käyttöön ottaminen Kirkon uusi esineistö otetaan käyttöön messussa. Tällaista esineistöä ovat esimerkiksi kastemalja, ehtoollisvälineet, urut, kirkonkellot, kirkkotekstiilit, vihkiryijy ja lähetyskynttelikkö. Seurakuntalaiset voivat kantaa kulkueessa käyttöön otettavat esineet. Käsikirjan aineisto sijoitetaan messun johdantosanoihin. Kirkon esineistön käyttöön ottaminen muistuttaa kirkon vihkimismessun kohtaa 3. Tätä aineistoa voidaan soveltaa myös uutta esineistöä käyttöön otettaessa. Osastossa Lauluja rukoushetkiin on kirkon esineistön käyttöön ottamiseen liittyvä laulu.
S e u r a k u n n a n t o i m i t i l o j e n s i u n a a m i n e n Mikäli seurakuntatalossa vietetään seurakunnan yhteisiä jumalanpalveluksia, käytetään soveltaen kirkon vihkimisen kaavaa, ja vihkimisen toimittaa piispa. Seurakuntakodin ja muiden seurakunnan toimitilojen siunaamisen toimittaa yleensä kirkkoherra. Rukousjaksoon (kohta 8) sisältyvät siunaamissanat. Osastossa Lauluja rukoushetkiin on tähän tilaisuuteen soveltuva laulu. 4.4. TYÖ Kylvön siunaaminen Viime vuosina on yleistynyt vanha tapa kokoontua keväällä siunaamaan kylvötyö. Keskiaikana rukoussunnuntain ja helatorstain välisinä arkipäivinä oli tapana kävellä rukouskulkueena pelloille pyytämään siunausta. Myöhemmin tästä ajankohdasta käytettiin nimitystä käyntipäivät (gångdagar). Kylvön siunaamisen rukoushetken aineistoa voidaan käyttää esimerkiksi seurakunnassa toukokuussa mahdollisesti vietettävänä luomakunnan sunnuntaina. Rukoushetki voidaan viettää pellon laidalla. Järjestelyissä on hyvä toimia yhteistyössä tuottajajärjestöjen kanssa ja etsiä keväällä kylvötöiden kannalta parhain ajankohta. Kylvön siunaamisen rukoushetkeä voidaan viettää vuorovuosin eri puolilla paikkakuntaa. Rukoushetken johtaa pappi tai seurakunnan muu työntekijä. Pappi voi olla pukeutuneena albaan ja stolaan. Kanttori ja lauluryhmä rikastuttaa rukoushetken toteutusta. Läsnäolijat voivat lukea Raamatun tekstejä. Ennen siunaamista (kohta 8) voidaan laulaa virsi 59 tai käyttää lauluja "Luojalta saimme tehtävän" tai "Herra, olet auttajamme" (ks. Lauluja rukoushetkiin). Laulun aikana voidaan kylvää siementä peltoon. Siunaamissanojen ajaksi rukoushetken johtaja voi ottaa käteensä pellosta kourallisen multaa. Siunaamissanoja seuraavaan rukoukseen on hyvä sisällyttää myös hiljaisen rukouksen osuus.
Sadosta kiittäminen Aineistoa käytetään sadosta kiittämisen rukoushetkessä, jota voidaan viettää sadonkorjuupaikalla, kotona, kirkossa tai muussa tilassa, esimerkiksi myyjäisten yhteydessä. Kun sadosta kiittäminen on esillä messussa, voidaan tuoda maan antimia, hedelmiä, juureksia ja leipää sopivaan paikkaan kirkon kuoriin. Siunaaminen edeltää esirukousta. Esirukouksessa voidaan huomioida sadosta kiittäminen. Jos seurakunnassa joskus käytetään itse leivottua ehtoollisleipää, tällaisessa messussa sille on luonteva mahdollisuus.
