Eettisiä kannanottoja
Kun esim. Suomen ev. lut. kirkon piispainkokous antoi vuonna 1982 suosituksensa kirkon kansainvälisen vastuun toimintalinjoista, ei rauhan, kehityksen ja ihmisoikeuksien arviointien perusteena ollut kirkon "oma etiikka". Myös kirkon eri elinten kannanottoja ohjaa ajatus siitä, että ihmiskunnalla on yhteinen moraalitaju. Oikean ja väärän erottaminen on yhteistä kaikille ihmisille. Tätä moraalista tajuamme nimitetään luonnolliseksi laiksi. Se on sama, minkä Jeesus opetti vuorisaarnassa (Matt. 7:12) "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille". Tässä ns. kultaisessa säännössä on Jeesuksen opetuksen mukaan "laki ja profeetat". Se on: koko etiikka.
Elämän pelisäännöt - 10 käskyä 5. ja 6. luokkalaisille
Monelle ala-asteen opettajalle uskonto on eräs vaikeimmista aineista opettaa. Aihepiiri saattaa olla sillä tavalla vieras, että sen luonteva opettaminen tuntuu hankalalta. Monissa kouluissa löytyykin "uskontospesialisteja", jotka ovat keventäneet työtoverinsa taakkaa.
Nämä asiat mielessä Korson seurakunnassa joukko ala-asteen opettajia ja seurakunnan työntekijöitä laativat kymmenestä käskystä opetusmateriaalin nimeltä Elämän pelisäännöt opettajien avuksi.
Elämän pelisäännöt on lähinnä 5. ja 6. luokkalaisille tarkoitettu opetuspaketti. Se on eräänlainen varhaisrippikoulu, jossa kysellään, miten tulisi elää. Ensimmäisinä kouluvuosina käskyt voidaan ehkä oppia ulkoa, mutta niiden merkitys jäänee hämäräksi. Materiaalin tarkoituksena on auttaa varhaisnuoria pohtimaan, mitä käskyt merkitsevät käytännössä.
Etiikka
Ihmisellä on luontainen kyky ja taipumus arvioida käyttäytymistä hyvän ja pahan, oikean ja väärän asteikolla. Tätä ominaisuutta pidetään yhtenä ihmisyyden perustekijänä. Se on synnynnäinen, mutta tullakseen toimivaksi tarvitsee harjoitusta yksilön kehitysiässä, jolloin oikean ja väärän arvioissa käytettävät aivorakenteet muotoutuvat.
Moraali
Moraalilla (lat. mos, mores, tapa) tarkoitetaan hyvän ja pahan, oikean ja väärän erottamista ja sen mukaista toimintaa eli oikeita ja vääriä tekoja. Samaa tarkoitetaan joskus myös termillä etiikka (kreik. ethos, ethika, tapa), mutta varsinaisesti sanalla ymmärretään tiedettä, joka tutkii moraalia. Heinosyisemmän jaon mukaan etiikka on hyvän ja oikean erittelyä yleisellä ja teoreettisella tasolla, ja moraalifilosofia on käytännön tapojen tutkimista. Arkielämässä nämä kolme käsitettä kietoutuvat usein toisiinsa niin, että niiden merkityssisällöt menevät päällekkäin.
Etiikka pyrkii tutkimaan, millaista on hyvä elämä, mistä tiedetään, mikä on hyvää ja oikeaa sekä seuraako hyvän tietämisestä hyvän tekeminen. (Uusi Ankkuri - Kristinuskon käsikirja, Weilin+Göös 1994)
Moraalisen ratkaisun perusteena on teon arviointi oikean ja väärän asteikolla. Arvioinnissa käytetään harkintaa, järkeä. Tunteiden varassa tehty ratkaisu tai toisten esimerkin jäljittely eivät ole aidossa mielessä moraalisia. Aito moraalinen ratkaisu edellyttää aina harkintaa ja perusteluja. Silti myös muilla perusteilla tehdyillä ratkaisuilla voi olla moraalista merkitystä seurannaisvaikutusten kautta. Avioliitto saatetaan solmia vain tunteen pohjalta, mutta ratkaisun seuraukset ulottuvat moniin moraalisiin kysymyksiin.
Moraali tulee yleensä esiin valintatilanteissa. Kaikki valinnat eivät kuitenkaan liity moraaliin. Moraalisesti yhdentekevää eli ei-moraalista (amoraalista on, minkä värisellä autolla kukin ajaa. Sen sijaan on väärin ajaa autolla, jonka jarrut eivät toimi, koska silloin vaarannetaan toisten tiellä liikkujien turvallisuus. (Uusi Ankkuri - kristinuskon käsikirja, W+G 1994
Luonnollinen laki
Kirkon tehtävä on saattaa yksilön ja yhteiskunnan ratkaisut yhteisen luonnollisen lain vaatimusten valaistukseen. Sen tulee kysyä, mitä tarkoittaa lähimmäisen rakkaus, oikeus ja kohtuus eri elämänaloilla. Sen tulee muistuttaa siitä, että rakkaus vaatii asettumaan toisen ihmisen asemaan ja pureutumaan ihmisen hädän syyhyn ja se merkitsee myös kohtuullista elämää ja yhteisöllistä vastuuta. (Seurakunta 2000)
Luther ja luterilaisen etiikan alkuperäinen linja korostaa luomiseen perustuvan luonnollisen lain merkitystä. Sen mukaan ihmisen sydämeen on kirjoitettu rakkauden laki, jonka sisältönä on kultainen sääntö tai kymmenen käskyä. Tästä johtuen ihmisellä on Raamatusta riippumatta tietyy kyky tuntea oikea ja väärä. Sydämeen kirjoitettu laki antaa ihmiselle rakkauden säännön, jonka pohjalta hän voi järkensä avulla kussakin tilanteessa pyrkiä löytämään oikean eettisen ratkaisun. Raamattuun sisältyviä eettisiä ohjeitakin lähestytään luterilaisessa etiikassa luonnollisen lain pohjalta. Raamatun kirjoittajille oli sydämessään sama rakkauden laki, jolloin heidän opetuksensa on kuvausta eräistä heidän aikansa tilanteisiin sidotuista ratkaisuista. Tällaisena Raamatun eettisellä opetuksella ei luterilaisessa perinteessä ole "elämän korkeimman ohjeen" asemaa, vaikka se voikin olla avuksi pyrittäessä ratkaisemaan tämän ajan ongelmia järjen avulla rakkauden lain pohjalta. (Uudistuva kristinoppi, Matti Poutiainen, Kirkon tutkimuskeskus 1994)
