Takaisin Angola-sivulle

Angolan kansa toivoo rauhaa

Angolan sisällissota on jatkunut lähes kolmekymmentä vuotta. Maa on käytännössä jaettu hallituksen ja sitä vastustavan UNITA-sissiliikkeen välillä. Hivuttavan sisällissodan suurin häviäjä on Angolan kansa. Evakkoon on joutunut arviolta 3,1 miljoonaa ihmistä.

Kirkot ovat merkittävin kansalaisyhteiskunnan ääni etenkin maaseudulla. Ne yrittävät viestittää sekä taisteleville osapuolille että YK:lle rauhanneuvotteluiden välttämättömyyttä.

Angolan historiaa: valloittajia Afrikasta ja Euroopasta

Perimätiedon mukaan Angolan ensimmäiset asukkaat olivat pienikokoisia metsästäjiä tai keräilijöitä. Ensimmäisellä vuosituhannella maahan alkoi muuttaa bantuihin kuuluvia ambunduja, jotka viljelivät maata ja osasivat käsitellä rautaa. Kongojoen pohjoispuolella asuvat bakongot kukistivat heidät 1300-1400-lukujen vaihteessa ja perustivat Kongon kuningaskunnan. Sen alaisuuteen joutui suurin osa Angolaa. Portugalilaiset tulivat maahan 1400-luvun lopulla.

Angolan itsenäisyysliike aloitti toimintansa 1950-luvulla. Vuonna 1961 alkoi 14 vuotta kestänyt sota Portugalia vastaan.

Sotavuosien jälkeen Portugal viimein myönsi Angolalle itsenäisyyden 1975. Maata hallitsemaan nostettiin itsenäisyystaistelun johdossa ollut Angolan vapautusliike MPLA. Toinen sissiliike, UNITA, kuitenkin vastusti ratkaisua ja maa suistui sisällissotaan heti itsenäistymisen jälkeen. Tämän jälkeen taistelut hallituksen joukkojen ja UNITAn välillä ovat olleet pysähdyksissä vain lyhyitä aikoja. Rauhanneuvotteluja on käyty niin YK:n, Yhdysvaltojen, Afrikan yhtenäisyysjärjestön OAU:n, Venäjän, Portugalin kuin Etelä-Afrikankin avustuksella, mutta yrityksistä huolimatta pysyvää rauhaa ei olla saatu aikaan.

Sisällissodan taustalla ovat vaikuttaneet kylmän sodan voimasuhteet sekä timanttien ja öljyn kauppa. Vuosikymmeniä jatkuneen sodan seurauksena Angolan maaseutu on yksi maailman miinoitetuimpia kolkkia ja maan perusrakenteet ovat tuhoutuneet.

Hallituksen joukkoja ja UNITA-liikettä kuvataan tasavahvoiksi osapuoliksi, eikä ratkaisua ole näkyvissä. Taistelujen jatkuminen vuonna 2001 on jälleen kerran tuhonnut toiveet pakolaisten paluusta. Pakolaisvirta Angolasta naapurimaihin on jatkunut tasaisena.

Maan sisäiset pakolaiset saavat apua

Kirkon Ulkomaanavun yhteistyökumppani Angolassa on Luterilainen maailmanliitto (LML). Se aloitti toiminnan Angolassa maan hallituksen pyynnöstä 1986. Työ on asutus- ja kehitystyötä evakkokylissä, jotka ovat kotikylistään taisteluja paenneille tai siirretyille varattuja asuinalueita.

Sosiaaliministeriö siirtää evakot evakkokyliin traktoreilla. Evakkokylässä LML:n leiripäällikkö vastaanottaa tulokkaat. Rekisteröinnin jälkeen jokaiselle perheelle annetaan suojamuovi, josta rakentaa perheelle asumus. Ensimmäinen suoja on puukepeistä ja muovista kokoon kyhätty teltta. Kuivana aikana perheet rakentavat ruohomajan, jonka he kattavat joko aiemmin saadulla muovilla tai ruoholla. Aktiivisimmat aloittavat heti sateiden loputtua savitiilien tekemisen, jotta pääsevät rakentamaan pientä tiilitaloa. LML varustaa evakkokylät tiilentekomuoteilla ja opastaa tiilen teossa.

LML:n kylätyöntekijät organisoivat evakkoyhteisön miehet rakentamaan talkoilla tiiliasumukset yksinhuoltaja-äideille, yksinäisille vanhuksille, ja ilman vanhempia tulleille lapsille.

LML on aloittanut myös pienlainaohjelman, jolla ihmiset saavat siipikarjaa, kanoja ja ankkoja. Perhe palauttaa saamansa ankan tai kanan kaksinkertaisena LML:lle, joka antaa palautetut kanat seuraavalle perheelle.