Koulun tai oppilaitoksen siunaaminen Koulu tai oppilaitos siunataan pyydettäessä. Tavallisesti tämä tapahtuu uuden tai peruskorjatun koulun käyttöönoton yhteydessä. Siunaaminen voi olla osa laajempaa käyttöönottoon liittyvää juhlaa. Tällöin juhlan toteutuksessa on siunaamisen jumalanpalvelusluonne syytä ottaa huomioon. Yleensä luontevinta on järjestää siunaaminen muun juhlan alkuun tai loppuun. Kirkollisten toimitusten kirjan mukainen rukoushetki toimii myös sellaisenaan koulun tai oppilaitoksen käyttöönottojuhlana. Papin pukeutuminen albaan ja stolaan vahvistaa tilaisuuden jumalanpalvelusluonnetta. Rukoushetken lauluja ja virsiä harjoitellaan etukäteen. Mahdollisen puheen teemoiksi sopivat kiitollisuus, palvelu, työ yhteisen hyvän puolesta sekä Jumalan siunaus ja sen pyytäminen. Puheeseen voidaan sisällyttää kiitos rakennus- ja uudistustöissä mukana olleille. Raamatun lukemisessa ja rukouksessa (kohta 8) on mahdollista käyttää avustajina koulun henkilökuntaa, oppilaita, luottamushenkilöitä tai rakennustöihin osallistuneita.
Lukukauden aloittaminen Rukoushetki lukukauden alkaessa voidaan viettää kirkossa. Se voidaan viettää myös koulun juhlasalissa tai luokassa sen mukaan miten koulun kanssa sovitaan. Tilaisuudessa laulettavia lauluja ja virsiä ei yleensä ehditä etukäteen harjoitella, joten niiden on hyvä olla entuudestaan tuttuja. Mikäli tilaisuus järjestetään koulussa, voidaan tilaan rakentaa alttari ja tilaisuuden toimittajat pukeutuvat jumalanpalvelusasuun (papilla alba ja stola, muilla alba). Mahdollisen puheen aiheiksi käyvät luettujen Raamatun kohtien lisäksi kiitollisuus Jumalan lahjoista, opiskelu, keskinäinen yhteys, rukous, palveleminen, opiskelu ja tavoitteiden asettaminen tai jokin kirkkovuoden aihe. Raamatun luvussa ja rukouksessa (kohta 8) on mahdollista käyttää avustajina koulun tai oppilaitoksen henkilökuntaa, luottamushenkilöitä tai oppilaita.
Hoitolaitoksen siunaaminen Hoitolaitoksen siunaamisen rukoushetkeä voidaan käyttää erilaisten sairaaloiden, hoitolaitosten tai kuntoutuslaitosten siunaamisessa. Toimituksen suorittaa pappi. Ellei vietetä rukoushetkeä, voidaan aineistoa käyttää muulla tavoin käyttöönottojuhlassa (esimerkiksi seurakunnan tervehdyksessä). Laitoksen henkilökuntaa pyydetään Raamatun tekstien ja esirukouksen lukijoiksi.
Teollisuuslaitoksen, toimiston tai muun työpaikan siunaaminen Tätä aineistoa voidaan soveltaa hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Rukoushetken johtaa pappi. Jos rukoushetkeä ei vietetä, aineisto antaa virikkeitä seurakunnan tervehdykseen. Keskeisiä teemoja ovat palvelu, yhteinen hyvä, keskinäinen kunnioitus, työn ja levon suhde sekä Jumalan siunaus ja sen pyytäminen. Työpaikan henkilökuntaa voidaan pyytää Raamatun tekstien ja esirukouksen lukijoiksi.
