KOHTI KIRKON VIRKAA

Suomessa suoritettavien teologisten tutkintojen pätevöittäminen pappisvirkaan ja lehtorin virkaan

Kirkon teologikoulutustoimikunta
2001

Toimituskunta: Ulla Eerolainen, Pekka Launonen, Hanna Nurminen, Anja Rämö
Toimitus ja taitto: Lotta Kujanpää, www-julkaisu: webmaster@evl.fi

Sisältö:

Kirkon virkaan?

I Miksi kirkko edellyttää opiskelijoilta tiettyjä opintoja?
Teologian kenttä on laaja
Klassiset kielet
Teologian soveltaminen

II Piispainkokouksen päätös pappisviran ja lehtorinviran kelpoisuusvaatimukseksi hyväksyttävästä teologisesta tutkinnosta

III Edellytettävät opinnot tiedekunnittain
1 Helsingin yliopisto
2 Åbo Akademi
3 Joensuun yliopisto

Kirkon virkaan?

Kirkon virassa työskentelevälle tärkeää on kyky vuorovaikutukseen ja ihmisten kohtaamiseen. Yhtä tärkeää on sitoutuminen kirkon yhteiseen uskoon. Tällainen identiteetti kasvaa teologian monipuolisesta opiskelusta ja kirkon hengellisestä elämästä.

Teologian maisterin tutkinto on osa sitä kokonaisuutta, joka valmentaa ihmistä kirkon virkaan. Edellyttämällä tiettyjä opintoja kirkon virkaan tähtäävältä kirkko haluaa samalla varmistua siitä, että opiskelijalla on monipuoliset valmiudet kirkossa tehtävään työhön. Teologian maisterin tutkinnon lisäksi oman hengellisen elämän vaaliminen, yhteys paikallisseurakuntaan ja kirkollisiin liikkeisiin, toiminta opiskelijajärjestöissä, sosiaalinen elämä, yhteiskunnallinen osallistuminen ja jatkuva teologinen pohdiskelu ovat niitä asioita, jotka valmentavat kohti kirkon virkaa.

Teologian maisterin monipuolinen tutkinto on tärkeä pohja kirkon virkaan. Jo opiskelun aikana ja erityisesti teologisesta tiedekunnasta valmistumisen ja pappisvihkimyksen jälkeen kirkko järjestää tuleville ja jo virassa toimiville erilaista koulutusta. Seurakunnassa tapahtuvan työharjoittelun jälkeen hiippakunnat järjestävät vuosittain palauteseminaarin kaikille, jotka aikovat kirkon virkaan. Piispainkokous on tehnyt esityksen, että papin tai lehtorin virkaan tähtäävien teologian opiskelijoiden soveltuvuustutkinta otetaan käyttöön vuonna 2002. Opiskeluaikana kannattaa myös harkita oman mentorin hankkimista ja osallistua hiippakuntavierailuihin. Ennen pappisvihkimystä tuomiokapitulit järjestävät vihkimykseen ja virkaan valmistavan ordinaatiokoulutuksen. Kirkon virassa toimivat osallistuvat pastoraalikoulutukseen ja sen lisäksi monenlaiseen ammattitaitoa lisäävään ja syventävään koulutukseen.

Kun omat opinnot alkavat olla loppuvaiheessa, kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä piispoihin ja tuomiokapituleihin ja ilmoittaa omasta kiinnostuksesta kirkon virkaa kohtaan. Tarkempia tietoja työnhaun tueksi tarjoaa esimerkiksi Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan työllistymispalvelujen tekemä "Opas hiippakuntaan työllistyvälle". Myös kirkon ja eri hiippakuntien kotisivuilta (www.evl.fi) kannattaa etsiä tietoa.

Tervetuloa kirkon virkaan!


Ilkka Kantola
Kirkon teologikoulutustoimikunnan puheenjohtaja, piispa

I Miksi kirkko edellyttää opiskelijoilta tiettyjä opintoja?


Teologian kenttä on laaja

Raamattu, kirkon historia, oppi, etiikka ja kirkollinen toiminta ovat teologian keskeistä sisältöä. Kirkon etu on, jos sen palveluksessa olevat teologit tuntevat laajasti ja hyvin oman alansa. Erityisesti kirkko toivoo teologisen tutkinnon suorittaneilta työntekijöiltään eksegetiikan, kirkkohistorian, systemaattisen teologian ja käytännöllisen teologian asiantuntemusta, sillä nämä neljä teologian alaa keskittyvät nimenomaan kristillisen tradition ja toiminnan tutkimiseen. Uskontotieteen alue on avarampi ja siksi sen opintoja ei edellytetä samalla tavalla kaikilta teologian maistereilta.

