|
ViroViro on maantieteellisesti ja kulttuurisesti lähellä Suomea. Tästä kertoo osaltaan vilkas kirkollinen kanssakäyminen. Suomalaisten ja virolaisten seurakuntien välillä on solmittu 1980-luvun lopulta alkaen yli sata ystävyysseurakuntasuhdetta. Viroa voi hyvällä syyllä sanoa yhdeksi Itä-Euroopan murroskauden menestyjäksi. Viron talous on kehittynyt tasaisesti ja maa on säästynyt suurilta poliittisilta kriiseiltä. Muiden entisten sosialistimaiden tavoin rakennemuutos on poikinut kuitenkin myös runsaasti sosiaalisia ongelmia ja eriarvoisuutta. Elintasoero kaupunkien ja maaseudun välillä on syventynyt ja palkkaerot ovat itäisen Euroopan suurimpia. Luterilainen kirkko on Viron kirkoista suurin. Kuitenkin vain reilu kymmenen prosenttia Viron 1,4 miljoonasta asukkaasta on sen jäseniä. Neuvostoajan lopulle saakka uskonnollinen elämä oli voimakkaasti säädeltyä ja rajoittui lähinnä jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin. Vapautumisen jälkeinen kirkollinen jälleenrakennustyö on vaatinut taloudellisesssa niukkuudessa elävältä kirkolta runsaasti voimavaroja. Viron luterilainen kirkko on pitänyt viime vuosien tärkeimpinä haasteinaan diakonista työtä sekä lasten ja nuorten tavoittamista. KUA on tukenut yli kymmenen vuoden ajan Viron luterilaista kirkkoa erityisesti teologisen koulutuksen, muun työntekijäkoulutuksen, diakoniatyön sekä lapsi- ja nuorisotyön kehittämisessä. Virolaisia pääkumppaneita ovat Viron kirkon diakoniatyön keskus, Tallinnan diakoniakoulu, Viron kirkon nuorisotyön keskus, Viron kirkon pyhäkouluyhdistys sekä Viron kirkon teologinen instituutti. Yhteistyötä tehdään suomalaisten diakonian sekä lapsi- ja nuorisotyön toimijoiden kanssa.
Lisätietoja: |