Lipun käyttöön ottaminen Pappeja on perinteisesti pyydetty vihkimään lippuja. Piispainkokous antoi tätä varten ohjeet vuonna 1968. Kirkollisten toimitusten kirjaan on nyt otettu tähän tarkoitukseen sopiva rukoushetken aineisto, josta käytetään nimeä Lipun käyttöön ottaminen. Kirkon työntekijä siunaa vain sellaisen yhteisön lipun, jonka arvomaailma ei ole ristiriidassa kirkon uskon kanssa. Tarvittaessa pappi selvittää asian ja keskustelee harkintansa mukaan esimiehensä kanssa. Rukoushetken johtaa pappi. Se voidaan toimittaa kirkossa tai muussa sopivassa paikassa. Toimituksen tapahtuessa kirkossa kannetaan kuoriin Suomen lippu ja sen jäljessä käyttöön otettava lippu kokoon käärittynä. Tekstin lukijoina on hyvä käyttää lipun edustaman järjestön jäseniä. On mahdollista lukea useampi raamatunteksti. Ennen siunaamissanoja (kohta 8) käyttöön otettava lippu avataan ja sanojen lausumisen aikana pappi voi ottaa lipusta kiinni.
Ruokarukoukset Aterian siunaamiseen on neljä vaihtoehtoa. Ensimmäinen pohjautuu Vähän katekismuksen ateriarukoukseen. Siihen sisältyy psalmi, Isä meidän -rukous ja siunaaminen. Toinen ja kolmas vaihtoehto sisältävät siunaamisrukouksen. Neljännessä vaihtoehdossa rukoukseksi on esitetty virsivaihtoehtoja. Kiitosrukoukseksi aterian jälkeen on kolme vaihtoehtoa, joista ensimmäinen noudattaa Vähän katekismuksen kiitosrukousta. Toisena vaihtoehtona on rukous ja kolmantena kiitosrukouksena on virsi. 4.5. YLEISIÄ OHJEITA JA ERITYISTILANTEITA Alttari ja kirkkotilan käyttö Kirkko on Jumalan huone ja seurakunnan koti. Kirkkotila kokoaa seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen sanan ja sakramenttien ääreen. Samalla se ilmaisee kristillistä uskoa ja tarjoaa mahdollisuuden hiljentymiseen ja elävän Jumalan kohtaamiseen. Sen arkkitehtoniset muodot, rakennusmateriaalit ja taide-esineet toimivat Jumalan luomistyön merkkeinä ja tulkkeina. Kristillistä sanomaa välittävät kirkkotilan muoto ja koko sekä alttari ja kuori, kuvat, liturgiset esineet, kuvaohjelma, urut, kynttilät ja kukat sekä liturgiset vaatteet ja värit. Alttarin käytöstä kirkollisissa toimituksissa (erityisesti vihkimis- ja siunaamistoimituksissa) noudatetaan soveltuvin osin jumalanpalveluksista annettuja ohjeita. Alttarin käytössä kasuaalitoimituksissa on otettava huomioon toimituksen sisältö, kirkkotilan rakennukselliset ratkaisut ja mahdollisten avustajien tehtävät. Kukin toimitus johdetaan sille luontevasta paikasta, ei välttämättä alttarin ääreltä. Alttarin ja kuoritilan käytössä voidaan noudattaa seuraavia pääperiaatteita. Kaste toimitetaan kuorista kastemaljan ääreltä. Seurakunta voi istua kuorissa tai kirkon etupenkeissä. Avioliittoon vihkimisessä pappi seisoo alttarin edessä ja vihittävät alttarikaiteen edessä. Pappi voi harkintansa mukaan kääntyä rukousten aikana kohti alttaria. Äänentoistolaitteet joko sitovat tai vapauttavat liikkumista. Hautaan siunaaminen johdetaan arkun äärestä. Jos siunaaminen tapahtuu kirkossa tai kappelissa, voidaan alttarialuetta käyttää sanajumalanpalveluksen tapaan. Pappi siirtyy uskontunnustuksen jälkeen arkun ääreen, missä lausutaan siunaamissanat. Päätösrukous voidaan lausua arkun ääressä (tai alttarilta). Hautausmessussa sovelletaan messusta annettuja ohjeita. Kohta 14 (Siunaussanat) johdetaan aina arkun äärestä.