Eksegetiikka perehdyttää kirkon perusdokumenttiin, Raamattuun. Sen sanomaa pappi välittää työssään jatkuvasti. Hänen on tarpeen ymmärtää Raamatun syntyhistoriaa sekä tuntea sen keskeinen sisältö. Perehtymällä Raamatun ajan maailmaan ja ajatteluun on tekstin sanomaa helpompi lähestyä. Yhdessä alkukielten kanssa eksegetiikka luo perustan Raamatun tekstien soveltamiseen nykyaikaan.

Kirkkohistoria johdattaa ymmärtämään ja arvioimaan kirkon keskeisiä vaiheita. Se tutkii kirkon suhdetta yhteiskunnan ja kulttuurin kehitykseen. Kirkkohistoria antaa näkökulmia myös oman ajan aatteellisten ja kirkollisten ilmiöiden ymmärtämiseen.

Systemaattisen teologian avulla kirkon tuleva työntekijä voi perehtyä kirkon uskontulkinnan sisältöön. Papin ja lehtorin on tarpeen tuntea kristillisen opin muodostumisen vaiheet ja kirkkojen ekumeenisen yhteistyön haasteet. Työssään hän joutuu myös teologisesti pohtimaan etiikan kysymyksiä ja tulkitsemaan kirkon uskoa erilaisten aatevirtausten keskellä. Systemaattinen teologia auttaa jäsentämään teologista ajattelua ja hahmottamaan kirkon uskontulkinnan kokonaisuutta.

Käytännöllinen teologia on tarpeen kirkon kehittäessä toimintaansa. Käytännöllisen teologian eri oppiaineet perehdyttävät jumalanpalveluselämän, diakonian ja sielunhoidon, uskontokasvatuksen, seurakunnan työyhteisön, kirkkotaiteen, kirkkomusiikin ja uskonnollisen viestinnän kysymyksiin. Käytännöllinen teologia auttaa myös ymmärtämään , miten kirkon toiminta eri alueilla on kehittynyt nykyiseen muotoonsa.

Uskontotiede on hyödyksi kirkon palveluksessa toimiville monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden koko ajan lisääntyessä. Vaikka virkakelpoisuuden ehdoissa ei uskontotieteessä edellytetä yhtä laajoja opintoja kuin perinteisillä teologian aloilla, se on mahdollista valita tutkinnon pääaineeksi.


Klassiset kielet

Kristillisen kirkon pyrkimys ilmaista olemustaan ja tehtäväänsä on historiallisesti sidoksissa klassisiin kieliin. Teologinen ajattelu ja kommunikaatio on edelleen riippuvaista kreikan, heprean ja latinan tuntemuksesta. Siksi niiden perusteiden hallinta on tärkeää kaikille kirkkoon työllistyville teologeille.


Teologian soveltaminen

Teologin on kyettävä soveltamaan teologista asiantuntemustaan. Kirkon virkaan hakeutuvalta edellytetäänkin alan soveltavia opintoja. Soveltavissa opinnoissa harjoitellaan niitä taitoja, joita evankelis-luterilaisessa kirkossa työskentelevä tarvitsee. Soveltavissa opinnoissa opiskelija tutustuu kirkossa ja seurakunnassa tehtävän työn eri osa-alueisiin käytännön harjoituksia tehden.


II Piispainkokouksen päätös pappisviran ja lehtorinviran kelpoisuusvaatimukseksi hyväksyttävästä teologisesta tutkinnosta

Annettu Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 2001

Piispainkokous on kirkkolain 2 luvun 3 §:n 2 momentin sekä kirkkojärjestyksen 5 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 6 luvun 35 §:n 1 momentin nojalla päättänyt seuraavaa:

1 §
Pappisvirkaan ja lehtorinvirkaan antaa kelpoisuuden teologian maisterin tutkinto (asetus 517/1995).
Siihen tulee sisältyä seuraavat opinnot:

