Luterilaiset tunnustuskirjat


Luterilaisen kirkon tunnustus perustuu Raamattuun, kolmeen vanhan kirkon uskontunnustukseen sekä luterilaisiin tunnustuskirjoihin.

   Raamattu
   Kirjojen synty ja luonne
   Kirjojen kokonaisuus ja asema
   Tietoa suomennoksista
   Lyhenteet ja viittaaminen
   Kirjallisuutta

Yksimielisyyden kirja

Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen kokonaisuus määriteltiin v. 1580 hyväksytyssä Yksimielisyyden kirjassa (Liber concordiae).

Kolme vanhan kirkon tunnustusta

Nämä kolme ns. ekumeenista uskontunnustusta ovat Apostolinen ja Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus sekä Athanasiuksen uskontunnustus.

Augsburgin tunnustus

Augsburgin tunnustus on luterilaisten päätunnustus, joka laadittiin Augsburgin valtiopäiville vuonna 1530.

Augsburgin tunnustuksen puolustus

Philipp Melanchthonin vuonna 1531 kirjoittama Puolustus on Augsburgin tunnustuksen tärkein selitysteos.

Iso Katekismus

Lutherin Iso katekismuksen tarkoituksena on selittää yksinkertaisesti kristinuskon keskeinen sisältö ja tukea tavallisen seurakuntalaisen hengellistä elämää.

Vähä Katekismus

Martti Luther julkaisi Vähä Katekismuksen vuonna 1529 kristinopin opettamisen apuvälineeksi.

Schmalkaldenin opinkohdat

Lutherin vuonna 1537 kirjoittama Schmalkaldenin opinkohdat laadittiin alun perin paavin koolle kutsumaa kirkolliskokousta varten.

Paavin valta ja johtoasema

Melanchthonin vuonna 1537 laatima Paavin valta ja johtoasema täydentää Augsburgin tunnustusta esittämällä luterilaisten käsityksen paaviudesta.

Yksimielisyyden ohje

Yksimielisyyden ohje on luterilaista tunnustusteksteistä myöhäisin ja siinä keskitytään ratkaisemaan eräitä luterilaisten sisäisiä opillisia kiistoja.

Upsalan kokouksen päätös

Vuonna 1593 tehdyllä Upsalan kokouksen päätöksellä Ruotsin (ja Suomen) valtakunnanuskonnoksi vakiintui luterilaisuus.

Tämä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen käännös on Kirkon keskusrahaston omistama. Teksti on tarkoitettu tutkimus-, opetus-, ja opiskelukäyttöön. Tekstin saa hakea itselle, mutta kopioiminen ja edelleen levittäminen on ehdottomasti kielletty. Muuta kuin henkilökohtaista tutkimuskäyttöä varten tarvitaan erillinen lupa kirkon keskusrahastolta.


This translation of The Liber Concordiae is copyrighted by Kirkon keskusrahasto.