Tilan kaunistaminen Kirkkotila on kaunis sellaisenaan. Kirkollista toimitusta varten sitä voidaan kuitenkin erikseen koristaa esimerkiksi tuomalla kasteeseen kastematto ja rukouskynttilät, avioliittoon vihkimiseen kukat ja vihkiryijy sekä hautaan siunaamiseen muistokukat. Myös valaistusta voidaan käyttää hyväksi eri tavoin. Kirkollisiin toimituksiin ei sovellu sellainen koristelu, jonka symbolikieli on ristiriidassa kristillisen uskon kanssa tai on muutoin kirkkoon sopimaton. Kotona tai työpaikalla tapahtuvia toimituksia varten voidaan rakentaa valkoisella liinalla päällystetty rukousalttari. Siihen asetetaan yksi tai useampi kynttilä, kukkia, Raamattu tai Evankeliumikirja sekä mahdollisuuksien mukaan krusifiksi. Alttarilla olevaa Raamattua tulisi käyttää lukukappaleiden lukemisessa. Muistohetkissä alttarille voidaan asettaa myös vainajan kuva.
Ekumeeniset ja monikulttuuriset tilanteet Kansainvälistymisen seurauksena Suomi muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi. Kirkollisissa toimituksissa tulee yhä enemmän tilanteita, joissa kohdataan toisten kirkkojen ja toisten uskontokuntien edustajia. Kirkollisiin toimituksiin osallistuvat ovat saattaneet tottua erilaisiin kulttuureihin ja kirkollisiin tapoihin. Seurakuntalaiset voivat toivoa toimituksiin erilaisten kokemusten ja mieltymysten mukaisia käytäntöjä. Kristilliseen uskoon sitoutunut seurakunnan työntekijä arvostaa oman kirkkonsa perinnettä ja hengellistä identiteettiään. Samalla hän kuuntelee avoimesti toisten ihmisten tarpeita ja toiveita. Hänen tulee pyrkiä rakentamaan pastoraalisesti viisaalla tavalla eri toivomukset yhdistävä kokonaisuus, joka on samalla sopusoinnussa luterilaisen uskonkäsityksen ja kristillisen perinteen kanssa. Jumalanpalveluselämän ja musiikkitoiminnan yksikkö (KJM) on tuottanut erikielisiä versioita tärkeimmistä toimituskaavoista. Eri kielten käytöstä on hyvä sopia toimituskeskustelussa. Mikäli mahdollista, kaikille toimitukseen osallistuville tulisi tarjota mahdollisuus kuulla (tai lukea erillisestä käännöksestä) toimituksen keskeiset osat omalla äidinkielellään. Piispainkokous on päättänyt toisen evankelis-luterilaisen kirkon tai muun kristillisen uskontokunnan tai yhteisön papin edellytyksistä suorittaa kirkollisia toimituksia (KS Nro 86; vrt. KJ 2:22).
Kirkkovuosi ja toimitukset Kirkkovuodessa on kyse Jumalan tekojen ja Jeesuksen elämän pelastushistoriallisesta muistamisesta. Kirkko elää nykyhetkessä yhdessä ylösnousseen ja taivaaseen astuneen Kristuksen kanssa. Kirkkovuoden aikana Kristuksen pelastustyö tulee todeksi seurakunnan ja sen jäsenten elämässä. Kirkkovuotta seurataan kirkollisissa toimituksissa erityisesti johdantosanoissa sekä raamatuntekstien ja virsien valinnassa. Kirkkovuosi voi tulla lisäksi esille puheessa ja yhteisessä esirukouksessa. Liturginen väri voidaan valita kirkkovuoden tai toimituksen mukaan. Kasteen liturginen väri on valkoinen, konfirmaation valkoinen tai punainen, avioliittoon vihkimisen valkoinen ja hautaan siunaamisen valkoinen tai musta. Kirkkotilassa toimituksen liturginen väri voi ilmetä papin jumalanpalvelusasussa, mutta kirkkotekstiilit ovat kirkkovuoden ajankohdan mukaisia. Kasuaalitoimituksen liittyessä päiväjumalanpalvelukseen noudatetaan kirkkovuoden mukaista väriä. Kristikunnan vanhan tradition mukaisesti hiljaisella viikolla tulisi pidättyä ainakin kasteista ja avioliittoon vihkimisistä. Kirkkovuoden perinteisiä kasteaikoja ovat pääsiäinen, loppiainen ja helluntai.