  1. yleis- ja kieliopinnoissa heprean, kreikan ja latinan opintoja yhteensä vähintään
    a) 15 opintoviikkoa tai
    b) 10 opintoviikkoa ainakin kahdessa edellä mainituista kielistä, jos tutkinto sisältää uskonnonopettajan kelpoisuuden,
  2. perus- ja aineopinnoissa eksegetiikan, kirkkohistorian, systemaattisen teologian
    ja käytännöllisen teologian opintoja yhteensä vähintään 60 opintoviikkoa,
  3. soveltavissa opinnoissa vähintään 10 opintoviikkoa kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asiantuntijatehtäviin pätevöittäviä soveltavia opintoja, joihin sisältyy päätoiminen harjoittelu.
    Mikäli tutkintoon ei sisälly edellä mainittuja opintoja, tutkintoa on vastaavasti täydennettävä.

2 §
Ulkomailla suoritettujen teologisten tutkintojen ja opintojen osalta noudatetaan kirkkolain 6 luvun 2 a §:n, 22 luvun 2 §:n 1 momentin 6a kohdan sekä kirkkojärjestyksen 6 luvun 8 a §:n säännöksiä siten, että ulkomaisten tutkintojen tunnustamisessa, rinnastamisessa ja hyväksymisessä näitä tutkintoja verrataan edellä tämän päätöksen 1 §:ssä määriteltyihin opintoihin.

3 §
Pappisvirkaan pyrkivältä muun evankelis-luterilaisen kirkon tai muun kristillisen uskonnollisen yhdyskunnan papilta vaaditaan soveltuvin osin edellä tässä päätöksessä määritellyt teologiset opinnot.

4 §
Tämä päätös tulee voimaan 1.8.2001. Tätä ennen aloitettuihin opintoihin voidaan soveltaa joko aikaisemmin voimassa olleita tai tämän päätöksen määräyksiä.

Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 2001

Arkkipiispa Jukka Paarma
Piispainkokouksen sihteeri Hannu Juntunen

III Edellytettävät opinnot tiedekunnittain


1. Helsingin yliopisto

Kelpoisuusvaatimusten ehtojen täyttymistä arvioitaessa sovelletaan joko uutta, 13.2.2001 annetun piispainkokouksen päätöksen tai sitä aiempien päätösten määräyksiä. Kokonaan uusimuotoisen, 1.8.2001 voimaan tulleen, tutkintorakenteen mukaan opiskelleiden opintoihin sovelletaan 13.2.2001 annettua päätöstä. Ennen 1.8.2001 opintonsa aloittaneiden opintoihin sovelletaan joko uutta päätöstä tai sitä ennen voimassa olleita, riippuen siitä, mikä päätös on opiskelijan opintojen kannalta edullisin.

Jos tutkintoon ei sisälly vaadittavia opintoja, tutkintoa on vastaavasti täydennettävä. Tutkinnon suorittamisen jälkeen suoritettavat täydentävät opinnot ovat maksullisia.

1.1 Klassisten kielten opinnot

Klassisten kielten opintoja vaaditaan kustakin kielestä (kreikka, heprea, latina) yksi opintojakso tai vähintään 5 opintoviikkoa kustakin kielestä, yhteensä vähintään 15 ov.
Y65 Kreikka (5 ov)
Y75 Heprea (5 ov)
Y85 Latina (5 ov)

Jos opiskelija on aloittanut opintonsa ennen 1.8.2001 ja tehnyt klassisten kielten opintonsa kokonaan vanhamuotoisina (laajuus 18 ov), hänen ei tarvitse täydentää klassisten kielten opintojaan. Samoin vaatimukset 15 ov kolmesta klassisesta kielestä täyttyvät vanhamuotoisina jos kieliopintoja on tehty vähintään Kreikka I ja II (9 ov), Heprea I (3 ov), Latina I (3 ov), yhteensä 15 opintoviikkoa.

B-koulutusohjelmassa opiskelevilta vaaditaan vähintään 10 opintoviikkoa ainakin kahdesta klassisesta kielestä (kreikka, heprea tai latina). Klassisten kielten opintojaksojen laajuuden on oltava vähintään 5 opintoviikkoa. Myös vanhamuotoiset B-koulutusohjelman kieliopinnot ovat riittävät.

