Kiteen seurakunnan historiaa

Pohjois-Karjalan vanhimmat asumuskeskustat ovat olleet Kiteellä Kiteenjärven ympärillä ja Ilomantsissa Nuorajärven rannalla 1400-luvulla. Laatokan luoteisrannalta erämiehet ovat kaukaisina aikoina kulkeneet metsästämässä ja kalastamassa Salpausselän vaaroilla ja vesistöjen vehmailla rannoilla. Vanha erätie johti Laatokalta vedenjakajan yli Pyhäjärvelle ja Puruvedelle ja sieltä edelleen Orivedelle. Toiset erämiehet nousivat Kiteenjokilaaksoa myöten Hyypiön- ja Kiteenjärville, perustaen sinne erämajansa ja kalasaunansa. Näin saivat alkunsa Kiteen vanhimmat kylät: Rokkala, Haapalahti, Kiteenlahti, Kiteen kylä (Selkue) Kunonniemi, Kantosyrjä ja Suorlahti. 

Jonkinlainen kirkollinen hallinto oli olemassa. 1400-luvun lopulla kannettiin Kiteeltä ja Ilomantsista veroa Novgorodin arkkipiispalle näädän ja oravan nahkoina. 1500-luvulla asutus lisääntyi. Rikkaat kalavedet ja koskemattomat metsät houkuttelivat erämiehiä. 1570-luvulla alkoi Ruotsin ja Venäjän 25 vuotta kestänyt sota, joka koski Karjalan omistamista. Kitee oli välillä Ruotsin välillä Venäjän hallussa. Vihdoin Stolbovan rauhassa v. 1617 Kitee liitettiin Ruotsin valtakuntaan. 

Vuonna 1618 perustettiin piispanistuin Viipuriin ja sen haltijaksi tuli Olavi Elimaeus. Hänen tehtävänään oli käännyttää Käkisalmen läänin kreikkalaiskatoliset luterilaisuuteen. Käytettiin jopa pakkokeinoja, joiden seurauksen väestöä alkoi siirtyä Venäjälle. Autioiksi jääneille tiloille tuli uudisasukkaita Savosta ja Pohjanmaalta sekä Kerimäen kautta ja vesien takaa Heinävedeltä päin asettuen kenties ensiksi Suorlahden kylään. 

Laaja työmaa odotti Suorlahden kylään v. 1630 saapunutta oli Kiteen ensimmäistä luterilaista pappia Yrjö Pietarinpoika Walliusta (Jören Petri), jonka Viipurin tuomiorovasti Nikolai Magni vuonna 1630 oli määrännyt Kiteen ja Liperin seurakuntien sielunpaimeneksi ja joka helmikuun 15 p. v. 1631 sai virkavahvistuskirjan Kiteen kirkkoherran virkaan. 

Vuonna 1642 määrättiin rakennettavaksi ensimmäinen luterilainen kirkko Suorlahdelle lähelle Oriveden rantaa. Vuonna 1656 alkoi sota, jolloin sekä luterilainen että kreikkalaiskatolinen kirkko poltettiin väestön keskinäisten riitojen seurauksena. 

1670-luvun alussa rakennettiin toinen kirkko nykyisen kirkon paikalle. Sekä ison että pikkuvihan aikana kirkko vaurioitui pahoin. 

Uudenkaupungin rauhassa v. 1721 Kitee tuli kuulumaan Porvoon hiippakuntaan. Kolmas kirkko valmistui v. 1761 ja sai nimekseen Ulrika Eleonora. Vuonna 1851 Kiteen siirrettiin vastaperustettuun Kuopion hiippakuntaan. Kiteen kolmas kirkko paloi juhannuksen jälkeisenä yönä v. 1876 varomattoman tulenkäsittelyn seurauksena. Väliaikaisen lautakirkon toimiessa jumalanpalvelushuoneena rakennettiin nykyistä arkkitehti F. Sjöströmin piirtämää harmaakivikirkkoa, joka valmistui 1886 ja vihittiin loppiaisena 1887. 

Tämän neljännen kirkon kohtaloksi tuli vielä samana vuonna, 16.9.1887 joutua puuosiltaan kokonaan tulen turmelemaksi peltikaton korjaustöiden seurauksena. Myös väliaikainen lautakirkko paloi. 
Vakuuttamattomaksi jäänyt kirkko rakennettiin kuitenkin seurakuntalaisten suurin uhrauksin uudelleen ja vihittiin käyttöönsä 28.9.1890. Tässä vuosina 1968 ja 1991 peruskorjatussa kirkossa on 1500 istumapaikkaa, Kangasalan Urkutehtaan valmistamat 28 äänikertaiset urut ja ikonostaasiseinää muistuttavalla alttariseinällä taiteilija B. Lagerstamin maalaama Pyhää ehtoollista esittävä jäljennös Leonardo da Vincin maalauksesta. 

Lähde: Kiteen seurakunnan historia 1951
Kirjoittaneet: U. Karttunen ja Eeva Karttunen

[Yhteystiedot] [Historia]