Kynttilät Kynttilä muistuttaa Kristuksesta maailman valona. Samalla se on ihmisen rukouksen merkki. Kynttilän sytyttämällä ihminen voi ilmaista esimerkiksi kiitosta tai surua, ja samalla se on sanattoman rukouksen näkyvä merkki. Kirkollisissa toimituksissa käytetään kirkkotilassa kirkkovuoden mukaisesti kynttilöitä. Lisäksi kasteessa voidaan kastemaljan viereen sytyttää pääsiäiskynttilä. Kodin kastepöydälle voidaan asettaa yksi tai kaksi valkoista kynttilää. Konfirmaation tai kirkon yhteyteen ottamisen toimituksissa kastekynttilä voi palaa kuorissa tai lähellä kastemaljaa. Myös hautaan siunaamisessa voidaan kuoriin sytyttää pääsiäiskynttilä. Pääsiäiskynttilän käyttö liittää siunaustoimituksen kasteeseen (vrt. Jumalanpalveluksen opas s. 112). Suurikokoinen pääsiäiskynttilä symbolisoi ylösnoussutta Kristusta ja hänen läsnäoloaan elämän valona. Se on usein koristeltu Kristusta kuvaavilla symbolimerkeillä. Jos pääsiäiskynttilää käytetään, sitä poltetaan lukupulpetin vieressä kaikissa jumalanpalveluksissa pääsiäisestä helluntaipäivän vesperiin saakka. Helluntain jälkeen pääsiäiskynttilä siirretään kuorissa lähelle kastemaljaa, ja sitä poltetaan vain kasteen ja hautaan siunaamisen aikana. Paastonajan alkaessa tuhkakeskiviikkona pääsiäiskynttilä viedään pois kirkkosalista ja tuodaan sinne vain kasteissa. Rukoushetkien yhteydessä voidaan käyttää rukouskynttilöitä. Niitä voidaan jakaa seurakuntalaisille. Esirukouksen merkiksi seurakuntalaiset voivat sytyttää kirkossa oman rukouskynttilänsä. Rukous- ja muistokynttilöitä varten kirkkoon voidaan sijoittaa rukousalttareita tai muita sopivia paikkoja. Kynttilöitä käytettäessä paloturvallisuusnäkökohdat on otettava huomioon.
Lapset kirkollisissa toimituksissa Lapset kuuluvat Jumalan perheväkeen. Jeesus otti vastaan lapsia, siunasi heitä ja asetti heidät uskon esikuviksi. Myös lapsilla on oikeus kuulla sanoma Jumalan armosta, rakkaudesta ja huolenpidosta. Kirkollisiin toimituksiin osallistumalla he oppivat ymmärtämään kristillistä uskoa ja tapoja. Lapset tulee ottaa huomioon esimerkiksi musiikkivalinnoissa, käytännön järjestelyissä ja puheessa. Toimituskeskustelussa valmistetaan myös lapsia yhteiseen juhlaan. Kouluikäisiltä voidaan jo odottaa tilanteen mukaista käyttäytymistä. Kertomalla lapsille etukäteen toimituksesta he ymmärtävät enemmän ja keskittyvät paremmin. Kastetilaisuudessa ainakin kastettavan sisarukset on otettava huomioon. Kotikasteessa sisarukset voivat koristaa kastepöydän, osallistua rukoukseen, lukea Raamatun tekstin, kuivata lapsen pään tai ottaa vastaan kastekynttilän. Avioliittoon vihittävällä parilla saattaa jo olla omia lapsia. Tilanne voi muodostua papille haastavaksi erityisesti uusperhetilanteessa, kun nämä lapset eivät asu vihittävän vanhempansa luona. Toimituskeskustelussa asiasta voidaan puhua avoimesti. Uuden perheen yhteydessä eläviä lapsia voidaan muistaa yhteisessä esirukouksessa. Hautaan siunaamisessa on huolehdittava, että surevat lapset eivät jää aikuisten varjoon. Toimituskeskusteluissa lasten mukanaolo on suotavaa.