Kyläkomiteat johtavat evakkokyliä

Kun uuden evakkokylän vaatimattomat ruohoasumukset on rakennettu ja pelto on raivattu, alkaa kaivojen, teiden, lastentarhan, koulun ja terveysaseman rakentaminen. Rakennustöissä olevat saavat ruokakorvauksen käytetystä työajasta, joka on pois oman elannon hankkimisesta.

LML:n kylätyöntekijät auttavat kyläläisiä nimeämään kyläkomiteat, jotka vastaavat eri toiminnoista. Vesi- ja jätehuoltokomitea vastaa kaivojen kaivamisesta ja niiden huollosta. Sen tehtävänä on myös valvoa, että jokainen perhe rakentaa käymälän ja roskakuopan.

Angolassa on käytössä portugalilaisten kehittämä hydraulinen pumppu, joka pumppuaa vettä omalla painollaan lähteestä tai joesta. LML asentaa sellaisia sinne missä on tarjolla liikkuvaa vettä, joka antaa alkusysäyksen hydraulisen pumpun pumppausliikkeelle.

Toinen LML:n käyttöön ottama uutuus on kivillä vuorattu käymäläkuoppa. Kun sellaisen päälle asennetaan sementtikansi, kestää käymälä luhistumatta niin kauan kunnes se täyttyy.

Maatalouskomitean jäsenet saavat koulutusta uusien viljelykasvien ja viljelymenetelmien käytössä. Koulukomitea vastaa lastentarhojen pyörittämisestä ja koulurakennusten ylläpidosta. Lastentarhan työntekijöille opetetaan työskentelemistä väkivaltaa nähneiden ja kokeneiden lasten kanssa.

LML on aloittanut naisten lukutaito-opetuksen yhdessä opetusministeriön ja Christian Children’s Fund -järjestön kanssa. Ohjelman tarkoituksena on lisätä naisten vaikutusmahdollisuuksia omaa elämäänsä koskevien päätösten tekemisessä.

Terveyskomitea vastaa evakkokylän terveysvalistuksesta ja tarttuvien tautien ehkäisystä. Ehkäisevän terveystyön tärkeä komponentti on HIV-AIDSia koskeva valistustyö. Tässä terveystyöntekijöiden hyvänä apuna ovat nuorten näytelmäryhmät, jotka kiertävät kylissä havainnollistamassa HIVin leviämistä ja ehkäisyä. Näytelmäryhmät esittävät myös ympäristön suojeluun ja rauhankasvatukseen liittyviä näytelmiä.

Evakkokylien ongelmana on maan eroosio. Suuret ihmismäärät tarvitsevat rakennus- ja polttopuuta sekä viljelymaata. LML valistaa evakkoja ympäristön varjelun välttämättömyydestä. Jokaisen katkaistun puun tilalle neuvotaan istuttamaan uusi puu.

Luenan kaupungissa ihmiset saavat puun taimia taimitarhasta, jonka LML perusti vuonna 1996 yhdessä Luenan kaupunginhallituksen kanssa. Taimitarhalta voi kuka tahansa käydä hakemassa puun taimia omaan käyttöönsä. LML järjestää puun istutustalkoita evakkokylissä.

Rauhankasvatusta ja miinanraivausta

Rauhankasvatus ja sovinnon työ on tärkeää evakkokylissä, missä asuu lähekkäin ihmisiä, jotka ovat kotoisin eri alueilta, puhuvat eri kieliä, kuuluvat eri kirkkoihin ja edustavat erilaisia yhteiskunnallisia näkökantoja. Ongelmia syntyy helposti myös pakallisen väestön ja evakkojen välille. Rauhankasvatus on tärkeää myös lapsille, jotka ovat saneet traumaattisia kokemuksia sodan jaloissa.

LML:lla on ihmisoikeustyöntekijä, jonka aloitteesta evakkokyliin perustetaan ihmisoikeuskomiteoita. LML on koonnut yhteen paikallisten kirkkojen edustajia suunnittelemaan yhdessä rauhan kasvatusta seurakunnissa. Pappien on tarkoitus vierailla evakkokylissä ja keskustella siellä ilmenevistä ongelmista. Paikallistasolla tehtävä sovinnon ja rauhan työ on tarkoitus liittää osaksi kirkkojen rauhan komitean (COIEPA) työtä.

Angola on edelleen yksi maailman miinoitetuimmista maista. Liikkuminen on turvallista vain hallituksen valvonnassa olevien kaupunkien ympärillä olevilla turvallisuusvyöhykkeillä.

LML tekee yhteisyötä Mines Awareness Group -järjestön (MAG) kanssa. MAG raivaa miinoja ja kouluttaa ihmisiä varomaan ja tunnistamaan miinoja Luenan kaupungissa ja sen ympäristössä. Evakkokylien peltoalueilta raivataan miinat ennen kuin maata voidaan viljellä.

(Teksti: Maija Hakulinen ja Ulla Hottinen, 1/2002)

Takaisin Angola-sivulle