Jos opiskelijalla on vanhamuotoiset, A-koulutusohjelman tai B-koulutusohjelman mukaiset klassisten kielten opinnot kesken, hänen on täydennettävä ne joko vanha- tai uusimuotoisten klassisten kielten opintojakson mukaisiksi opinto-oppaassa ja tiedekunnan kotisivuilla olevien ohjeiden mukaisesti.

1.2 Perus- ja aineopinnot

Opiskelijan on tehtävä perusopintoja eksegetiikasta, kirkkohistoriasta, systemaattisesta teologiasta ja käytännöllisestä teologiasta kustakin perusopinnot. Jokaisen laitoksen perusopintojen laajuus on oltava vähintään 5 opintoviikkoa.

Perusopintojen laajuudesta riippuen (20-40 ov) aineopintoja on tehtävä 20-40 ov. Ne saa valita vapaasti eksegetiikan, kirkkohistorian, systemaattisen teologian ja käytännöllisen teologian Aineopinnot I- ja Aineopinnot II-opintojaksojen joukosta. Aineopintojen valinnassa on huomioitava opinto-oppaasta ja tiedekunnan kotisivuilta löytyvät tiedekunnan määräykset perus- ja aineopintojen suorittamisesta.

B-koulutusohjelmassa opiskelevia koskevat samat vaatimukset kuin A-koulutusohjelmassa.

1.3 Soveltavat opinnot

Opiskelijan on suoritettava kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen tehtäviin painottuvat soveltavat opinnot, 10 ov. Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen tehtäviin painottuvat soveltavat opinnot koostuvat kahdesta osasta: Praktikum I (sisältää työharjoittelun) sekä Praktikum II. Myös vanhamuotoisina suoritetut kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen tehtäviin painottuvat soveltavat opinnot käyvät yhtä lailla.

Soveltaviin opintoihin sisältyvä työharjoittelu on tehtävä 1.8.2001 jälkeen päätoimisena eli harjoitteluaikana on työskenneltävä kokopäiväisesti.


2 Åbo Akademi

Teologian koulutusohjelmassa on kolme opintolinjaa. Yleisopintolinja on tarkoitettu lähinnä niille, jotka tähtäävät seurakuntavirkaan (pappi, lehtori) tai muihin virkoihin, joissa tarvitaan teologista asiantuntemusta. Aineenopettajan opintolinja antaa kelpoisuuden aineenopettajan virkoihin, ja vapaan opintolinjan valinneet voivat suhteellisen vapaasti yhdistää eri aineita sekä tiedekunnassa että sen ulkopuolella. Näiden kolmen opintolinjan puitteissa tutkintoon voi valita teologisia aineita niin, että piispainkokouksen päätöksen mukaiset pappisviran ja lehtorinviran kelpoisuusvaatimukset täyttyvät.

Teologian maisterin tutkinnon koulutusohjelma muodostuu seuraavista opinnoista:

Yleisopinnot ja kieliopinnot

Perusopinnot, joista osa muodostuu nk. yleisistä perusopinnoista. Perusopintoihin lasketaan myös yleisopintolinjan ja aineenopettajan opintolinjan pakolliset opintojaksot klassisissa kielissä.
Aineopinnot. Aineopintoihin sisältyy kandidaatintutkintoa varten kandidaatintutkielma, joka kirjoitetaan pääaineessa.
Syventävät opinnot. Maisterin tutkintoon tähtäävissä opinnoissa syventävät opinnot sisältävät pro gradu -tutkielman, jonka laajuus on 20 opintoviikkoa pääaineessa. Työharjoittelu ja muut ammattitaitoa lisäävät opinnot lasketaan myös syventäviin opintoihin.

Perusopintojen laajuus, klassiset kielet mukaan lukien, on yleisopintolinjalla yhteensä 66 opintoviikkoa (6 ov yleisissä perusopinnoissa, 6 ov kussakin tiedekunnan aineessa sekä yhteensä 18 ov klassisissa kielissä: kreikka 10 ov, heprea 4 ov ja latina 4 ov). Aineenopettajan opintolinjalla perusopintojen laajuus on klassiset kielet mukaan lukien 41 opintoviikkoa (4 ov yleisissä perusopinnoissa, yhteensä 29 ov kaikissa tiedekunnan aineissa sekä yhteensä 8 ov klassisissa kielissä: kreikka 5 ov ja heprea tai latina 3 ov). Vapaalla opintolinjalla klassiset kielet ja yleiset perusopinnot eivät ole pakollisia. Tällä opintolinjalla perusopintojen laajuus on 21 opintoviikkoa, 3 opintoviikkoa jokaisessa tiedekunnan aineessa.

