Kahtia revennyt maailma

Vuonna 1999 solmitun rauhan jälkeen turvallisuus Balkanin alueella on vahvistunut ja olot rauhoittuneet. Kuitenkin ihmisten kotien ja arjen jälleenrakentaminen ja pakolaisten paluumuutto työllistävät niin avustusjärjestöjä kuin myös rauhanturvajoukkoja edelleen. Myös KUA jatkaa Balkanin alueen kehityksen tukemista.

Vastikään Kosovosta palannut Eeva Heikka kertoo, että sodan päätyttyä avustustoiminta lähti liikkeelle nollasta. ”Aluksi ihmiset tarvitsivat vain ruokaa syödäkseen, hengissä pysymiseen.” Nyt työ pitää sisällään jo toisenlaisiakin tavoitteita: lukutaitokoulutusta, naisten käsityöryhmiä, pienimuotoista elintarvikeyrittäjyyttä.

Maatalousasiantuntija Heikka on kouluttanut Mitrovican kaupungin liepeillä eläviä ihmisiä tulemaan toimeen maaseudulla. Sota pysäytti teollisuuden ja muut elinkeinot, joten kaupunkilaistuneet ihmiset joutuivat palaamaan maalle hankkimaan itse leipänsä.

Jos oppaana maataloudessa on vain isoisän muistelot, ei sillä pitkälle päästä. Heikka on opastanut ihmisiä muun muassa eläintenpidossa ja kasvien viljelyssä. Myös aiemmin kokonaan laiminlyödyt ympäristönsuojeluun liittyvät asiat otettiin opetuksessa esille.

”Mehiläisiä, kanoja, lampaita, sikoja ja kasvihuoneita”, Heikka luettelee ohjelmaan sisältyvää materiaalista apua. Koulutus ja apu kulkevat käsi kädessä, koulutukseen osallistuneita autetaan myös pienin lahjoituksin. ”Eihän se leipä mitenkään leveä ole”, Heikka toteaa. ”Mutta hyvä alku tämä kyllä on.”

Hyvä alku oli myös Heikan vetämä toinen, haastava koulutusprojekti. Kosovo on jakautunut etnisesti serbien ja albaanien asuttamille alueille, ja ilmassa on edelleen jännitteitä. ”Multietninen koulutusprojekti” kokosi albaanit ja serbit saman pöydän ääreen, jakamaan kokemuksia arkisista asioista, maanviljelystä ja karjanhoidosta.

”Oli hienoa että koulutukseen osallistui ihmisiä eri etnisistä ryhmistä. Etnisten ryhmien rauhallinen rinnakkaiselo on Kosovon tulevaisuuden kannalta aivan elintärkeää”, Heikka pohtii.

Vaikka maatalouskoulutukseen osallistuvat enimmäkseen olivatkin ”isäntiä”, Heikka huomioi ilokseen myös Kosovon naisten parantuneen tilanteen. ”Aikaisemmin albaaninaiset olivat sidottuja koteihinsa ja miehiinsä. Nyt he saattavat kokoontua keskenään kylien koulutuskeskuksiin, vaihtamaan kuulumisia, puhumaan tärkeistä asioista.” Sota vei mukanaan tuhansia miehiä ja vuosia ja vuosia kehitystä, mutta tulevaisuus on vahvasti läsnä kosovolaisten nykypäivässä.

Teksti: Elina Manninen

KUAn Bosnian ja Kosovon jälleenrakennustyötä koskeva tiedote

Takaisin etusivulle