|
Latinalaisen Amerikan sisällissodat ovat Meksikoa ja Kolumbiaa lukuunottamatta vaimenneet. Demokratiat ovat viime aikoina vahvistuneet, ihmisoikeustilanne on parempi ja militarismi väistyvä ilmiö. Sotien jälkiä korjataan ja rauhankulttuuria rakennetaan. Demokratisoituminen edistyy, mutta muutokset ovat hitaita. Yhteiskunnallista osallistumista haittaa epäluottamus poliittisiin johtajiin ja puolueisiin sekä oikeusjärjestelmiin. Kun sisällissotien aikaisia ja niiden jälkeisiä ihmisoikeusrikkomuksia ei saada selvitetyksi, säilyttää rankaisemattomuuden periaate sijansa yhteiskunnallisessa elämässä ja ihmisten mielissä. Myös väkivallan perinne eläää niin yhteiskunnassa yleensä kuin perheissä. Rikollisuuden ja huumekaupan lisääntyminen ovat uhka yhteiskunnan tasapainolle. Nykyaikaisten taloudellisten rakenteiden ja tehokkaamman toiminnan tarve tunnustetaan Latinalaisessa Amerikassa yleisesti. Kuitenkin yksipuolinen uusliberalistinen talousmalli yhdistyneenä jäykkiin rakenteisiin on vienyt monia maita ongelmiin, joiden seurauksena on massatyöttömyys, talouden romahdus, ja syvä yhteiskunnallinen kriisi. Siirtolaisuus Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, useimmiten laiton, on monille nuorille ainoa vaihtoehto. Sosiaalinen tilanne ei ole kohentunut. Köyhyys jatkuu, ja uudesta talousmallista hyötyvät rikkaat. Latinalaisen Amerikan valtioissa maksetaan hyvin vähän veroja. Siksi hallitusten edellytykset hoitaa sosiaalista vastuuta ovat heikot. Suuri osa köyhien sosiaalisesta hyvinvoinnista lankeaa paikallisille kansalaisjärjestöille ja ulkomaisille auttajille. Ympäristö on Latinalaisessa Amerikassa erityisen uhanalainen. Monissa maissa kehitetään lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi luonnonvarojen suojelemisen ja oikean käytön. Heikon ympäristötietoisuuden tulokset näkyvät luonnonmullistuksissa, joista helposti muodostuu katastrofeja ihmisen oman toiminnan tuloksena, kun metsiä on hakattu surutta, asutusta on vaarallisiksi tiedetyillä alueilla sekä katastrofivalmius on heikkoa. |