Aineopintojen laajuus on yleisopintolinjalla 35 opintoviikkoa, aineenopettajan opintolinjalla 35 opintoviikkoa pedagogiikassa, 35 opintoviikkoa yhdessä sivuaineessa ja 5 opintoviikkoa vapaasti valittavassa tiedekunnan aineessa. Vapaalla opintolinjalla aineopintojen laajuus on 17 opintoviikkoa pääaineessa, 35 opintoviikkoa jossakin toisessa tiedekunnan aineessa tai muussa aineessa ja 35 opintoviikkoa vapaasti valittavissa tiedekunnan aineissa tai muissa aineissa.

Syventävät opinnot sisältävät, riippuen siitä minkä opintolinjan on valinnut, 15 - 20 opintoviikkoa pääaineessa, 20 opintoviikkoa projekteja pääaineen puitteissa ja 3 - 10 opintoviikkoa käytännön harjoituksia ja työharjoittelua. Opiskelija voi valita joko kirkollisesti suuntautuneen tai kulttuuri- ja yhteiskuntaelämään suuntautuneen työharjoittelun.


3 Joensuun yliopisto

1.8.2001 voimaan tulleen Teologisiin tehtäviin valmistavan suuntautumisvaihtoehdon tutkintorakenteen mukaan opiskelevien opintoihin sovelletaan 13.2.2001 annettua päätöstä.

3.1 Klassisten kielten opinnot

Klassisten kielten opintoja vaaditaan yhteensä vähintään 15 opintoviikkoa siten, että kreikankielen opintoja on vähintään 8 ov, heprean kielen 3 ov ja latinan kielen 4 ov

YKl 20 Raamatun kreikan peruskurssi (5 ov)
YKl 25 Raamatun kreikan tekstikurssi (3 ov)
YKl 30 Raamatun heprean peruskurssi (3 ov)
YKl 40 Latinan peruskurssi (2 ov)
YKl 45 Latinan jatkokurssi (2 ov)

Aineenopettajan suuntautumisvaihtoehdossa opiskelevilta vaaditaan vähintään 10 opintoviikkoa ainakin kahdesta klassisesta kielestä (kreikka, heprea tai latina).

Jos opiskelijalla on vanhamuotoiset aineenopettajan suuntautumisvaihtoehdon mukaiset klassisten kielten opinnot kesken, hänen on täydennettävä ne joko vanha- tai uusimuotoisten klassisten kielten opintojakson mukaisiksi.

3.2 Perus- ja aineopinnot

Opiskelijan on tehtävä teologisiin tehtäviin valmistavassa suuntautumisvaihtoehdossa perusopintoja eksegetiikasta, kirkkohistoriasta, systemaattisesta teologiasta ja käytännöllisestä teologiasta kustakin 10 opintoviikkoa.. Aineopintoja on tehtävä vähintään 20 ov. Ne saa valita vapaasti eksegetiikan, kirkkohistorian, systemaattisen teologian ja käytännöllisen teologian aineopintojen opintojaksojen joukosta. Aineopintojen valinnassa on huomioitava opinto-oppaasta ja tiedekunnan kotisivuilta löytyvät tiedekunnan määräykset perus- ja aineopintojen suorittamisesta.
Aineenopettajan suuntautumisvaihtoehdossa opiskelevat täydentävät opintojaan siten, että piispainkokouksen kelpoisuusvaatimukset täyttyvät.

3.3 Soveltavat opinnot

Opiskelijan on suoritettava kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen tehtäviin painottuvat soveltavat opinnot (SOl 1), 10 ov. Soveltavat opinnot koostuvat kolmesta osiosta: a) Johdatus soveltaviin opintoihin, b) käytännön oppimisjakso seurakunnassa ja c) käytännön oppimisjakson evaluointi.

Soveltavissa opinnoissa kiinnitetään erityistä huomiota työssä oppimiseen ja seurakuntaan hengellisenä työyhteisönä. Soveltavat opinnot tapahtuvat suurimmalta osaltaan paikallisseurakunnissa, jossa opiskelijat tekevät kaikkia niitä teologin tehtäviä, joita heidän on mahdollista tehdä ilman pappisvihkimystä.

Päivitettyä lisätietoa: