Hankasalmen seurakunta

Hankasalmen seurakunnan historiaa

Hankasalmelaiset olivat jo ennen rukoushuonekunnan muodostamista aloittaneet ensimmäisen ”rukoushuoneensa” rakentamisen ja saaneet sen valmiiksi vuonna 1798. Kirkon statusta rakennukselle anottiin erikseen, mutta sitä ei saatu. Kappeliseurakunnaksi muuttumisen myötä status kohosi, mutta virallisesti rakennus vihittiin kirkoksi vasta maaliskuussa 1805. Rakenteeltaan se oli suoranurkkainen ristikirkko, jossa mainitaan olleen jonkinlainen torni.

Jo 1800-luvun alkupuolella kirkko vaati kunnostusta. Sitä korjattiin ja lisäksi torni purettiin. Kirkonkelloja varten tarvittiin erillinen tapuli, jonka rakensi kirkonrakentajasukuun kuulunut Eerikki Leppänen vuonna 1832. Seurakunnan väkiluvun kasvun myötä kirkko pian kävi pieneksi. 1830-luvulla Eerikki Leppänen rakensi kirkon perustuksesta alkaen uudelleen. Käyttökuntoon se tuli vuonna 1838. Uusitussa kirkossa ristisakaroiden pituus säilyi entisellään, mutta lisää tilaa saatiin sisäviisteiden avulla. 1840-luvulla kirkko vaati jälleen korjauksia: katto ja katon sortumaisillaan ollut torni korjattiin, ja sakaroihin rakennettiin eteiset. Kirkon sisustus oli ilmeisesti pääosin maalaamatonta puuta. Käsityöläismaalari Carl Fredrik Blom maalasi vuonna 1847 kirkon kuorin, alttarin, saarnastuolin ja lukkarinpenkin ”kauniiksi ja aistikkaaksi”.

1800-luvun loppupuolella kirkon kunto heikkeni, minkä lisäksi se oli ahdas. Vanhan kirkon korjaaminen oli esillä, mutta vuonna 1877 senaatti määräsi Hankasalmen seurakunnan toimenpiteisiin täysin uuden kirkon rakentamiseksi. Prosessi eteni hitaasti. Ensimmäiset piirustukset tilattiin lääninarkkitehti Ferdinand Öhmanilta, mutta hän toimitti vain pohjapiirustuksen. Öhmanin tilalle jouduttiin etsimään toista suunnittelijaa.

Uuden kirkon piirustukset teki lopulta nuori arkkitehti Josef Stenbäck (1854 – 1929). Hankasalmen kirkon suunnittelu oli Stenbäckin ensimmäinen, mutta ei suinkaan viimeinen; hän lienee ollut aikansa tuotteliain kirkkoarkkitehti, jonka soveltamat tyylisuunnat olivat uusgotiikka ja kansallisromantiikka. Piirustuksia hän laati viitisenkymmentä, ja niistä toteutui 34. Stenbäckin suunnittelemia puukirkkoja valmistui viisi (mm. Heinävesi, Luhanka ja Pulkkila), tiilikirkkoja kuusi (mm. Mikkeli ja Kemi) ja kivikirkkoja 17 (mm. Hirvensalmi ja Joutseno). Lopuissa kirkoista oli rapattu fasadi.

Hankasalmen kirkon piirustukset vahvistettiin senaatissa syyskuussa 1886, mutta rakennustyöt käynnistyivät kirkkoherran vaihtumisen vuoksi vasta vuonna 1888. Rakennusmestarina toimi lappeenrantalainen E. J. Holpainen. Vuonna 1892 valmistunut kirkko on tyypillinen 1800-luvun lopun uusgoottilainen poikkilaivainen päätytornillinen pitkäkirkko; alttarilaitteessa, pilareissa ja muussa sisustuksessa esiintyvät koristeaiheet ovat huippuaan kohti suippenevia. Kooltaan kirkko on Keski-Suomen suurin puukirkko. Istumapaikkoja kirkossa oli valmistuttuaan noin 1800. Stenbäckin piirustukset Hankasalmen kirkkoa varten olivat pohjana vuonna 1887 valmistuneille Luhangan kirkon piirustuksille.

Uuden kirkon rakennusvaiheessa vanha tapuli purettiin ja sen puutavaraa käytettiin uuden kirkon rakennustöissä. Uuden kirkon valmistuttua vanha kirkko purettiin ja sen hirsistä rakennettiin kansakoulu. Vanhan kirkon paikka on merkitty kivilaatoin nykyisen kirkon pohjoispuolelle.

Hankasalmen kirkkoa on korjattu useasti 1900-luvun kuluessa. Viimeisimmän eli vuosina 1993 - 1994 toteutetun mittavan saneerauksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Aulis Jääskeläinen Ky Seinäjoelta. Saneerauksen myötä mm. alttarin rakenne muuttui, kuoriin tuli uusia kalusteita, kirkkosali pieneni kolmen penkkirivin verran pääoven puolelta ja sakastin huonejärjestys uusiutui.

Tekstin lähde: KESKI-SUOMEN MUSEO, Suvi Hänninen ja Susanna Vallius

Vanhan kirkon esineistöä kotiseutumuseolla