Ristinmerkki Useisiin kaavoihin on merkitty ristinmerkin tekeminen. Eräissä kohdissa sitä ei voida jättää pois (esim. kaste ja siunaus), toisissa se mainitaan mahdollisuutena. Pappi tekee läntisen tradition mukaan ristinmerkin kädellä kämmenen syrjä seurakuntaan päin niin, että poikkiviiva vedetään kämmenselkä edellä. Merkki tehdään rauhallisesti ja selkeästi sekä riittävän laajana. Seurakuntalainen voi tehdä ristinmerkin trinitaarisen siunauksen yhteydessä, vastaanottaessaan synninpäästön ja evankeliumin lukemisen alkaessa (ks. Jumalanpalveluksen opas sivut 119-123). Liturgi tekee ristinmerkin seurakuntaan päin. Myös siunauksen yhteydessä tehtävä ristinmerkki on tarkoitettu koko seurakunnalle, samoin kuin mahdollinen siunaavan eleen käyttö.
Suntio ja kirkolliset toimitukset "Suntion tehtävä on valmistaa konkreettinen tila, jossa mahdollistuu Jumalan ja ihmisen kohtaaminen." (Suntion ammattitutkinto 2000). Oman asiantuntemuksensa pohjalta suntio järjestää ja kaunistaa kirkon ja seurakuntien muut tilat kirkon pyhiä toimituksia varten. Hän järjestää alttarin ja huolehtii äänentoistosta. Häneltä edellytetään myös hyvää toimitusten kaavan tuntemusta. Suntio tuntee paikalliset perinteet ja osaa opastaa toimituksiin osallistuvia. Hänen tulee kohdella ihmisiä ystävällisesti ja kunnioittavasti. Suntio kohtaa työssään elämänsä tärkeimpiin juhliin valmistautuvia ihmisiä ja kuulee heidän toiveitaan. Hän opastaa surevia omaisia, vihkipareja, kastettavan vanhempia ja kummeja. Tämä edellyttää hyvää yhteistyötä papin ja muiden kirkon työntekijöiden kanssa. Uusi kirkollisten toimitusten kirja edellyttää monessa kohdin seurakunnassa yhteisesti sovittuja käytäntöjä. Suntion on hyvä olla mukana neuvotteluissa, joissa näistä käytännöistä sovitaan. Käytännön ohjeita suntion työhön löytyy Suntion käsikirjasta (toim. Antti Heinola, Kirjapaja 2001).
Pukeutuminen Virkapuku ilmaisee, että henkilö on tietyn viran palveluksessa. Siksi kirkon työntekijät käyttävät toimitusten yhteydessä virkansa tunnuksia. Koska toimituskeskustelut ovat osa papin viran hoitoa, on suositeltavaa käyttää viran tunnuksia jo niiden yhteydessä. Piispainkokouksen hyväksymien ohjeiden mukaan kirkollisissa toimituksissa käytetään jumalanpalveluspukua (alba, vyö, stola): "Kaikissa kirkkotilassa pidettävissä jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa käytetään jumalanpalveluspukua. Kodeissa tai muualla tapahtuvissa jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa on suositeltavaa pukeutua jumalanpalveluspukuun. Tämän sijasta voidaan käyttää papin juhlapukua. Yksityisessä ehtoollisessa tai ripissä voidaan käyttää stolaa yhdessä papinpuvun kanssa." Pukeutumisohjeista kerrotaan tarkemmin piispainkokouksen 12.9.2001 hyväksymässä mietinnössä Viran tunnukset ja virkapukeutumisen ohjeet (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen 13.9.2000 asettaman työryhmän mietintö. Suomen ev.-lut. kirkon keskushallinto. Sarja B 2001:4).
|